17.12.09

Terveisiä Itämereltä


Täällä eteläisellä Itämerellä on aika aallot. Pidän katseen horisontissa. Kohta loppuu taas päivänvalo, tosin. Seurailen omaa reittiä laivatrackerista ja koetan olla nukahtamatta istualleni. Mulla on oma hytti - otin naispaikan, mutta laiva on niin tyhjä ettei siellä ole ketään muuta - mutten oikein viihdy siellä tässä aallokossa, tulee vähän klaustrofobinen olo.


Muuten kyllä ihan mukavaa. Netti skulaa ja paatti on rauhallinen. Ulkona ei voi olla, kun aamuöisen pyryn jälkeen kansi muuttui jääradaksi. Sitäpaitsi siellä tuulee ihan tarpeeksi. Onneksi sisällä ei ole mitään ruotsinlaivamaista ohjelmaa, mutta eihän tämä mikään risteilyalus tod olekaan. Oli meillä sentään pelastusliiviharjoitus. Jotain ohjelmaa.


Vielä 17 tuntia.

16.12.09

zzzz


Ei tullut kyytiä, joten nyt edessä junasompailu osapuilleen Delft - Schiphol - Amersfoort - Osnabrück - Hampuri - Rostock. Sit pitää vielä löytää sieltä keskiyön maissa joko pohjoisterminaali tai länsiterminaali.


Nyt pitämään peukkuja, etten unohtele tavaroita ympäriinsä. Unen puutteesta kärsineitä öitä takana lauantaista asti ja pää on kuin pumpulia täynnä. Vä-syt-tää.

14.12.09

Kiirus!


Aika hurahti ohi ja nyt onkin jo tämä viikko. Ylihuomenna pitäisi sompailla joko pahvilastissa olevan rekan kyydissä tai sitten junalla Rostockiin. En ole vielä katsonut edes reittejä. Vähän huolettaa sää; ei niinkään Suomen paukkupakkaset vaan itämeren aaltoennuste torstaille. Neljän metrin keskimääräinen Gotlannin ja Liettuan välissä kuulostaa suhtkoht ikävältä. Pitäisi varmaan kipaista jostain pahoinvointilääkettä vielä. 


Tänään rakentelen näyttelyehdotukseni loppuun, printtaan loput contact sheetit, teen uuden version kirjaehdotuksesta ja käyn kaupungilla. Huomenna koulupäivä ja illalla tytöt tulevat tänne laittamaan ruokaa. Sillä aikaa minä pakkaan. Menemme vielä katselemaan Delftin Lichtjesavondia. 


Uniasiat ovat ihan sekaisin, en saanut unta edes viikonloppuna ja tämän viikon unet nyt tulevat olemaan mitä ovat; huomenna aikainen herätys, keskiviikkona pitää jo lähteä, joten jännitän, torstaina olen satamassa joskus puoliltaöin ja laiva lähtee viideltä aamulla, torstain ja perjantain välinen yö menee aikamoisessa aallokossa jossain Itämerellä. Suomeen saapunee ensi viikonlopuksi zombi.

11.12.09

no they can't


Olen aika pihalla maailmanmenosta nyt kun koulu + sivutyö + toinen sivutyö + pari hassua friikkujuttua vievät ajan ja tarmon, mutta olen sivusilmällä seuraillut Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmän uudistuskeskustelua. Obamahan sai äänivyörystään varsin mittavan osan lupaamalla uudistaa amerikkalaista terveydenhuoltojärjestelmää, joka on tällä hetkellä kallis, tehoton ja epäreilu. Kymmeniä tuhansia amerikkalaisia kuolee vuosittain terveydenhuollon puutteesta johtuvista syistä.


Obaman lupaus oli suosia lakiuudistuksessa ns. single payer -mallia, jollainen useimmissa teollisuusmaissa jo onkin. Kyseessä olisi siis valtiollinen terveydenhuoltojärjestelmä, jonka lisäksi jokainen saisi toki hankkia myös yksityisen terveysvakuutuksen niin halutessaan. Tätä voinee kutsua eurooppalaiseksi malliksi, vaikka toki EU-maiden välillä on aika suuriakin eroja siinä, miten terveydenhuoltojärjestelmä on rahoitettu ja järjestetty.


Single payer -mallilla on myös Yhdysvalloissa suuri kannatus, vaikka sen vastustajat maalailevatkin kauhukuvia kommunismiin hivuttamisesta ja vanhojen ja raihnaiden tuomitsemisesta "kuolemanpaneeleissa". Moni amerikkalainen ei tahdo uskoa, että eurooppalainen malli on sekä halvempi että tehokkaampi - ja että kyseisessä mallissa vanhatkin saavat laadukasta hoitoa (itse kerroin eräässä aiheeseen liittyvässä keskustelussa läheisestäni, joka sai erittäin hyvää, tehokasta ja kallista syöpähoitoa yli 80-vuotiaana ja elää nyt laadukkaampaa elämää).


Tämä epäuskoisuus perustuu osaltaan tietysti myyttiin amerikkalaisesta erityisyydestä; miten muualla voitaisiin muka tehdä paremmin? Sen lisäksi single payer -mallin mainetta mustaa sosialismin peikko. Hurjimmissa kuvitelmissa terveydenhuoltomallin avulla maahan ujutetaan totalitaristinen järjestelmä, jossa kukaan ei saa enää päättää itse mistään.


No, kuten sanottu, näistä uhkakuvista huolimatta single payer -mallilla on ollut kovasti kannatusta kansan parissa. Valitettavasti kansan kannatus ei ole se, millä on erityisesti merkitystä. Yksityiset sairasvakuutusyritykset ovat syystä kauhistuneet, ja tehneet kaikkensa vesittääkseen lakiuudistuksen. Single payer poistettiin neuvottelupöydältä jo aikaa sitten, ja sen tilalle tuli epämääräisempi, osavaltiokohtainen public option, eli valtiollinen kilpailija yksityiselle sairasvakuutukselle. Nyt viime neuvotteluissa public optionkin on lakaistu pöydältä, ja jäljellä on lakiuudistus, jonka seuraukset olisivat täysin päinvastaiset luvattuihin tavoitteisiin nähden.


Uuden lain mukaan sairasvakuutuksesta tulisi pakollinen, sakon uhalla. Minkäänlaista mekanismia sairasvakuutuksen hinnan kontrollointiin ei kuitenkaan olisi. Jonkinlaista tukea saattaa myöhemmin olla mahdollista anoa sairasvakuutuskuluihin, mutta kuitenkin aikaisintaan 2013. Tämä kaikki tarkoittaa käytännössä lisää rahaa yksityisille vakuutusyhtiöille. Valtio ei olisi toimijana mukana sairasvakuutusmarkkinoilla, joten laki käytännössä pakottaisi yksilön ostamaan palvelua yksityiseltä yritykseltä.


55-vuotiaat ja vanhemmat siirrettäisiin eläkeläisten valtiollisen sairasvakuutuksen eli Medicaren piiriin. Tosin tämäkin tulisi maksamaan heille laskelmien mukaan noin 650 dollaria kuukaudessa. Nämä, yleensä enemmän kalliita terveyspalveluja tarvitsevat ikäluokat, poistuisivat yksityisten vakuutusyhtiöiden asiakaskunnasta, mikä lisäisi sekin yksityisten yhtiöiden tuottoja.


Lisäksi mikään ei vieläkään estäisi sairasvakuutusyhtiöitä kieltäytymästä valitsemistaan hoidoista; kieltäytyminen maksamasta ei enää johtaisi asiakkaan menetykseen, kun vakuutus olisi tehty pakolliseksi. Tämäkin epäilemättä lisäisi yksityisten sairasvakuutusyritysten tuottoja.


Ei tarvitse kuin vilkaista vakuutusyhtiöiden lahjoituksia sekä demokraatti- että republikaanipoliitikoille niin näkee, mistä kenkä puristaa. Ruohonjuuritason nettidemokraatit tappelevat tällä hetkellä keskenään siitä, pitääkö nykyinen lakiehdotus yrittää torjua keinolla millä hyvänsä vai hyväksyä, "koska lain läpimeno olisi voitto Obamalle". En odota suurta protestointia; epäilemättä nettipalstoilla takinkäännöstä jaksetaan valittaa muutamia kuukausia, mutta lopulta kansa palaa ruotuun. Yhdysvalloissa kun puolueita on vain ne kaksi, ja niiden kannatus muistuttaa urheilujoukkueiden fanittamista. Politiikan sisältö ei ole niin tärkeää; millä on oikeasti merkitystä on, että kumpi puoli vie toiselta enemmän pisteitä. (En sano, että Suomessa tilanne olisi käytännössä parempi. Katsokaa vaikkapa viime aikojen sotkuja ja lukekaa sitten otsikko "Kolmen suuren puolueen kannatus säilynyt ennallaan".)

Proggis lähenee loppuaan.


Aamulla vielä Fruitparkin rekkaparkkiin kuvaamaan, lupasivat keittää mulle siellä rekassa kaffet. Olin kuulemma pölö kun menin varaamaan jo laivalipun Suomeen, rekan kyydissä olisi päässyt halvemmalla koko matkan, kun "kakkoskuskin" lippu on vain puolet hinnasta. Koettavat nyt löytää minulle ensi keskiviikoksi liftiä Rostockin pohjoissatamaan.


Ensi viikolla joka tapauksessa sitten vielä viimeiset kuvat reissutyöläisproggikseen, ja joulunalusviikolla kirja printtiin. Siihen pitää muistaa laittaa kiitoksia seuraaville: Turkka, Unski, Markku, Marko Fruitparkista, Pikku-Make, Vellu, Reijo, Pena, Köpi, Timo, Atte, Jari ja Jari Antwerpenista, Kati, Satu, Riikka, Petteri, Otto ja Laura Merimieskirkolta... ja ketähän vielä? Ai niin, Linda-laivan porukat. Ja vieläkin varmaan joku unohtui. 


Käy arvosteluissa miten tahansa niin hauskaa on ollut.

8.12.09

Epätoivoinen toimittaja hakee vastakkainasettelua


Hesarissa julkaistiin eilen juttu "Epäonninen moskeija repii Rotterdamin yhtenäisyyttä". * Yritin kommentoida juttua keskustelupalstalle, mutta kommenttini ei läpäissyt seulaa - ehkä sille ei ollut tilaa mamukriittisen diskurssin seassa.


Juttu on mielenkiintoinen, mutta ei sillä oikealla tavalla. Toimittaja on lähtenyt hakemaan väkisin vastakkainasettelua.


Lähtökohtana on ollut Essalamin moskeija. Pahaksi onneksi kyseisen moskeijan (jonka minareetit ovat melkein Stadionin tornin korkuisia! Paitsi eivät ihan!) rakennustyöt ovat kesken.


Turvallisuuspalvelu on tutkinut moskeijan taustoja! (Mutta ei kyllä valitettavasti löytänyt mitään kovin kummallista.)


Pormestarikin on, apua, muslimi! (Mutta hän ei olekaan lellinyt mamuja, vaan siirtolaisten asema on ihan sama kuin ennenkin.)


Voi voi, eikö tästä nyt tosiaan löydy minkäänlaista raflaavaa konfrontaatiota?


Onneksi Feijenoordin futishuligaanikaupunginosasta sentään löytyy vanha pari, jota mamujen lisääntyminen harmittaa. Rouvaa on nimittäin nuoriso joskus haukkunut "vanhaksi ämmäksi".


Toimittajaparka lähti hakemaan kärjekästä paljastusjuttua Rotterdamin mamuongelmista. Pahaksi onneksi jutusta tulikin hiirelle housut. Essalam-moskeijan rakennusprojektin alkuajoista olisi kyllä saanut jonkinlaisen vastakkainasetteluartikkelin kirjoitettua - Marco Pastors kumppaneineen yritti huonolla menestyksellä estää rakentamista - mutta jostain syystä minkäänlaista taustoitusta ei tässä jutussa edes yritetty tehdä.


* Rotterdamin yhtenäisyys sinänsä on mielenkiintoinen käsite. Rotterdam on suurkaupunki, joka jakautuu hyvin erilaisiin kaupunginosiin. Niiden välillä sitä yhtenäisyyttä on suunnilleen yhtä paljon kuin Kaivarinrannan ja Kontulan ostarin välillä. Etnisiä eroja toki on, mutta niin myös ihan niitä sosioekonomisia.

6.12.09

Hei YLE! Haist....


Perinne meni sitten poikki ja tällä kertaa ei tullut liveblogattua Linnan juhlia. Katsomo oli järjestetty, naksut ja oluet hankittu ja blogi oli valmiina editorissa. Kuvaa vain ei koskaan tullut, sillä YLE oli arvioinut kapasiteettinsa jokseenkin totaalisen väärin ja sitä paljon mainostettua suoraa nettilähetystä ei näkynyt ollenkaan.


Olisihan koko shoun voinut katsoa jälkilähetyksenä tvkaistalta, mutta jotenkin se ei nyt sitten aja ihan samaa asiaa. Linna jäi näkemättä ja puvut haukkumatta. Pöh.


Sijaistoimintona kirjoitin 9 sivun (ykkösrivinvälillä!) esseen postmodernismista ja dokumentaarivalokuvauksesta. Deadline on vasta huomenna...

5.12.09

Fotaajan viikko


Tällä viikolla olen



  • nukkunut kirkon toimistossa

  • tulkannut komennusmiesten ja jonkun Leonardon välillä flaamista suomeksi ja toisinpäin, aiheena 80-lukulaisen Mersun bensatankin hankkiminen Belgiasta + yksi toinen kuvio, jota en voi mainita

  • istunut Antwerpenin satamassa merimieskapakassa entisen rekkakuskin kanssa

  • matkannut pari tuntia junassa, jonka lämmitys oli rikki

  • jutellut tsunamiuhrin kanssa

  • kuljettanut pakasteita Brysseliin

  • istunut kadulla selkä seinää vasten ja pitänyt halausotteessa vanhaa, vanhaa miestä, joka oli kaatuillut naamansa vereen ja oli niin hämmentynyt, että yritti juosta päätä pahkaa ajotielle - odottelimme ambulanssia ja minä yritin rauhoitella häntä, vaikkei hän tuntunut olevan ihan tässä maailmassa

  • rakentanut näyttelypienoismallin, jossa on myös Warhammer-hahmo

  • lähtenyt väsynä bileistä kotiin ennen miesstrippareiden esitystä

  • tehnyt muutaman aika hyvän kuvan


Superuteliaalle ihmiselle, joka haluaa tietää elämästä ja ihmisistä ihan kaiken, on tämä kyllä ihan oikea homma. Fotaajan viikko on kummallisia kohtaamisia täynnä.

3.12.09

Sukupolvi Y:n ongelmanratkaisua


Nopea välikommentti tässä samalla kun setvin eilisen kuvamatskua ja koetan rakentaa pienoismallia huomisen näyttelysuunnitteluarvosteluun.


Muistaako joku sen viimevuotisen tuskatehtävämme, jossa piti kopioida studiossa täydellisesti asetelma, jossa oli kasa tomaatteja korissa? Välineenä tekninen kamera ja värifilmi. Jouduimme lopulta toistamaan homman kolme kertaa (ja joka kerralla meni kokonainen studiopäivä), koska aina oli jotain jäänyt huomiotta. No, nykyiset kakkosluokkalaiset ratkaisevat ongelmaa toisin. Minulle soitti tänään yksi, joka olisi halunnut ostaa viimevuotiset negatiivini. Olisi sitten käyttänyt niitä ominaan. Häntä kun ei kiinnosta eikä huvita tehdä tuollaista tehtävää.


No ei meitäkään viime vuonna olisi huvittanut, mutta tulipahan tehtyä - ja ko. tehtävästä opin loppujenlopuksi ihan älyttömän paljon; havaintokykyä, tarkkaavaisuutta, studiovalaistusta, heijastuksia, värikontrollia.. ja kärsivällisyyttä. Oma lopputulokseni ei ollut täydellinen, mutta se oli kuitenkin kovan työn takana.


En myynyt negoja. Ei olisi varmaan mennyt kaupaksikaan, minun kun ei tosiaan ollut täydellinen tulos ja nämä kersat haluavat huijatessaankin vain huippulaatua..

2.12.09

Mun kaverit on pop


Vähän jo nolottaa tuo edellisen postauksen ruikuttaminen. Kiitos viesteistä, kirjoittelen takaisin viikonloppuna, kunhan täältä Antwerpenista pääsen (olen fotaamassa kuljettajia ja Enson voimalatyömaan sähkömiehiä).