21.12.10

Matka


Perjantaina hoidin itseni hyvissä ajoin lentokentälle. Luvassa oli vuoden kiireisin matkustuspäivä Schipholissa, mikä tarkoitti sitä, että laukut piti jättää baggage dropiin kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Herätessäni aavistin pahaa, kun näin, että lumi oli peittänyt kattoikkunat.


Junat olivat kohtuullisesti myöhässä, eli 40 minuutin matkaan meni puolitoista tuntia. Lentokentän tauluilla näkyi paljon peruttuja lentoja, mutta omani näytti olevan ajallaan. Tsekkasin laukun sisään, kävin käpälöitävänä turvatarkastuksessa ja menin syömään aamiaista.


Tunnin oleilun jälkeen lentoni oli taulujen mukaan 55 minuuttia myöhässä.


Kahden tunnin oleilun jälkeen lentoni oli Cancelled.


Yritin mennä Transit-jonoon, joka jatkui B-siivestä D-siipeen asti. Joku KLM:n täti kuitenkin ilmaisi, että tämä jono oli vain konetta vaihtaville. Minun käskettiin mennä ulos  turvatarkastettujen alueelta ja KLM:n lipputiskille. Siellä näin tuhansia ihmisiä parveilemassa. Pian alkoi toistua kuulutus, jossa käskettiin kaikkia Hollannissa asuvia matkustajia menemään kotiinsa. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä tässä välillä olivat junatkin lopettaneet kulkemisensa.


Istuskelin kentännurkassa ja koetin soittaa KLM:n numeroon. Se oli tietenkin koko ajan varattu. Kännykästäni alkoi loppua akku, ja laturi oli tietenkin siinä sisään tsekatussa matkalaukussa. Ystävät soittelivat ja tarjosivat apuaan; päätin lähteä Roosille lataamaan kännykkää hänen laturillaan, kun sinne lähelle sentään pääsi.


Kolmen ja puolen tunnin yrittämisen jälkeen sain KLM:n langan päähän. Erittäin ystävällinen virkailija siirsi minut lauantaille kello 11:40 lähtevälle Finnairin vuorolle. Sain sähköpostiini varausvahvistuksen varausnumeroineen sekä ohjeen mennä suoraan Finnairin check-iniin aamulla.


Yöllä junaliikenne hapertui entisestään ja päätin lähteä takaisin kentälle, pelotti, etten muuten pääsisi sinne ajoissa. Matkalla kentälle liukastuin ja loukkasin selkäni ja häntäluuni, Hollannissa ei hiekoiteta.


Odottelin Finskin check-inin avautumista ja pääsin sinne ensimmäisten joukossa. Virkailija katsoi varaustani ja ilmoitti, että hänellä on kyllä minulle varaus ja paikka koneessa, mutta minulta puuttuu E-ticket number, jota ilman Finnair ei saa KLM:ltä rahaa ilman selvityksiä. Minun käskettiin mennä KLM:n lipputiskille hakemaan kyseinen numero. Kysyin, josko Finnairin virkailija voisi soittaa ja hankkia minulle numeron, mutta 'se ei ole hänen työnsä'. Selitin, että KLM:n lipputoimistoon on tuhansien ihmisten jono ja että myöhästyisin Finnairin koneesta. 'There's nothing I can do about that.'


Ohitin monta sataa ihmistä vahingossa jonossa, kun harhailin, mutta jonotin silti kuusi ja puoli tuntia. Istua ei voinut, sillä siihen ei ollut tilaa. Omaa paikkaa ei voinut jättää esimerkiksi vesipullon hakemisen takia, sillä aggressiiviset kanssamatkustajat eivät olisi sitä sallineet. Selkään sattui, oli kauhea jano ja päänsärky ja väsytti. Takanani walesilainen mies raivosi ja huusi. 


Kun pääsin tiskin lähelle, näin, että 18 asiakaspalvelupisteestä neljä oli käytössä. Kysyin asiasta, ja kuulemma 'lauantaisin meillä on vähemmän ihmisiä töissä'. Finnairin kone oli jo aikaa sitten lähtenyt. Siinä oli kuulemma 15 tyhjää paikkaa, koska KLM oli tehnyt saman virheen usean matkustajan kohdalla.


Kun pääsin tiskin luo puolenpäivän jälkeen, minulle sanottiin, että se Finnairin kone oli päivän ainoa. KLM:llä olisi kuulemma muutama vuoro, mutta ne olivat kaikki jo täynnä ja varalistoillakin oli kymmeniä ihmisiä. Purskahdin väsymyksestä itkuun. Ehkä se auttoi, sillä erittäin tyly virkailija ilmoitti minulle tunnin sisällä, että minun pitäisi heti suoriutua portille D78. Siellä odotti KLM:n kone, johon mahduin mukaan. Olin perillä Helsingissä lauantaina kello 17:15, 32 tuntia kotoa lähtemiseni jälkeen. Minulla oli kuitenkin onnea, sillä myöhemmin lentokenttä suljettiin vielä uudelleen.

13.12.10

Feedback


Kävin Utrechtissa juttelemassa Jan Banningin kanssa. Katseltiin mun luonnokset ja kuvat ja suunnitelmat läpi ja mä selostin, mitä aion tehdä ja miksi. Sain hyviä neuvoja ja hyviä kysymyksiä, ja kutsun tulla takaisin juttelemaan aina kun tarvitsee. Janin arvio oli "I believe in it!" Jee.


Sain myös kovasti kehuja yhdestä portretista. Kun siltä taholta tulee portrettikehuja, on vaarana se, että ylpistyn ja halkean. Pitää palauttaa ittensä maan pinnalle ny. Mennä vaikka tiskaamaan astiat. Huomenna tulevat tytöt syömään ja viettämään lichtjesavondia.


Ugandan proggiskin oli edennyt, mutta siitä en voi kirjoitella enempää tähän. Ja graafinen suunnittelija Peter lähetti terveisiä ja onnea matkaan ja apuja tulee jos tarvitsen. Hiphei. 

11.12.10

tl; dr



Internet-lähtöiset sanonnat ovat mielenkiintoisia. Kuukausia sitten huomasin näitä sinivihreitä peuroja siellä täällä. Kyseessä oli teal deer, joka tulee lyhenteestä tl; dr, joka taas tulee sanoista too long, didn't read.


Kyseessä on siis meemi, joka on lähtenyt nettikeskusteluille tyypillisestä tavasta (tarpeesta?) kommentoida jotakin, vaikkei olisi mitään sanottavaa. Henkilö A kirjoittaa pitkän tekstin aiheesta X. Henkilö B kommentoi lätkäisemällä perään sinivihreän peuran tai näpsäkän lyhenteen, jonka ainoa tarkoitus on sanoa, että emmä hei jaksa lukee noin pitkii tekstei hei. Tähänkö on tultu?


No tähän, ja aikaa sitten jo. Muistan, kun joskus 90-luvun puolivälissä väänsin Usenetin puolella jostain Bosnian sotaan ja muslimeihin liittyvästä asiasta. Väittelykumppanini oli täynnä varmoja mielipiteitä ja jonkinlaista outoa raivoa. Jossain kohtaa hän myönsi, ettei tiedä aiheesta paljoa, mutta oli silti vakuuttunut näkemystensä oikeellisuudesta. Tarjouduin viemään hänelle pari kirjaa aiheesta, tai kopioimaan oleelliset kohdat, jotka osoittaisivat, että ne 'faktat', joihin hän mielipiteensä pohjasi, eivät olleet ollenkaan kohdallaan. Sain vastaukseksi vähättelevän 'no eipä paljoa kiinnosta jostain muslimeista ruveta lukemaan'.


Seuraavana päivänä hän jatkoi totuuksiensa toitottamista. Ilman minkäänlaista itseironiaa tai -kritiikkiä.


Tuo tapahtui joskus Usenetin ikuisen syyskuun alkuaikoina. En ollut vielä tottunut netin uusiin keskustelutapoihin. Jos sama debatti käytäisiin tänä päivänä, saisinkohan viesteihini vastaukseksi sanallisen silmienpyöräytyksen sijasta vain pikaisesti kopioidun kuvan sinivihreästä peurasta?

10.12.10

Werkschouw III


Junailin tiistaina kotiin Regensburgista Würtzburgin, Hannoverin ja Amersfoortin kautta. Keskiviikkona oli jo seuraava werkschouw. Yllätyksekseni sain kuulla, että olen aikataulusta edellä ja kaikki opettajat ovat kovin kovin tyytyväisiä edistymiseeni ja työprosessiini. Mutta hitonmoinen itketysprosessi se taas oli. Ihmiset tietysti ottavat kovin henkilökohtaisesti heidän suunnitelmiensa arvostelun, mutta... Muutama viikko sitten olin juttelemassa David Galjaardin studiolla ja hän sanoi, että aina pitäisi muistaa että opettajat ovat meitä varten eikä toisin päin. Itsestäänselvyys, mutta jotenkin se klikkasi minulla vasta nyt. Kritiikki tuntuu erilaiselta, jos ajattelen, että tässä tää tyyppi sanoo jotain, koska hänen subjektiivisen mielipiteensä mukaan mun kannattaisi ajatella tätäkin seikkaa, ja hän oikeasti haluaa, että teen _itse_ parhaat mahdolliset valinnat jotta onnistun tekemään parhaan mahdollisen teoksen.


Edit: Kas, Valériella oli kuva mun arviointitilanteesta.



Kuvassa siis mun selkä ja työprosessit, sekä Guus Rijven, Corinne Noordenbos ja Ingrid Grootes.


Tänään kävin juttelemassa graafisen suunnittelijan kanssa, joka antoi lisävinkkejä ja innostui projektistani kovasti, tosin neuvoi minua menemään ihan eri suuntaan. Teen kaksi projektisuunnitelmavaihtoehtoa tammikuun collectieve beoordelingiin, sillä siitä selviää. Fiilis on nyt hyvä, jokaisena marraskuuna riesana ollut epävarmuus ja itseluottamuksen puute on jos ei nyt poissa niin ainakin tyynyn alla jemmassa. Maanantaina menen Jan Banningille kylään keskustelemaan proggiksista, ja sitä varten pitää silti skarpata; Jan ei päästä helpolla konseptikeskusteluissa. Samalla sovin suosituksesta hakemaani apurahaa varten. Toinen suositus tuli jo Leo Erkeniltä.


Kirjallista lopputyötä on nyt valmiina 12 sivua tiivistä tekstiä ykkösrivinvälillä. Pyrin siihen, että ennen 23. päivää olisi 25-30. Joulukuun 22. päivä kun aion pistää kirjat pinoon ja viettää seuraavat muutamat joulupäivät irti lopputyöstä. Onhan sitä nimittäin muutakin elämää, kuten esimerkiksi piparkakkujen leipomista ja joulunviettoa.  

6.12.10

Linnanjuhlien livepolkka


Terveisiä lumisesta Regensburgista sinne Suomen talveen.


Vuoden tauon jälkeen on taas aika repostella mekot ja tukat ja selostajat. Tekniikka näyttäisi tällä kertaa pelaavan paremmin, ja varasuunnitelmakin on. Nyt se alkaa!


Pressa uudelleenkäyttää pukua taas, mistä peukut. Sama puku kuin Viktorian häissä. Vähän mua hämää se, miten nuo olkaimet näkyvät tuosta alta, ne näyttävät vähän rintsikoilta.


(Olisipa tänä vuonna jotain oikein kohahduttavaa. Kuten se Meriläisen taannoinen saluunakorsetti tai Jonna Tervomaan tissit.) 


Nyt tuolta tulee joku körttitäti. Vai nunna? Eiku diakonissa. Työpuku päällä?


Ukot ei osaa taas pukea frakkia oikein. Liepeitä näkyy kolkyt senttiä takin alta. 


Kuka toi Korolainen on? Se oli kuin Schlitzewski suurennettuna! 


Nyt on joku aika hurja halkio jonossa. Ja joko meiltä puuttuu ääni tai sitten selostajat mykistyivät täysin. Okei, mykistyivät. Leila Pölkky Kainuusta hiljensi porukan.


Pikkasen olisin taas sitä mieltä, että jos aikoo pukeutua olkaimettomaan asuun, pitäisi olla eri hyvä ryhti. Kun ne lysyhartiat näyttävät aika onnettomilta ilman mitään verhoa. Laura Lepistöllä on kyllä hyvä ryhti.


Oho! Jollakulla on mekossa kitaraa soittava afrolapsi. Ai se on Umayya. Huhhuu. Kiva kuosi, mutta toi leikkaus on kyllä vähän niin ja näin. Herättää näemmä keskustelua pressan kanssa.


Ritva Valkama 


Yyyyh Sarasvuo ja Kuitunen. +1. Miten muuten taipuu sarasvuo? Sarasvoiden?


Päikky Räsänen on taas luullut olevansa menossa omiin häihinsä.


Käymäläseura Huussi ry?


Muxlimin  perustajatyyppi on siellä!


Herrajjestas tuota tylliunelmaa. Näyttää siltä kuin alaosa olisi föönattu joutsen ja yläosa joku pikkutyttöjen rinsessapaljettipaita.


Jokiproomumekko! Printtikuosit ovat näemmä muotia.


Mun mielestä tuo on Karpelan huonoin mekko ja tukka ikinä. Väri ei sovi, eivätkä kiharat. Ja lisäksi jotain fylliä rintavarustuksessa.


Onko toi prinssi Daaniel vai Teuvo Loman vai Sami Sykkö? Ihan sama.


Pirkko Saisio ja Pirjo Honkasalo  mutta puvut, no. Ihan modernia. Pitäisi nähdä paremmin. Ja toi Sari Essayah on tätimäinen ku mikä. 


Onko toi Mr Gay Finland eheytynyt kun se toi tyttöystävän mukana?


Aila Paloniemen puvussa on kyyhkysen pyrstö. 


Ja mun mielestä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi juhlavaa tulla noihin kemuihin tummassa puvussa. Vähän efforttia, miehet. Voi sitä frakkiin kerran vuodessa sulloutua. 


Tuolla salkkarinäyttelijällä oli joku Dr. Quinn, Medicine Woman -rooliasu päällä. 


Tuolla jollakulla on pukuna meidän mummolan vanhat lehtikuvioverhot, glitterillä lisättynä.


Peksi ja Nexar seuraavaksi presidenttipariksi linnaan!


Niksi-Pirkan sukkahousuvinkkikin on tullut käytettyä jollakulla. Vuoden pakolaisnainen taas on todella kaunis.


 Ai, ne selostajat sotki jonkun toisen ensin Mr. Gay Finlandiksi! 


Rouva Marimekolla oli talon oma keittiöverho päällä.


"Timo Soini ja puolisonsa Timo Soini."


Leena Harkimolle oli unohtunut kylpyvaahdot olkapäälle.


 Miksi tämä musiikki on tällaista omituista modernia kaaosta?


Palefacella on Addyt, Lauri Tähkällä pellekengät.


Huomio herpaantui hetkeksi joulukorttien kirjoittamisen takia. Mutta diploilla on aina kivoimmat asut. Japanin suurlähettilään rouvan kimono oli aivan ihana.

3.12.10

Kummicausti


Täällä Baijerissa on -13 astetta ja 30 senttiä lunta. Olen linnoittautunut tänne ullakolle kirjoittelemaan lopputyötä; 3500 sanaa valmiina. Huomenna menemme perinteisille joulumarkkinoille.


Minulla on yleensä tässä blogissa anekdootteja lähinnä hollantilaisesta todellisuudesta, joten laitetaan nyt sitten yksi pieni tarina Saksasta.


Täällä on outo perinne, joka määrää, että jokaisen perheen seitsemännestä lapsesta tulee automaagisesti liittopresidentin kummilapsi. Koko traditio kuulostaa hieman aatamin aatunaikuiselta. Käytäntö on viime aikoina päässyt otsikoihin, kun mecklenburgilaiseen uusnatsiperheeseen syntyi se seitsemäs käärö. Jokaisella tuntuu olevan kommentti; voiko liittopresidentti oikeasti olla kansallissosialistisen kersan kummisetä? Tällä hetkellä ollaan kai päätymässä jonkinlaiseen kompromissiin; lapsi saa kummilahjat, mutta postitse.

2.12.10

Tilojen kuvaamista


 


Ehkä olen tyytyväinen kuvaan, mutten oikein sen kerronnallisuuteen. Tai jotain. Harjoitustalon viimeinen kierros taisi olla tämä. Samalta reissulta vielä yksi foto, joka minua miellyttää huomattavasti enemmän...


 


1.12.10

Rutten hallitus opintomaksujen kimpussa


Alankomaiden hallitus kaavailee muutoksia opintotukeen. Tällä hetkellähän opintotuki koostuu suorasta tuesta ja lainasta, kuten Suomessakin. Tukea ja lainaa myönnetään vain alle 30-vuotiaille ja vain tietyssä ajassa tutkinnon suorittajille. Osa tuesta menee ns. collegegeldin eli lukukausimaksun maksamiseen, joka on tällä hetkellä noin 1600 euroa per vuosi.* Jos opiskelija keskeyttää opintonsa, pitää lainan lisäksi myös tuki maksaa takaisin. Tätä sovelletaan nyt jo hyvin ankarasti; eräs ystäväni maksaa takaisin opintotukiaan, koska joutui muutama vuosi sitten keskeyttämään opintonsa aivoveritulpan ja sitä seuranneen pitkällisen kuntoutuksen vuoksi.


Nyt hallitus kaavailee kuitenkin tiukennuksia. Uuden lakiehdotuksen mukaan opinnoissaan viivästyneiden tulisi maksaa ylimääräisistä opintovuosista collegegeldin lisäksi 3000 euroa. Opiskelijan lisäksi sakotettaisiin myös oppilaitosta, joka joutuisi maksamaan erillistä sakkoa 3000 euroa per myöhästelevä opiskelija. Voimaan uuden systeemin on tarkoitus tulla ensi vuonna, myös niille opiskelijoille jotka ovat jo aiemmin aloittaneet opintonsa.


Opintojen viivästyminen ei ole Alankomaissa kovin harvinaista. Esimerkiksi meidän akatemiassamme siihen riittää yksinkertaisesti se, että opettajat eivät pidä taideteoksistasi lukuvuoden loppukokeessa. Ei auta, vaikka kaikki opintopisteet olisi siihen mennessä hyväksytysti suoritettu koko vuoden osalta; jos collectieve beoordelingissa tulee hylsy, pitää joko keskeyttää tai käydä vuosi uudestaan. Käytännössä parin opettajan mielipide opiskelijan taideteoksista siis voi jatkossa johtaa joko 3000 euron lisäkustannuksiin tai vielä kalliimpaan opintotuen takaisinmaksuun valtiolle. Kun otetaan huomioon oppilaitokselle määräytyvä lisäsakko, voi toki olla, että luokallejättämisiä tapahtuisi tulevaisuudessa vähemmän, mutta sen taas voidaan ehkä katsoa kehnontavan valmistuvien tasoa.


Maisteriopinnoista tuki ja laina aiotaan poistaa kokonaan. Sen sijaan hallitus kaavailee pelkkiä amerikkalaistyylisiä sponsorisopimuksia. Ihan totta! Tulevaisuudessa maisteriksi haluavien pitäisi tehdä diili jonkun yrityksen kanssa, joka sitten mesenaattina maksaisi opiskelijan lukukausimaksut ja opintotuen. Arvaillaanko huviksemme, kuinka paljon humanististen aineiden tai taideaineiden maistereita tulevaisuudessa valmistuu? 


Opiskelijoiden kertomuksia opintojensa viivästymisestä ja sen seurauksista voi lukea täältä.


* Minuun tämä kaikki vaikuttaa aika vähän - en yli-ikäisenä ja ulkkarina ole koskaan saanut minkäänlaista tukea opinnoilleni Alankomaissa. Mutta toverien ja maan yleisen sivistystason takia asia huolettaa ja raivostuttaa.