11.2.16

Paluu saarelle

Jatkoin maaliskuussa alkanutta ihmettelyäni Miyagin saarella Okinawalla. Kotiin Tokioon toin veitsen, okinawalaisen chilintaimen, simpukankuoren, muistikortillisen kuvia, joista suurin osa on vielä käsittelemättä, ja halpalentoyhtiön paperipussiin kirjoitetut muistiinpanot.
















Tärkeää ennen seuraavaa käyntiä: Opettele parempaa japania. Opettele ajamaan mopolla. Osta moskiittoverkko. Tee kuvasuunnittelu suorille portreteille, koska ne toimivat tässä tarinassa parhaiten. 

4.1.16

30 ja risat. Tosi isot risat.

Täytin eilen 39. Jätän keski-iän kriisini käsittelemättä tässä ja kerron sen sijaan siitä, miten vietin syntymäpäivääni.

Ensinnäkin syntymäpäiväni oli muutaman tunnin tavallista lyhyempi, koska aloitin sen lentokoneessa jossain Siperian yllä, ja aikavyöhykkeet äityivät hankaliksi. Syntymäpäiväni aamuna katselin Japanin vuoria ylhäältäpäin.


Jossain Naganon lähellä

Laskeuduimme Nagoyaan tunnin verran aikataulusta myöhässä - jostain syystä tuuli oli vastainen lentäessäni Tokiosta Helsinkiin joulukuussa ja nyt se oli sitä myös toiseen suuntaan. (Siksi te kai saatte nyt siellä nauttia Siperian pakkasista.)

Nagoyassa suuntasin kylpyyn heti kun maahantulobyrokratia oli hoidettu. 風の湯 eli tuulen kylpylä (tai Tuulin kylpylä) on Nagoyan lentokentän paras juttu. Yuzuhedelmillä koristellusta kuumasta altaasta voi katsella, kun lentokoneet nousevat ja laskeutuvat kiitoradalla, ja samalla kuinka rahtilaivat lipuvat hiljaa Isenlahdella.

10 tunnin lentomatkan jälkeen 1 tunnin kylpy ja olin kuin uusi ihminen. Hyvin uninen sellainen, tosin. Jatkoimme Kayu-santiniin syömään kiinalaista riisipuuroruokaa, jota halusin kokeilla. Valitettavasti se ei ollut hyvää. Piti vielä poimia lentokenttägeokätkö ja lopulta olimme valmiita kotimatkan viimeiseen osaan.

Olin jo saanut nauttia lentokoneista ja laivoista. Jäljellä olivat siis junat. Tarkoitus oli matkata mukavasti Nozomi-shinkansenilla puolessatoista tunnissa kotiin. Valitettavasti tajusimme hieman myöhään, että sunnuntaina 3.1. koko maa käytännössä palaa uudenvuodenlomilta. Junaan kyllä pääsimme, mutta matkustusmukavuus oli kyseenalainen. Istuimme lattialla tupakkakoppien välissä ja yritimme pitää kiinni kolmesta isosta matkalaukusta, jotta ne eivät vierisi muiden lattialla hengaavien tokionmatkalaisten päälle. Kaikki istuinpaikat kun oli myyty loppuun aikaa sitten. Tokaido Shinkansenilla matkusti eilen kaikkien aikojen ennätysmäärä ihmisiä; me ja puoli miljoonaa muuta.

Kotiin kuitenkin pääsimme 23 tuntia sen jälkeen, kun olimme Pasilassa kävelleet kohti lentokenttäjunaa. Riisipuuroruokapettymys piti korjata tilaamalla ylihintainen pizza. Syntymäpäiväni illan kruunasin pesemällä koneellisen pyykkiä. Nyt voi viimeinen vuosi kolmikymppisenä alkaa.

12.12.15

Tokion talvi

Eilen oli 24 astetta lämmintä ja syksy suorastaan hohti. Talon takana olevan temppelin piha on täynnään gingkolehtiä kovan tuulen jäljiltä. Valoisa talvi on ihana asia; vaikka aurinko laskee jo viideltä, ovat päivät kirkkaita ja kauniita.



Muutaman päivän päästä lähden Suomeen joulunviettoon ja vaihtamaan vuotta parempaan.

25.11.15

hei vaan

Blogi on yhä olemassa, kiitos kyselijöille. Kirjoittamisen kanssa on vähän niin ja näin. On ollut aika väsynyt vuosi, ja jotenkin en ole osannut edes aloittaa yhtään blogikirjoitusta. Syksyllä on ollut stressiä, sairautta, ystävien poismenoa ja matalaliitoa. Ei niistä sen enempää.

Joten tässäpä pala kaupunkiani.


19.5.15

These are not the droids...

Kävimme Hong Kongissa ja Shenzhenissä ja havaitsimme mm. että sikäläiset roskapöntöt näyttävät nurkan takana pahaenteisesti vaanivilta droideilta.





27.4.15

paras vuodenaika

Parvekkeella taimet kasvavat kovaa vauhtia, puihin tuli lehdet sillä aikaa kun alkukuusta olin kipeänä, kirsikankukat olivat ja menivät ja nyt on paras vuodenaika. 25 astetta lämmintä, ei vielä kosteaa, ja kaikki kukkii ja kasvaa kilpaa. Meren äärelle tekee mieli, kunhan tässä töiltä ehtii niin otan taas fillarin ja ajan Tokionlahdelle. Tällä viikolla alkaa Golden week ja koko Japani on turistina. Ei siis kannata mennä kauemmas.

Leikin kuun alussa hääkuvaajaa ystäviemme hääjuhlassa.






Hauska keikka oli se, joskin aika rankka. Kun ei ole ominta aluettani tuo. Vähän kuin esseistiä pyydettäisiin kirjoittamaan runo; molemmat voi tehdä kynällä! Mutta eiköhän tästä ihan hyvä tullut.