Haagsche Kunst

Tänään ohjelmassa oli Haagin kieppi toisen vuoden opiskelijoiden johdattamana. Keräännyimme koululle, jakaannuimme, ja painuimme kahville. Kakkosvuotisemme Sara kertoi opiskelusta ("echt heel druk") ja käytännöistä. Vaikka olinkin "the English" (jostain syystä kaikki sanovat aina ei-hollanninkielisiä englantilaisiksi, senkin jälkeen, kun oikea kansallisuus on selvä) ryhmässä, ehdotin, että puhutaan vain hollantia ja minä sitten kyselen jos putoan ihan kärryiltä. Mikä oli ehkä vähän pölö valinta, sillä väsyneenä putosin kärryiltä, mutten kehdannut koko ajan pyytää käännöstä.

Miksi väsy? Eilen illalla olimme mukavassa suomalaisporukassa syömässä ja pubissa, Samilla oli nimittäin läksiäiset. Myöhästyimme vielä järkevistä kotijunista ja olimme kotona vasta kahden jälkeen yöllä. Siksi väsy.

No, kaffelta lähdimme sitten katsomaan Haagin keskustaa ja Stroom-taidegalleriaa. Siellä oli aika.. no, konseptuaalista kamaa; muunmuassa taideteos Wear and Tear, jossa esiteltiin 4,5 kuukautta housujen takataskussa viettäneitä paperilappuja. Minen kai vain oikein ymmärrä taidetta.

Stroomista hilpaisimme Haagin fotomuseoon, jossa oli ihan tosi hieno Koos Breukelin näyttely "Onder fotografen". Breukel muotokuvasi hollantilaisia valokuvaajia, ja näyttelyssä esiteltiin aina vierekkäin muotokuva ja kuvassa olevan henkilön oma työ. Muotokuvat olivat teknisesti ja muutenkin upeita isoja mustavalkoisia hopeagelatiinivedoksia.

Fotomuseolta muut lähtivät kakkosvuotisten kanssa juomaan kaljaa, minä taas vetosin väsyyn ja eiliseen baarireissuun ja kotiuduin. Huomenna pitää olla koululla kello 7:45, sillä lähdemme bussilla Saksaan. Matkan aikana voinee torkkua, lukea taloushistoriaa tai koettaa tutustua opiskelijatovereihin. Muutamiin olen jo jonnin verran tutustunut; on mukava ja kiva poika Raoul, joka kuvittelee tekevänsä rahaa valokuvaajana, Coco, joka jaksaa korjata nimensä ääntämistapaa, ruotsalainen maalaustaiteenopiskelijapari Micke ja Lise (?) ja muutamia, joiden nimet eivät vain pysy vielä mielessä. Ruotsalaisten kanssa olen ihan pulassa, kun ruotsini kääntyy ja vääntyy aina vahingossa hollanniksi.

Täällä on muuten ihan syksyistä. Tänään oli kuutisentoista astetta ja kova tuuli. Haagin Marktilla lehdet karkaavat puista. Aamulla kotona oli vain 18 astetta lämmintä, mutta emme suostu laittamaan lämmitystä päälle vielä. Aikaisintaan ylihuomenna, kun virallisesti alkaa syksy!

HCB

Benropelta nappasin hassun quizzin:

Which famous photographer are you? Henri Cartier-Bresson:  Known for street photography and photojournalism "We are passive onlookers in a world that moves perpetually. Our only moment of creation is that 1/125th of a second when the shutter clicks, the signal is given, and motion is stopped..."

Click Here to Take This Quiz Brought to you by YouThink.com quizzes and personality tests.

Ooo. Trent Parkea ei varmaan ole tuossa mukana..

Toinen koulupäiväni

Tänään oli poikkitaiteellista menoa aamusta iltaan. Meidät randomaissattiin taas ryhmiin, joilla oli eri tehtävät. Oli tarkoitus valmistella esityksiä tai taideteoksia, joilla oli yhteinen teema, ja jotka esiteltäisiin illalla iltajuhlassa. Yhteinen teema oli jostain kumman syystä Kalevala. Joka ryhmälle annettiin pala Kalevalan tarinaa (englanniksi käännettynä, ilman runomittaa) inspiraatioksi, ja sitten vain luomaan.

Minun ryhmäni tehtävä oli valmistaa breakdance-esitys. Kalevalaan emme saaneet sitä oikein nivottua, vaikka kai siinä jotain Joukahaisen uhoa oli. Breakkaaminen oli yllättävän hauskaa ja kävi työstä. Muut ryhmäni jäsenet pomppivat ihan innoissaan koko seitsemisen tuntia treeniä, mutta minun kehno polveni halusi puolivälissä lepoa. Jätin sitten lattialla pyörimisen vähemmälle ja keskityin tarkkailemaan. Tuntui, kuin olisi ollut statisti Famessa: innokkaat taidekoululaiset tanssimassa ja pomppimassa. Tenavat eivät muuten olleet Famesta kuulleetkaan. Niinpä niin.

Muut ryhmät duunasivat Lemminkäiselle, Ainolle ja muille heeboille vaatteita, rakensivat autonrenkaista Tuonelan joutsenta, graffitimaalasivat Väinämöistä, pantomiimailivat Sammon taontaa jne. Illansuussa esitimme produktiomme koko laumalle. Olipa siinä ainakin tuoretta Kalevala-tulkintaa. Hollannikkaat olivat lyhentäneet hankalia nimiä: Lemminkäinen oli Lemmi, Väinämöinen eli Vainamoinen oli Vanni ja Kullervo... no, sanotaan, että tyrskähdin keskellä yleisöä erittäin kuuluvaan nauruun kesken esityksen. Ainoana paikalla olevana suomalaisena sain pitää vitsin kokonaan itselläni.

Olihan se ihan mukavaa leikkiä kokonainen päivä, mutta kohta voitaisiin mielestäni päästä jo asiaan. Vaan ensin on vielä huominen vapaapäivä, torstainen Haag-kierros toisen vuoden opiskelijoiden kanssa ja perjantainen opintomatka Saksaan. Muut menivät Lontooseen ja Pariisiin, me menemme Insel Hombroichiin.

Ensimmäinen koulupäiväni

Otsikko kuulostaa ala-asteen kotiaineelta. Mutta kuitenkin.

Ensimmäinen koulupäiväni oli rankka. Kokoonnuimme kello 9:30 koulun kanttiiniin, josta meidät johdatettiin juhlasaliin. Rehtori piti puheen. Olin unelias, mutta pelkästään siitä ei johtunut, että en tahtonut saada rehtorin puolen tunnin puheesta yhtään mitään selvää. Hän nimittäin oli mumisija. Puhe kuulosti siis suunnilleen tältä: "Welkom allemaal muminaamutinaamuminaamutinaa. Ik zeg eerst mutinaamutinaamuminaamuminaamutinaa, en dan mutinaamutinaa. Dus muminaamutinaamutinaamutinaamuminaa. Daarna moeten jullie muminaamutinaamutinaamutinaa".

Sen verran sain selvää, että koulu on a) vanha b) hyvä c) pieni. Meitä täyspäi(väi)siä opiskelijoita on vain 600, jaettuna moneen eri osastoon: valokuvaus, graafinen suunnittelu, sisustusarkkitehtuuri, interaktiivinen media, muoti ja tekstiili, kuvataide. Koulu viettää tänä vuonna 325-vuotissynttäreitään.

Rehtorin mutinan jälkeen kansainväliset opiskelijat pyydettiin yläkertaan. Meitä oli 15, joista lisäkseni vain yksi valokuvauslinjalla. Olemme monikansallisia: Ruotsista, Norjasta, Sveitsistä, Malesiasta, Brasiliasta, Japanista, Puolasta, Turkista ja Suomesta. Meille kerrottiin käytännön asioita Hollannin oloista ja elosta, mikä minulle oli varsin puuduttavaa, kun olen ne asiat käynyt läpi jo kaksi vuotta sitten. Kävi kuitenkin ilmi, että opiskelijoille ilmaisen joukkoliikenteen lahjoittava OV-kortti on rajattu vain hollantilaisille opiskelijoille. En minä olisi sitä kai saanut muutenkaan; ikäraja siinäkin on 30. Meille kerrottiin myös, että Haagin poliisi voi tarkistaa halutessaan meiltä kadullakulkijoilta, josko meillä on mukanamme aseita. Saimme asiasta oikein monisteen.

Sitten seurasi lounas, joka oli vaaleaa leipää ja mössöä. Söin banaanin. Lounaan jälkeen meidät jaettiin opiskelualoittain, ja pääsimme kuulemaan varsinaista asiaa, eli foto-opiskelun yksityiskohtia. Meidät jaettiin kahteen eri luokkaan (minun luokkani on 1A) ja saimme lukujärjestykset. Eri aineita kuvailtiin meille, ja saimme monisteet, joissa kerrottiin, mitä meillä tulee olla työvälineinämme. Onnekseni en taida joutua hankkimaan mitään, paitsi tietysti ajoittain filmiä ja fotopaperia.

Lukujärjestystä seuraavien viikkojen lisäksi on projektiviikkoja ja matkaviikkoja. Joskus tässä seuraa matka Arlesiin, mutten todellakaan saanut selvää, milloin. Ehkä joku vielä kertoo uudestaan. Lisäksi osallistumme eri tavoin Haagin taideskeneen. Varsinaisilta oppitunneilta ei saa olla poissa eikä myöhästyä, 80% läsnäolo on vaatimus kurssin läpäisylle. Lukuvuosi jaetaan neljään eri periodiin, joilla on omat lukujärjestyksensä. Ensimmäisessä periodissa minulla on seuraavia aineita:

• Kunstgeschiedenis en fotografiebeschouwing (taide- ja fotohistoria)
• Vakorientatie (ammattiorientaatio, kehno käännös mutten nyt jaksa paremmin)
• Coaching (hölökohtainen ohjaus)
• Fotografie techniek (valokuvauksen tekninen puoli)
• FTEC werkgroep (edellisen työryhmäopiskelu)
• Digitale technieken (itsestäänselvyys)
• Algemene kunsttheorie (yleinen taideteoria)
• Beeldontwikkeling (kuvantuotanto)
• Fotografie introductie (valokuvaustaiteen intro)

Aikaisimmat aamut alkavat kello 8:50 ja myöhäisimmät illat päättyvät kello 18 tai 19 (tässäkään asiassa en ole selvästikään ihan kärryillä).

Kävi ilmi, että aiemmat valokuvauksen pääkoordinaattorit ovat juuri nyt lähdössä koko koulusta, ja molempien suuntausten (dokumentaari- ja kaupallinen valokuvaus) uudeksi koordinaattoriksi ja päävalmentajaksi tulee sama henkilö. Tämä kyseinen henkilö on syntynyt 1980-luvulla ja valmistunut vuosi sitten. Pitkä kokemus ei näemmä ole välttämätön...

Aine-esittelyn jälkeen olin aivan puhki, ja haukottelin leukani kipeiksi. Oli tullut nukuttua huonosti (siihen kun riittää se, että tiedän joutuvani heräämään herätyskellon ääneen aamulla), ja lisäksi on todella kovin kovin rankkaa pinnistellä koko päivä hollanninkielisenä. Jouduin venyttämään keskittymistäni äärimmilleen ja silti asioista meni hirveän paljon ohi. Ei tule olemaan helppoa.

Lähdimme pienryhmissä vielä vilkaisemaan haagilaisia kulttuuripaikkoja. Ensin kävimme TodaysArt -festivaalin toimistolla tutustumassa Olofiin ja festivaaliin. Kuuntelimme Olofin jutustelua, katsoimme videon viime vuoden festarista ja joimme tarjotut oluet. Olofin ja festivaalin tausta on Haagin talonvaltausskenessä. Tyypit valtailivat tyhjiä rakennuksia taide-, bile- ja konserttikäyttöön, ja homman kasvaessa Haagin kaupunki huomasi, että tämähän voisi olla ihan hyvä juttu tämä tällainen ruohonjuuritasolta lähtevä kansalaistaiteilu. Nykyään festari on jo iso ja kansainvälinen ja sponsoroitu.

Toinen paikka, jossa kävimme, oli keskeneräinen "kuvataiteellinen teatteri" ja monen taiteilijan työtila entisessä tehdasrakennuksessa. Siellä kipitti pari kaunista seropikoiraa taiteilijoiden taiteilun lomassa.

Sitten oli iltajuhlan aika. Scheveningenistä oli varattu käyttöömme Karavaan -rantaklubi, jossa musiikki soi ja ruokaa kannettiin noutopöytään. En jaksanut enää puhua hollantia, mikä aiheutti sen, että loppujenlopuksi en puhunut mitään kenenkään kanssa. Muut ulkkarit olivat kadonneet jonnekin. Päätin lähteä aikaisin kotiin, ei biletyttänyt. En nyt tiedä, miten sopeudun noiden juuri ja juuri parikymppisten joukkoon - jos tarvitseekaan. Yksi lähes ikäiseni itäeurooppalainen tuli vastaan (ja hän sanoi: "Thank God! You are even older than me.")

Huomenna meidät jaetaan taas randomilla pienryhmiin ja saamme näpertää jonkinlaisten poikkitaiteellisten pikkuprojektien parissa. Keskiviikko on tällä viikolla onneksi vapaa. Vaikuttaa siltä, että minulle rankinta tulee olemaan opiskelun sosiaalisuus; hollantilaiseen systeemiin kuuluu jatkuva keskusteleminen ja osallistuminen ja jauhaminen ja selittäminen, johon minulla mennee hermot muutamaan kertaan. Tänäänkin joka pienryhmäjaon jälkeen piti esiintyä ja esittäytyä kaikille, vaikka silloisen ryhmän ainoa funktio olisi ollut kävellä jonkinlaisessa laumassa yhtä jalkaa raitiovaunupysäkille.

Tulipas tästä nyt romaani. Mutta hyvä pistää muistiin asioita alusta lähtien. Muutaman rankan päivän jälkeen ei välttämättä enää niin muista.

Westerpop

Ensin piti lähteä Amsterdamiin Uitmarktiin, mutta emme saaneet aikaiseksi. Lähempi lauantainviettokohde oli keskustan kirpputori. Sen lisäksi torilla raikasi hollantilaisten kansanlaulujen yhteislaulutuokio ja aseman takana ilmaisfestari Westerpop. Menimme Westerpopiin.



Kuuntelimme jonnin aikaa goottimetallibändiä nimeltä Delain, joka oli ihan jees, mutta olisi kaikkine tuli-  ja savuefekteineen toiminut paremmin myöhäisillassa keskipäivän auringonpaahteen sijasta. Sitten meidän piti lähteä volaa karkuun. Soittivat nimittäin aivan infernaalisen kovaa. Meillä ei ollut korvatulppia mukana, eikä niitä missään myyty tai jaettu. Hollannikkaat kuuntelivat ilman, korvatulppia ei näkynyt edes paikalla olleilla ihan pienillä lapsilla. Ja vola oli takuulla kovempi kuin mihin olen Suomessa tottunut. Muutaman minuutin kuuntelun jälkeen korvat tuntuivat tukkoisilta ja väsyneiltä koko päivän. Harmitti. En haluaisi tämän vuodesta 1992 jatkuneen tinnitukseni seuraksi muita kuulovaivoja, enkä myöskään erityisesti tykkää, jos tinnituksen vola kasvaa. Mutta oma moka, tietysti, ei pitäisi lähteä edes kulman taakse festareille ilman tulppia.

Loppupäivä meni sitten ruoanlaiton, pyykinpesun, imuroinnin, filminkehityksen ja taloushistorian tenttikirjan parissa. Tänään pitäisi vähän pyöräillä ja palata siihen taloushistorian tenttikirjaan. Luettavana viitisensataa sivua Rondo Cameronia ja yli 700 sivua Metsäteollisuuden maata. Tentti jo kolmen viikon päästä, ja sitä paitsi huomenna alkaa koulu. Olen tainnut laskea ajoitukseni hieman pieleen.

Ei hyvä

Törmäsin viime yönä netissä tietoon, että vanha luokkakaverini ja kouluaikainen ystäväni on vuosi sitten kadonnut jäljettömiin. Ahdistaa ja murehduttaa.

Sairasvakuutusyhtiömme lähestyi ystävällisesti 900 euron karhulaskulla. H:han siirtyi edellisestä postdocsopparistaan uudelle puolivuotiselle vastikään, ja samalla vaihtui palkanmaksaja. Koska edellinen sairasvakuutuksemme oli sidottu palkanmaksajaan, vaihtui sekin. Muutaman sotkun jälkeen saimme uuden vakuutuksen, joka piti maksaa itse. H soitti lafkaan ja pyysi lähettämään tavallisia kuukausittaisia laskuja tammikuuhun asti (silloinhan loppuu tämä seuraavakin soppari). Vaan ei, näppärästi joka asiassa sohlaava yhtiömme Ohra lähetti meille kirjeen, että selvä peli, maksakaa nyt koko syksyn vakuutusmaksut ja tammikuusta lähtien sitten kerran kuussa, kuten halusittekin.

Emme nyt kovasti hämmästyneet. Silloin alkuvaiheessa, kun hankimme ensimmäisiä vakuutuksiamme, taisi mennä kolme iterointikierrosta kunnes yhtiö sai edes henkilötietomme kirjattua oikein. Tälläkin kertaa H soitti ja selvitti asiaa, ja kaiken piti olla kunnossa. Vaan nytpä sitten oli eilen lähetetty uusi vihainen karhulasku siitä koko syksyn vakuutussummasta, vaikka elokuu on jo maksettu ja diili kuukausittaisesta laskutuksesta meidän käsittääksemme tehty.

H puhisi, että tästä asiasta on soitettu sinne jo monta kertaa ja asian on luvattu olevan kunnossa. Mutta kun se on tässä maassa aivan helkatan sama, mitä puhelimessa luvataan - puhelimessa voidaan sanoa ihan mitä vain, jotta päästään asiakkaasta eroon, ja todellinen tilanne jää kuitenkin entiselleen tai muuttuu vielä omituisemmaksi. Mitään ei voi uskoa, ennen kuin näkee mustaa valkoisella, jos sittenkään. Joskus en vain jaksa näitä omituisuuksia ja hankaluuksia ja sekoiluja. Mikseivät asiat voi joskus sujua kerralla, tai edes toisella yrittämällä? Pelottaa jo etukäteen, millainen soppa siitä tulee, kun joskus lähdemme täältä ja yritämme irtisanoa kaikki sopimuksemme.

Murheita riittää. H:n mummo on sairaalassa, kai aika huonona. Ja H:n porukoiden vanha koira sairastui vakavasti, eikä leikatakaan enää oikein kai voi, kun koiruudella on ikää 15 vuotta.

Nyt on helle, ja viikonloppuna pitäisi tehdä jotain mukavaa, sillä maanantaina alkaa koulu ja kiirus. Kun vain saisi tämän synkkien pilvien lauman hetkeksi mielen taka-alalle.

Edit: H soitti vakuutusyhtiölle, joka lupasi puhelimessa taas korjata asian (niinniin). Hyvä jos, meillä kun on vähän vähätuloinen kuukausi tässä, kun eivät ole onnistuneet sorvaamaan H:n uutta työsopimusta paperille valmiiksi, niin ei tule palkkaakaan.. Tai siis, soppari on kuulemma printattu ja allekirjoitettu, mutta sen on asiaa hoitava henkilö yliopiston puolella hukannut (!)

Lisäksi minulla on tässä kuussa Monopolin "maksa koulumaksuja €1580" -kortti kädessäni. Saisin ko. summan takaisin valtiolta, jos olisin aloittanut opintoni ennen 30 vuoden ikää. Mutta kun ei niin ei niin ei.

Valokuvatorstai 23.8.

Aiheena on joskus ehdottamani uni.



Omat uneni vaikuttavat aina olevan hieman sumeita, ehkä vähän out-of-focus, kuin silmäkulmasta katsetta kohdistamatta nähtyjä. En tiedä, onko näin kaikilla. Vai sitäkö juuri tarkoitetaan unenomaisella tunnelmalla?

Sinistä

Vähän aikaa sitten valitin, että digikuvatut vuoret eivät vain näytä kummoisilta. Digitodellisuus ei ollut tarpeeksi sininen. Tässäpä 100 asan Velvian värimaailmaa, ainokaiselta tämänvuotiselta diarullaltani, jonka ehdin skannailla tänään:









Kyllähän se dia hieman nätimmältä näyttää, jopa tavallisella filmiskannerilla skannattuna, saati sitten seinällä tai ilfochromeprinttinä.

Varokaahan, tutkijat, sanojanne

The Guardian: Protests over terror arrest of German academic

...

"Andrej Holm, from Berlin's Humboldt University, who specialises in
urban gentrification, was arrested three weeks ago on suspicion of
aiding a militant organisation suspected of carrying out more than 25
arson attacks in Berlin since 2001."

...

"The federal prosecutor's office arrested Mr Holm on August 1 under
paragraph 129a of the anti-terrorism law, citing the repeated use of
words such as "gentrification" and "inequality" in his academic papers,
terms similar to those used by the urban activist organisation
"militante gruppe" (mg). According to the prosecution report the
frequency of the overlap between words used by Mr Holm and the group
was "striking, and not to be explained through a coincidence""

Lisää linkin takaa artikkelista.

Sisko ja sen miäs

Ugly Betty

Opin juuri televisiosta, että ruma nainen on tummatukkainen, lyhyt, silmälasipäinen ja omaa hammasraudat ja vahvat kulmakarvat.  O_o

Pannaan pannaan

Ei, ei silleen, vaan julistetaan pannaan.

Äärioikeistolainen intoilija ja parlamentaarikko Geert Wilders on saanut päähänsä vaatia Koraanin julistamista pannaan. Hän vertasi Koraania Mein Kampfiin (joka muuten on pannassa Hollannissa*) ja julisti, että jos Koraanista leikeltäisiin kaikki "haitalliset" kohdat pois, kirjasta tulisi Aku Ankan paksuinen. Wildersin tämänkertaisella möykällä on ollut odotettuja vaikutuksia: vakavammin otettavat poliitikot ovat kommentoineet kielteisesti, tv:n puheohjelmat ja lehdet ovat taas saaneet jauhettavaa (tuntuu joskus siltä, ettei tämän koko kahden vuoden aikana ole puhuttu mediassa mistään muusta niin paljon kuin islamista, niin kuin se muka olisi jotenkin tärkein ja ainoa puheenaihe nyky-Hollannissa), ja Wildersin puolueen kannatus on toki noussut.

Hollannin muslimineuvosto pyysi Wildersiä vuoropuheluun kanssaan, mutta tämä kieltäytyi, kuten saattoi odottaa. Wildersin taktiikka on antaa räväkköjä lausuntoja, ei antautua debattiin. Todennäköisesti hän ei onnistuisi debatissa esiintymään edukseen.

Mietin äijän seuraavaa siirtoa. Ehkä hän voisi kopioida Verdonkia ja osoittaa säröä ikkunassaan, mainiten, että särö tuli varmasti murhanhimoisten multikulturalistien luodista, ja hänet halutaan tappaa, kuten Pyhä Pim ja Pyhä Theo? Marttyyriksi Geert tuskin oikeasti haluaa, vaikkakin epäilemättä jos hänelle kävisi huonosti, miljoonat nederlanderit pykäisivät yhtäkkiä patsasta pystyyn ja ilmoittaisivat aina ihailleensa häntä. Joku taiteilija on jo ennakoinut, ja valmistanut hieman pahaenteisen taideteoksen, jossa Wildersin kehystetyn kuvan ympärille on asetettu kukkia ja kynttilöitä.

* Enpä muuten ymmärrä kirjojen pannaan julistamista ollenkaan, vaikka kuinka olisi Mein Kampfista kyse. Täytyyhän ihmisillä olla oikeus lukea vaarallistenkin ideologioiden tekstejä, vaikka vain siksikin, että voivat oikeasti muodostaa niistä ihan oman mielipiteen.

Huoltotoimenpiteitä

Tällä viikolla on huollatettu yhdet pöxyt ja yksi fillari. Pöxyt paikkasi Binnenwaterslootilla majaileva räätäli ja H:n fillarin huolsi Piet Vonk. Fillarin vaihteisto oli kulahtanut, ja nyt oli uuden aika. Lähdimme testaamaan lammaslenkille, ja kävi ilmi, että minunkin fillarini kaipaa huoltoa. Eturengas on yhtäkkiä kovin huojuva. Syykin on selvä; noin kuukausi sitten kaaduin eräistä myöhään menneistä bileistä tullessani. Vauhtiakin oli sillä kertaa sen verran, että polkimen osuessa katukiveykseen laahasi fillari vielä pitkän matkaa eteenpäin, kipinöiden ryöpytessä kadun ja polkimen kosketuskohdasta. Enpä ole aiemmin kehdannut tätä edes blogata.

No, nyt on etupyörä soikeahko ja pitäisi joko osata rihdata vanne itse tai kiikuttaa pyörä Pietille. Saattaapi olla, että päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Noin periaatteessa olen sitä mieltä, että olisi hyödyllistä osata mahdollisimman paljon erilaisia käytännöllisiä asioita (kalan perkaus, housujen paikkaaminen, fillarin korjaaminen), mutta sitten taas toisaalta pitäähän sitä tukea paikallisia pienpalveluelinkeinojakin (no, kalani perkaan toki itse).

Se eilen valmisteltu bile osoittautui Delft Jazz Festivaliksi. Nyt on kaupunki täynnä jazzia, bluesia ja perusrokkia. Hyviä ja vähän huonompia paikallisia kokoonpanoja. Mukavaa menoa kuitenkin. Huomenna alkavat ne TU Delftin fuksiaset. Me olemme varautuneet ja asettaneet korvatulpat jo valmiiksi yöpöydälle.

Jahas, raparperipiirakka tuli uunista. Eiku syömään.

Kotona on vänkää!

Vaikka oli kyllä Suomessakin kivaa. Kesäkelit ja ehdottoman mukavia kesäjuttuja:

• vaarin kanssa kalassa käynti & affenten savustaminen Haikkolaisessa, aina kesän paras juttu
• mökkisaunan lämmittäminen
• sukulaisten ja ystävien tapaaminen
• mustikoiden poiminta
• kantarellit
• saaristo ja meri, vaikka melkoista levävelliä olikin

Vaan mikä siinä on, kun aina kun on siellä, kaipaa tänne, ja toisinpäin? Täällä iskee hillitön Suomi-ikävä ajoittain, ja kun olen ollut Suomessa jonkin aikaa, kaipaan tänne. Mitenkäs sitten jos joskus vielä muutamme johonkin kolmanteen maahan - kaipaanko aina niihin kaikkiin toisiin paikkoihin?

Nyt on vielä viikko lomaa ennen koulun alkamista. Pitäisi ostaa kova pyörälaukku koulumatkapyöräilyä varten, lähettää yksi kovalevy takuuvaihtoon, asentaa pari linuxia, pestä kovasti pyykkiä, lukea HY:n tenttiin, käsitellä ja vedostella siskon hääkuvia yms. pientä. Olin suunnitellut meneväni rannalle löhöämään huomenna tai ylihuomenna, mutta unohdin, että se, että suunnitellessani asiaa oli ympärillä helle, ei toki tarkoita sitä, että täällä ja nyt sellainen olisi. 16 astetta ja tuulista. Toisaalta ihan sopivaa Suomen helteiden jälkeen.

Kaupungilla näytetään järjestettävän taas kemuja. Opiskelijoilla on jo fuksiaisrekvisiittaa pitkin katuja (apua, olenko minäkin taas fuksi?) ja jotain muutakin on meneillään, sillä torin keskellä on taasen lava. Juhlaton kesäviikonloppu taitaakin olla Delftissä kummajainen. Sopii mulle.

Valokuvatorstai 16.8.

Aiheena on kas kummaa.



Tässäpä otos kotikulmilta. Minusta varsinkin vasemmanpuolisen pojan ilme sanoo täsmälleen "kas kummaa"...

Rrrock.

Sivukuja ja Shanghaig ojensivat minulle Rockin' Girl Blogger -kunniamaininnan, mistä nöyrimmät kiitokseni!



Tästä pitää kiittää koko joukkuetta... eiku.. you like me, you really really like me *niisk*. Eiku.

No mutta kuitenkin, kiitän kunnianosoituksesta ja laitan sen kiertämään Oharille, joka on ehdottoman, mahdottoman rrrock. Vaikkakin varmaan niin rrrock, että on jo tämän palkinnon saanut. Olen nyt parin vuorokauden matkustamisen jäljiltä niin vdsy, etten juuri nyt jaksa tarkistaa.

Olen siis saapunut kotiin, oli jo aikakin. Hollannissa sataa ja tuulee! Reissukokemuksista pitää vielä kirjoitella ehkä sananen, mutta ny ei pysy ajatus kasassa. Kahviakahvia.

Saalis

12 ahventa, 1 särki. Särki päätyi syötiksi ja ahvenet savustettiin Haikkolaisessa. Vaari nosti niistä yhden merestä, minä 11, ja H ei yhtään.

Sukulaisiakin on nähty.

Huomenna kotimatkalle.

Hääjuhlaa!

Tässäpä siskoni ja lankoni tänään.

Laivapolkka

Onko vielä pitkä matka jonnekin? Pitäisi kai olla myrsky, mutta ei tämä Viking Amorella ainakaan vielä keinu. Puttgardenin lautta kyllä keinui ihan huolella.