26.1.10

And I'll dance with you in Vienna


Wien. -11 astetta, lunta, viima pyyhkii vanhaa kaupunkia. Ei mikään optimaalinen ajankohta tai keli turismille, mutta toisaalta saimme junaliput pikkurahalla ja 260 euron arvoisen hotellihuoneen kuudellakympillä. Eikä tarvinnut kärsiä turistitungoksesta.


Mitä tuli koettua?


Kaupunki itse on massiivisen imperiaalinen. Iso ja täynnä marmoria, patsaita, uhkaavia veistettyjä kotkia, keisarinnoja, kaikkea suurta. Kadut ovat leveitä ja torit valtavia, puistot aukeita ja niiden puut muotoonleikattuja. Ihmiset ovat itäeurooppalaisen oloisia, turkikset ja karvahatut päällä, siistit, kalliit vaatteet jotenkin itäblokin tyyliin. Tai ehkä ne olivat kaikki venäläisiä turisteja.


(Tässä piti olla kuva, mutta packet loss on nyt sellainen, että uppaan kuvat vasta kun nettiyhteys toimii paremmin. Oikeat kuvat ovat kehittämättä, mutta kännykällä tuli otettua pari.)


Kävelimme keskustassa ja kävimme ostamassa Sissi-suklaata. Vaelsimme espanjalaisen hepokoulun luokse, sitten museokortteliin - tai kortteli on oikeastaan väärä sana, kyseessä on valtava puistoalue, jota reunustavat museot - ja sitä kautta oopperatalolle. Oopperassa olisin todella halunnut käydä, Wienin oopperatalo on nähtävyys! Liput ovat toki kalliita, mutta onneksi olemassa on seisomapaikkalippuja, joista maksetaan vain 3,50. Ongelma oli, että niitä jonotetaan yli tunti ulkona. Viikonlopun kelissä ei todella huvittanut viettää tuntia jonossa seisten. Ohjelmistossa oli Figaron häät, jossa olisi laulanut muunmuassa Soile Isokoski. Minä en oikein Figaron kaltaisista oopperabestsellereistä niin piittaa, mutta jos illan ooppera olisi ollut Cavalleria Rusticana, olisi varmaan oikeasti pitänyt jonottaa se tunti...


Ooppera tuli siis nähdyksi vain ulkoa. Hotelli Sacherin kahvilassa kävimme sentään sisällä asti, kakkua syömässä tietenkin. H väitti, että se oli pahaa. Mikä pettymys! Kahvila nyt sentään oli toki oikein hieno.


Hundertwasserhaus oli ihan mainio, noinniinkuin omituisella tavalla rakennetuksi taloksi. Maailmanpyörälle emme kävelleet, vaikka Harry Lime Lives -julisteista tulikin mieleen, että tuo Kolmannen miehen tärkeä paikka olisi pitänyt käydä tsekkaamassa. Kävimme vielä ihmettelemässä vilinää kaupungintalon edustan valtavalla luisteluradalla, minkä jälkeen minä olinkin jo niin jäässä, että oli aika siirtyä sisätiloihin. Wieninleikkeet ja pienpanimo-oluet nautittiin 1516:ssa, jota Petri oli meille suositellut. Hyvää oli sekä olut että leike; kasvisruoka taas ei ollut kummoista.


Hotellin lähellä piti käydä vielä yksillä minipubissa, jossa oli asiakkaina suomalaisia ja hollantilaisia, kuinkas muutenkaan, ja jonka baarihenkilö ei erottanut Grand Marnieria viskistä. Muuten paikka oli toki mukava.


Sunnuntaina siirryimme pääasiaan eli Schönbrunnin eläintarhaan. Wienin eläintarha on maailman vanhin, mutta nykyään oikeasti aika hyvä. Eläimillä on tilaa ja luontaista ympäristöä sen verran, kun nyt voi eläintarhassa olla. Elikot myös olivat hämmästyttävän aktiivisia ja leikkisiä. Musta pantteri oli oikeinkin aktiivinen; se päätti suuttua H:lle ja jysäytti itsensä koko painollaan pleksiä päin karjuen, kun H pysähtyi kohdalle. Oli hyvä että oli pleksi. Leijonakin karjahteli meille leikittyään ensin joulukuusella köydenvetoa parinsa kanssa, ja gepardit leikkivät hippaa ja pesivät toisiaan kuten mitkä tahansa kisut. Pandat viettivät aikaa tekemällä sitä, mitä pandan tulee 99 prosenttia ajastaan tehdä - syömällä bambua. Eläintarhakokemus oli erinomainen; näimme uusia lajeja ja pääsimme näkemään eläimiä läheltä. Paikka oli myös ajankohdasta ja säästä johtuen melko tyhjä, joten oli tilaa kierrellä.


Kaikenkaikkiaan ihan mainio pieni reissu. Joskus jonain kesänä varmaan koemme ihan erilaisen Wienin. Seuraavaksi kiinnostaa nyt oikeastaan Bratislava ja Budapest; ehkä kesällä sitten...

20.1.10

R & R


Matkustin toissapäivänä viidellä junanvaihdolla (Venlo - Mönchengladbach - Düsseldorf - Köln - Frankfurt) Regensburgiin, missä olen nyt käyttänyt aikaa lähinnä nukkumiseen ja lukemiseen. Tänään voisin mennä kaupungille. Illalla olisi yliopiston proffien ja tutkijoiden rouvien vuotuinen talvijuhla (mitä kertookaan tästä paikasta, että kyse on just "rouvien" yhdistyksestä, ei puolisoiden tai perheiden...) mutta taidan jättää väliin, vaikka kutsu tulikin. Ehkä ei ihan mun juttu? Toisaalta, olisi se kulttuuriantropologisessa mielessä mielenkiintoista.


Heitin viikko sitten työhakemuksen Sanoman kesätyöpaikkoihin; kiitos-mutta-ei-kiitos -kirje tuli jo eilen, joten eipä tarvitse jäädä ihmettelemään sen asian suhteen. Nyt pitää miettiä, josko etsin hyvin aktiivisesti lisää kesätöitä vaiko päätän aloittaa lopputyön tekemisen jo kesällä. Jos hyvä inspis iskee, voisi siinä olla paljonkin pointtia. Toisaalta rahan ansaitsemisessa olisi myös paljonkin pointtia. Työharjoitteluni on nimittäin palkatonta.


Mutta nyt on lomaa ja viikonloppuna matkustamme Wieniin syömään sacherkakkua ja tervehtimään Wienin eläintarhan pandoja.

15.1.10

, done


Puolen vuoden projekti ja samalla kolmas luokka ohi. 151 opintopistettä taskussa. Arvosteluissa on taas kummasteltavaa - mulle sanottiin sanallisesti, että tein paljon parempaa jälkeä kuin viime vuonna, mutta numero laski - mutta niin aina. Skaala 1-10, 9 säästetään opettajalle ja kymppi Jumalalle.


Taideteoria 8


Sosiologia 8


Graafinen suunnittelu 7


Näyttelysuunnittelu 7


Reportaasivalokuvaus 6.5 (tässä oli 7, mutta jostain syystä kaikkien repo-opiskelijoiden arvosanaa laskettiin puolikkaalla pisteellä)


Autonominen valokuvaus 6


Loppuesitys 6.5


Ei voi sanoa, että olisin fotausarvosanoihin tyytyväinen. Teoria tietysti meni hyvin. Ja nyt tämä proggis on vihdoinkin onneksi ohi. Pakkaan puolen vuoden matskut laatikkoon ja lähden parin tunnin päästä lukuvuoden lopettajaisbileisiin. Edessä 2 viikkoa lomaa, työharjoittelu, kesä ja sitten lopputyö. 


Olen väsynyt. Purskahdin ilman mitään järjellistä syytä itkuun ykkösen ratikassa matkalla Leeghwaterpleiniltä Delftiin. 

12.1.10

Miep Gies on kuollut.


Anne Frankin perhettä piilotellut ja päiväkirjan löytänyt Miep Gies on kuollut sadan vuoden iässä kaatumisen aiheuttamiin komplikaatioihin. Miep Gies oli sankari, joka ei halunnut tulla kutsutuksi sankariksi. Hän ei halunnut julkisuutta, mutta kirjoitteli sähköposteja ja osallistui nettikeskusteluihin nuorten kanssa ihan viime vuosiin asti. 


 







 

11.1.10

Taas avajaisissa


Tällä kertaa kilisteltiin samppislaseja Galleria Pulchrissa, jossa roikkuu nyt kolme mun työtä. Näyttelylistauksessa on paaaljon isommat hinnat kuin olisin itse kehdannut pistää. Avaamassa oli alderman Bolle, joka puhui lyhyesti ja hyvin ja oli vähän jopa kiinnostunut töistäni kun myöhemmin juteltiin. (Mikä on alderman suomeksi? Oltermanni??)


Labs55:n näyttely on vielä tämän viikon, mutta Pulchrissa on töitä nähtävillä 11.3. asti.

9.1.10

Avajaiset


Näyttelyn avajaiset olivat eilen illalla. Rakensimme vielä minuutteja ennen H-hetkeä, joten aika loppupaniikki tuli. Kaikki sujui kuitenkin hienosti, väkeä oli satoja, kommentit positiivisia ja proseccoa riitti koko jengille. DJ soitti ja juhlapuhujat puhuivat lyhyesti. Opettajat kävivät halaamassa ja onnittelemassa meitä ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Lisäksi Hollannin tyttöjen vanhemmat ja sisarukset tunnistivat minut ja tulivat kaikki juttelemaan ja poskipusuttelemaan ja kertomaan kuinka ovat kuulleet minusta niin paljon (glups).  Oli ihan älyttömän hauskaa, ainoa mitä olisi vielä voinut toivoa oli että oma puoliso ja perheenikin olisi voinut olla paikalla.


Nyt on siis näyttely auki yleisölle, tervetuloa!


 



 

6.1.10

Aika lentää


Ei ollut pahemmin nettielämää jouluntienoolla, kun oli niin paljon sitä live-elämää. Joulu oli jotenkin erityisen ihana tänä vuonna. Aina vain haikeampaa lähteä Suomesta kotiin. Olisi voinut vielä monenmonta iltaa viettää vanhempien keittiössä juttelemassa, tai mummolassa, tai ystävien luona lautapelailemassa, tai siskontyttöä pomputtamassa. Jotenkin kaikki meni niin nopeasti. Ehkä siellä Itä-Euroopan aikavyöhykkeellä aika kulkee nopeammin. En tiedä.


Ihan oudolta tuntuu olla yksin kotona, kun ei ole ollut yksin kahteen ja puoleen viikkoon hetkeäkään. En saanut yöllä unta. Onneksi Suomessa nukuin erinomaisesti ja sikeästi, joten on vähän jaksua varastossa.


Ylihuomenna on näyttelymme avajaiset. Lauantaista lähtien pääsee suuri yleisö (heh heh) katsomaan. Tänään olen tulostanut, liimannut, kehystänyt, ripustanut ja järjestänyt. Huomenna sama jatkuu ja lisäksi on taideteorian ja näyttelyrakennuksen arvioinnit. Äkkiä se arki palasi. Kivaa ja jännäähän tämä tietysti on, mutta pääkoppa on vielä lomalla.