31.10.08

meemeejääkaappimee



1. Kuinka usein teillä käydään kaupassa?

Yleensä joka toinen päivä. Lisäksi torilla torstaisin tai lauantaisin.

2. Tavallisin aamupalasi?

Kaksi isoa mukillista kaffetta.

3. Mitä jääkaapistanne löytyy, jos siellä on "vain valo"?

Soijaa, paria eri chilikastiketta, wasabia, sinappia, 120-rullafilmiä, kinofilmiä, 4x5-diaa.

4. Jääkaapin vakiovieraat?

Oletan, että tämä tarkoittaa, että mitä ruokia siellä vakiosti käy? Sinappisilliä, tomaattia, purjoa, perunoita, porkkanaa, tofua, ruusukaalia, parsakaalia, maitoa, appelsiinimehua, vissyä, halpacolaa, olutta, edellisen illallisen jämiä rasiassa, oivariinia tai margariinia, vanhaa goudaa, maustamatonta jugurttia.

5. Katoavainen herkku?

Nougat. Mutta sitä en kyllä pidä jääkaapissa. Sinappisilliä meni kolme purkkia yhdessä viikossa. Onneksi sitä saa Ikeasta.

6. Mitä hedelmiä teillä kiikutetaan jääkaappiin?

Ei mitään. Hedelmien paikka ei ole jääkaapissa. Tosin täytyy sanoa, että tulee muutenkin hankittua hedelmiä ihan liian vähän.

7. Tällä hetkellä jääkaapistamme löytyy esimerkiksi…

Kaksi H:n trappistiolutta, vissypullo, jossa pohjalla vielä vähän vissyä, maito, kolme laatikollista filmiä, soijakastiketta, osterikastiketta, makeaa chilikastiketta, valkosipulichilikastiketta, sinappia, chilipalkoja, ruusukaalia, selleriä, tomaattia, juustoa, voita. Pitäisi käydä kaupassa.

8. Pakkasessa meillä on aina…

Herneitä, pinaattia, ruisleipää ja pakasteseitä. Niitä löytyy about aina

9. Yllätysvieraille tarjotaan…

Meillä on viimeksi käynyt yllätysvieraita varmaan joskus 2002, joten enpä muista. Tarjoaisin kahvia ja speculaaseja.

10. Jos saisin nyt tilata itselleni valmiiksi täytetyn jääkaapin ilmaiseksi, siellä olisi…

Sushia, colaa, vihanneksia, kalasoppatarvikkeita ja yksi Baron-olut. Vaatimattomasti näin.


30.10.08

Don't Speak for Me Sarah Palin


Kops... zzzzzzzzzzzzz


Xyzal väsyttää. Ei ihan yhtä paljon kuin Zyrtec, mutta meinasin silti nukahtaa junaan. Kaikki on onneksi printattu huomista werkschouwta varten, nyt on aikaa istua sohvaan, juoda colaa ja katsoa Gilmoren tyttöjä.

(joojoo, rentouttavaa)



29.10.08

Keskellä viikkoa


Joissain asioissa uusi tekniikka toimii hämmästyttävän hyvin. Meillä oli tänään Ytimen toimituskunnan kokous Skypessä. Chatti toimii ja siitä jää loki, tiedostot on helppo jakaa koko porukalle ja puhumaan/videoneuvottelemaankin pääsisi, jos tarvitsisi. Siinä oli tekniikka asian palveluksessa eikä itsetarkoituksena.

Printtasin koululla kasapäin fotoja; perjantaina werkschouw jota toisaalta ei saa pitää arvostelutilanteena mutta toisten opettajien mukaan taas siellä arvioidaan töitä, joka ei ole näyttely mutta kuitenkin on, joka on rentoa ja hauskaa yhteiseloa mutta pakollista ja aikataulutettua ja kovaa työtä. Hohhoijaa. Olkoon mitä on, olen tehnyt tarpeeksi ja huomenna viimeistelen. Sit jos ei riitä niin ei riitä. On mulla kai muutama hyväkin foto setissä.

Istuin iltaa Marloesin opiskelijaboksissa, katsottiin Juno. Se olikin hyvä leffa! Loistavaa dialogia. Savu menee ensi viikolla Marloesille hoitoon, kun itse suuntaan reissuun. Hamsu on kai nykyään hemmoteltu, kun se haluaa syödä auringonkukansiemenetkin kädestä eikä kupista.

Kävin eilen sitten lääkärillä astmaoireita esittelemässä. Joku noin 18-vuotiaan näköinen hoitaja kuunteli keuhkot ja kysyi itse lääkärisedältä neuvoa. Käski odotella kuukauden ja jos sitten vielä henkeä ahistaa, takaisin. Tämä kuukauden odottelu taitaa olla vakio, ainakin tälle lääkärisedälle. Aikaisemmin pitää mennä kuitenkin toisessa asiassa, on taas se aika vuodesta kun korvat pitää huuhdella. (Too much information?)

Kaasulämmittimenkorjaajakin kävi, ihan hyvä homma, ulkona kun on ainakin nyt yöllä pakkasta. Onpa ainakin lämmin vesi taattu sekä suihkuun että pattereihin.



28.10.08

Election FAIL


Hesari: Yli 200 sähköistä ääntä hukkaan

Kertoisiko joku minulle, että mikä on se ongelma, jota siirtymisellä sähköiseen äänestämiseen yritetään ratkaista?



27.10.08

Road Trip


Sunnuntaiaamuna lähdin liikenteeseen neljän jälkeen aamulla, nukkumattoman yön jälkeen. Kävelin asemalle tavallista vauhtia ja huomasin, että aamuvarhaisjuna oli 20 minuuttia myöhässä. Kaivoin puhelimen taskustani ja soitin taksilafkalle myöhästyväni seuraavasta etapista. Puhuessani huomasin, että pelkkä tavallinen puhuminen hengästytti. Pian hengitys alkoi vinkua ikävästi ja minulla oli tunne, etten saa tarpeeksi ilmaa. Hengittäminen tuntui työläältä ja raskaalta. Istuin laiturille ja otin rauhallisesti, ja sitten alkoi yskittää. Kuiva yskä vei melkein loputkin ilmat. Juna tuli, ja siirryin junanpenkille hengittelemään. Olo parani, mutta hengityksen vingahtelu jatkui koko eilisen. Taidan mennä astmakokeisiin (minulla on myös tällä hetkellä taiveihottuma kaikissa taipeissa, alati vuotavat silmät ja lukuisia aivastuskohtauksia päivässä). Syistä ja seurauksista spekuloi H omassa blogissaan.

Pääsin sitten lopulta Rotterdamin asemalle, mistä jatkoin taksilla Rotterdam Alexanderiin. Siellä minua odotti punainen lommoinen Mazda, jonka etupenkillä M ja R jo odottivat. Lähdimme Ardenneja kohti. R soitti kasettisoittimesta jonkinlaista italopoppia, M poltti sätkätupakkaa ketjussa. Minä nukahdin takapenkille ja heräsin vasta Brysseliä ohitettaessa.

Saavuimme Cineyhin ja suuntasimme suoraan valtavan messualueen parkkipaikalle. Messuhalli oli tupaten täynnä ihmisiä ja militariakrääsää. Näkyvissä oli Yhdysvaltain ja sen etelävaltioiden lippuja, vaakunalogoja, aseita, univormuja, maastokuvioituja vaatteita vaareille ja vauvoille, miekkoja, puukkoja, viidakkoveitsiä, kranaatteja, miinoja, kypäriä... kaikkea mahdollista sellaista, josta sotaisa miesjoukko innostuu. Paikalla olleet ihmiset olivat voittopuolisesti miehiä (doh), voittopuolisesti kaljuja tai siilitukkaisia ja usein tatuoituja. Monella oli maastopuku päällä, tai maastohousut ja joku hilpeä t-paita. Pari esimerkkiä: "USA - Kicking Muslim Ass Since 1991" ja "I Shoot To Kill".

_MG_7293


Hilpeää väkeä oli siis liikkeellä. Matkakumppaneillani M:lla ja R:lla oli molemmilla hankintalistat. He harrastavat maailmansotien tilanteiden uudelleenlavastusta, ja hankkivat tätä tarkoitusta varten aitoja univormuja ja armeijakamppeita. Toisin kuin paikalla ollut muu väki, M ja R eivät ole kiinnostuneita aseista eivätkä sotakamppeista muuten vain. R tosin tiesi kaikista varusteista noin kaiken. Istuimme lounastamaan ja juttelemaan (kohteliaina kavereina molemmat yrittivät jatkuvasti tarjota minulle ruokaa tai juomaa) ja R kertoi olleensa sodassa mukana ja näkevänsä vieläkin aiheesta painajaisia. Yritin kysyä, mistä sodasta oli kyse, mutten koskaan saanut sitä selville. Iältään R on 45, joten mistään toisesta maailmansodasta ei ole kysymys.

R sanoi käyneensä vuosikaudet psykiatrilla sotatraumojensa vuoksi; vaimolleen hän ei voi niistä puhua, eikä tietenkään pienille tyttärilleen. Kysyin, miksi hän ei koe voivansa puhua vaimolleen. R ei osannut sanoa. Arvailin ääneen, että jospa hän ei halua tuoda niitä asioita kotinsa piiriin. Että se olisi vähän kuin kutsuisi ikävän vieraan menneisyydestä omaan kotiin, eikä tietäisi, miten vieraan saa enää heitettyä ulos. Että se vieras sitten jää asumaan, eikä koti enää olekaan menneisyydestä irrallinen turvapaikka. En minä tiedä, miksi minä siinä ryhdyin täysin tuntematonta miestä amatöörianalysoimaan, mutta R kuitenkin innostui että joo, just noin, just noin.

_MG_7341


Kävelimme koko näyttelyalueen läpi kolmeen kertaan. M ja R löysivät muutamia tarvitsemiaan esineitä; minä valokuvasin ja tutkin. Hämmästyin huomatessani, että muun militaria- ja militanttikrääsän lisäksi paikalla myytiin hyvin paljon natsikrääsää. Hitlerin muotokuvia ja patsaita, natsivormuja, kirjoja, tauluja, muistoesineitä.. vaikka mitä uskomatonta roinaa. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että tietysti näillä alueilla ko. tavaraa löytyy ihmisten kellareista ja ullakoilta vaikka minkä verran. Hyvin näytti käyvän kaupaksi, myös katukyltit, joissa luki Adolf-Hitler-Strasse.

Toinen järkyttävä asia oli, että väki osti pienille lapsilleen kopio-uzeja ja maastoasuja. Paikassa vilisi pikkupoikia tappajan varusteissa. Tytöille myytiin vaaleanpunaisia maastokuvioasuja (varmaan tarkoitettu vaahtokarkkiviidakkoon piiloutumiseen) ja sotavarustettuja nukkeja. Näin myös lapsia pukeutuneina USA:n lippukuvioihin ja Blackwater Merc -lippalakkeihin.

_MG_7268


Muutaman tunnin palloilun jälkeen en ollut vielä edes kunnolla alkanut kuvata, kun maastokamppeisiin ja maihareihin pukeutunut kalju ukkojoukko tuli ottamaan kontaktia. Urheat matkakumppanini siirtyivät syrjemmälle sillä tekosyyllä, että eivät osanneet ranskaa (!), joten jäin setvimään setien kanssa keskenäni. Halusivat tietää, miksi kuvaan, mihin kuvaan, kuka olen jne. Heitin siinä sitten äkkiä selitystä, je suis une touriste finlandaise jne jne jne. Kaverit toivat tänne ja täällähän on vaikka mitä hienoa rompetta kuvattavana ja itsellenihän minä tässä vain. Ukot mainitsivat, että liiallinen valokuvaaminen voisi saada jonkun HERMOSTUMAAN, ja mehän emme halua, että kukaan täällä HERMOSTUU, emmehän?

No emme me. Kamera ei siinä salissa enää laulanut. Toisessa salissa kyllä vielä vähän. Kieltämättä vähän ahisti; oletan, että erotuin tuossa porukassa kuin .. no, kuin vasuripasifisti militariamessuilla, ja tajusin vasta siinä kohtaa, että olin varmaankin herättänyt huomiota jo jonkin aikaa.

Lähdimme paluumatkalle kolmen jälkeen ja minä taas nukahdin takapenkille. Rajalla kävimme mäkkärissä, jossa matkakumppanini tahtoivat välttämättä tarjota, ja jatkoimme sitten Alexanderiin. Olisivat vielä kutsuneet illanviettoon, mutta olin liian uninen. Lupasin tulla marraskuussa kylään kanelipullien ja viinipullon kanssa.



25.10.08

Ciney


Mihin se syyslomaviikko oikein katosi? Sain tänään vihdoin tehtyä noin puolet rästihommista. H jo pakkailee, kun joutuu huomenna palaamaan Lundiin, ja tarvitsee mukaansa myös kamppeet Japania varten - tapaamme seuraavan kerran lennon Helsinki - Osaka portilla. Minun pitäisi pakata kamerat, sillä lähden puoli viiden maissa aamulla Rotterdamin kautta Cineyhin Ardenneille. Siellä on sotakrääsämessut, joita menen kuvaamaan niiden waddinxveeniläisten kanssa. Kaikkea sitä. Oikeastaan juuri nyt ei huvita yhtään, mutta minkäs teet.

Kotkassa on varmaan synttärikemut parhaimmillaan? Emme päässeet paikalle, mutta lähetimme enolle videotervehdyksen. Onnea vaan!

Aberdeenissakin on juhlan aihetta. Italialais-slovakialainen yhteistyö on tuottanut maailmaan pienen Matteon, 48 cm ja 3495 g. Onnea sinnekin.



24.10.08

Sekametelisoppa


Tiedejengi on monikulttuurista. Listasin äsken eilisessä juhlinnassa mukana olleiden kotivaltiot:
  • Alankomaat
  • St. Maarten (Antillit)
  • Brasilia
  • Venäjä
  • Georgia
  • Kiina
  • Taiwan
  • Japani
  • Iran
  • Italia
  • Unkari
  • Sveitsi
  • Intia
  • Saksa
  • Romania
  • Suomi
Aiemmin vastaavissa H:n labran tilaisuuksissa on ollut jengiä vielä Marokosta, Etelä-Afrikasta, Kazakhstanista... vaikka mistä vielä varmaan, mutta nuo tulevat nyt heti mieleen. Eilisissä kemuissa jengi vaihtoi suvereenisti kielestä toiseen ja tarpeen vaatiessa kolmanteen; yhdessä nurkassa keskusteltiin mandariiniksi, toisessa saksaksi, kolmannessa ranskaksi..

Monikulttuurisessa porukassa, jota värittävät kuitenkin Hollannista saadut vaikutteet, ollaan varsin suorapuheisia ja poliittisesti epäkorrekteja. Muiden hyväntahtoisesta pilkasta saavat osansa niin Allahin kanssa jutteleva hurskas mies kuin punaiseen kansanarmeijaan uskova patriootti, ja venäläiset ja georgialaiset kiskotaan samaan piiriin keskustelemaan siitä, kuka sen sotimisen nyt sitten oikeasti aloitti. Paikalliset saavat toki myös kuulla kommentteja. Meitä muualta tulleita yhdistää aina ainakin hollantilaisen ruoan pilkkaaminen, tosin kiinalaisten kauhistus on juusto ja eurooppalaisten taas useimmiten stampot.

Keskustelin taiwanilaisen ystävän kanssa siitä, miten ulkomailla toisessa kulttuurissa asuminen muuttaa ihmistä. Hän oli saanut moitteita vanhemmiltaan kotona käydessään. Tavat unohtuneet täysin; tyttö katsoo silmiin ja sanoo oman mielipiteensä kysymättä, eikä kunnioita hierarkiaa! Hän ihmetteli, miten sitä ikinä Hollannin jälkeen tottuisi olemaan taas kunnon aasialainen.

Labran karibialainen kertoili kotisaarestaan ja viuhtoi käsillään niin paljon, että me lähellä seisovat saimme punaviinisuihkun. Aiemmin tiesin St. Maartenista vain sen, että siellä on onnistuttu yhdistämään loistavasti biitsi ja kiitorata. Kuulemma Karibia on noin muuten täydellinen, mutta tiedemiehelle sieltä ei töitä löydy. Ehkä pankkiiriksi Cayman-saarille? Siellä kuulemma rahalaitoksia riittää..

Prof G kyseli, josko olen jo valmistautunut Japaniin. Hän yrittää kai vieläkin houkutella meitä jonnekin Kioton kieppeille vaeltamaan. Voi olla, ettei H kuitenkaan halua reissunsa vähäistä vapaa-aikaa viettää pomon seurassa, joten teemme varmaan jotain muuta. Saimme kuitenkin hyviä vinkkejä käyntikohteista mm. Hiroshiman tienoolta.

Kotiin kömmimme hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Juhlat jatkuivat vielä, mutta karonkan keskushenkilökin oli kuulemma aamulla jo töissä. Eipä täällä oikein ole tapanakaan aamuun asti riekkua, ainakaan näissä porukoissa.



23.10.08

Lasiaisen samentuma tai mikälie


Karonkkabileistä vielä ehkä jotain myöhemmin - hauskaa oli, vaikka uneliaisuus pakottikin kotiin hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Mutta nyt yksi toinen juttu. Minulla on muutaman viikon ajan ollut vasemman silmän näkökentässä tumma "langanpätkä". Sellainen roskan näköinen juttu, aika pitkä ja epämääräisen muotoinen. Roska seuraa katsetta pienellä viiveellä ja pysyttelee, kamalaa kyllä, suhteellisen keskellä näkökenttää. Häiritsee erityisesti lukemista, koska valkoisella paperilla roska näkyy oikein hyvin ja vie huomion. Googlettelin, ja olisiko tuo nyt sellainen lasiaisen samentuma, joka ei mene pois eikä onneksi tarkoita mitään kovin ikävääkään, mutta... tottuuko tähän jotenkin? Minun on tällä hetkellä suht vaikea lukea, ja minut tuntevat tietävät, kuinka hankalaa sen täytyy minulle olla.

(Vasen puoli päätä on ainainen murheenkryyni. Migreenit ja hortonit ovat aina vasemmalla silmän takana, tinnitus on vasemmassa korvassa, tukkoinen poskiontelo on vasemmalla puolella ja nyt tämäkin ikävä kapistus ilmestyi vasempaan silmään. Krrrrh.)



22.10.08

Tri X



Ystävämme Wang Xuhui väitteli tänään tohtoriksi nanofysiikan alalta. Kauniin pinkki väikkäri Magnetization Dynamics in Hybrid Nanostructures on muuten toinen väitöskirja, jossa minut mainitaan acknowledgementeissä. Eka oli tietty H:n.

_MG_7055

Ennen väitöstilaisuuden alkamista Xuhui on vielä suht rela.

Täällä Hollannissa väitöstilaisuus on aika erilainen homma kuin koto-Suomessa. Opponentteja on yhden sijasta seitsemän. Kuulostaa kamalalta? No, helpotuksena koko väitöstilaisuus saa kestää vain tunnin. Kun tunti on kulunut, tulee virkailija lyömään isolla kepillä lattiaan, ja sitten homma on ohi, vaikka olisi jäänyt lause kesken.

_MG_7090

Opponentit marssivat saliin. Huomatkaa myös hassut hatut. Täällä tohtorinhattu on tosiaan tuollainen myssykkä.

_MG_7099

Professorit van Wees, Koopmans ja Maekawa.

_MG_7110

Professori Bauer (eli tuttavallisesti prof. G, H:n pomo), Rector Magnificus ja professori Nazarov.

Juttelin Xuhuin puolison Veran kanssa ennen tilaisuuden alkua. Odotus oli, että seitsemästä opponentista pari olisi lukenut väikkärin kunnolla ja kysyisi tiukkoja kysymyksiä, loput taas keskittyisivät väittelijän propositioiden reposteluun. Täällä kun väittelijä väitöskirjansa lisäksi esittää 10 erillistä väitettä eli propositiota, jotka voivat olla muutakin kuin fysiikkaa. Esimerkkinä tästä Xuhuin väitteet numero 5 ja 6:

5. Employing the path integral technique to solve diffusion problems is like cracking a nut with a sledgehammer. But the cracking is effective and complete.

6. Selfless good deeds do not exist. (F. Nietzsche in Jenseits von Gut und Böse, Joey Tribbiani in Friends.)

Ei se sitten mennytkään ihan niin.

_MG_7117

Prof. Nazarov leikkii taskutietokoneella (jonka hommasi huomattuaan H:n N95:n, kilpavarustelua labrassa) ja professori Klapwijk opponoi. Kysymisvuorossa oleva proffa laittaa aina hatun päähän, muut pitävät hatun pöydällä. Paitsi rector magnificus, jolla on koko ajan hattu.

Kaikki opponentit paitsi proffa G kysyivät yllättäen vaikeita sisältökysymyksiä. Xuhui oli välillä ihan hätää kärsimässä. Jotkut kysymyksistä (ja opponenttien aksenteista!) olivat niin outoja, että koko sali joutui odottamaan hiirenhiljaa, josko väittelijä pitkän hiljaisuuden jälkeen saisi sanan suustaan. Vera väänteli käsiään vieressäni, ja minunkin kämmeneni kostuivat hiestä.

_MG_7118

Xuhui selventää, Fabian kuuntelee tarkkaavaisena.

Vihdoin tunti alkoi lähetä loppuaan, ja tuli prof G:n opponointivuoro. Prof G viittasi kysymyksessään tuohon aiemmin mainittuun väitteeseen numero viisi, ja kysyi: "But why would you want to crack a nut?"

Väittelijä ja opponentti keskustelivat muutaman minuutin siitä, josko pähkinänsärkemisen varsinainen motiivi on pähkinän syöminen vai uteliaisuus sisällöstä. Myös eri pähkinälajikkeita sivuttiin.

_MG_7120

Kesken tämän loppukevennyksen tuli sauvalla varustettu täti iskemään pelin poikki ja varsinainen väitöstilanne oli ohi.

_MG_7129

Opponentit menivät kokoustamaan, ja väittelijä sai vihdoin hengähtää. Pikaisen kokoustamisen jälkeen professorit signeerasivat uuden tohtorin todistuksen

_MG_7142

joka sitten juhlallisesti ojennettiin hienossa tuubissa väittelijälle.

_MG_7160

Prof G piti vielä tuttuun tyyliinsä hyvinkin pilkallisen onnittelupuheen, jossa muistettiin mainita uuden tohtorin vaaleanpunaiset paidat, hiihtotaito ja luonteenpiirteet, ja sitten professorit kaavuissaan poistuivat paikalta.

_MG_7167

Onneksi olkoon sitten vain, tohtori Wang!

_MG_7172

Illalla on vielä tietysti karonkkajuhla; odotettavissa lisää enemmän tai vähemmän pikkuilkeitä puheita ja maljojen nostelua.

(Kuvat: H. ja mä. Kumpi milloinkin.)



21.10.08

Hardware FAIL


Viikko sitten ollessani siellä Waddinxveenissa kuvaamassa, jouduin kiskomaan kameran ISO:n 1600 asaan, koska mukana ollut alle vuoden vanha Metz 48 af 1 -salama ei enää suostunutkaan tekemään yhteistyötä. Salama kyllä välähti, mutta täpöllä joka kerta, eikä zoomipää toiminut. Näytössä vilkkui ah niin paljon kertova virheilmoitus "Err".

Googlettelu kertoo, että a) tätä salamaa ei paljoa ole englanninkieliselle kielialueelle kaupattu, b) virhe on valitettavan yleinen, todennäköisesti vikaa koko erässä ja c) joissakin tapauksissa salaman lyöminen kovaa pintaa vasten saa sen toimimaan joksikin aikaa, kuten eräällä saksalaisella fotofoorumilla mainitaan:

Sobald diese "Er" Meldung im Display blinkt:

- Blitz ausschalten

- Blitz von Kamera nehmen

- sich einen harten Gegenstand suchen (Tisch, Stuhl etc.)

- Blitz dagegen schlagen

- Blitz wieder auf Kamera montieren

- Blitz einschalten und testen ob funzt

- falls nicht, wiederholen...


En ajatellut tuota kikkaa käyttää, sillä takuutakin on yhä voimassa. Nyt on vain ongelmana se, että huomenna pitäisi kuvata Xuhui Wangin karonkka, pimeähkössä ravintolassa, totta kai. Koulun lainauspiste on valitettavasti loman kunniaksi sulki. Voipi olla, että pitää tästä lähteä Leideniin lainaamaan Raoulilta salama.

Waddinxveenin jatkokuvaus on ohjelmassa sunnuntaina. Sotaintoilijat nappaavat minut kyytiin Rotterdam Alexanderin asemalta aamulla kello viisi (jos nyt keksin ensin keinon päästä sinne, junat sinne asti eivät kulje siihen aikaan sunnuntaisin) ja sitten suuntaamme auton kohti Cineytä ja sen militariamessuja. Ja nyt olisi sitten saatava hyviä kuvia, viimeviikkoisista en tiedä, onko siellä (teknisten vaikeuksien ja henkisten vaikeuksien takia) yhtään käyttökelpoista.



19.10.08

Mehmehmeh


Kävin noukkimassa lipun Leonard Cohenin konserttiin - kyllä se oli ihan aito lippu - ja samalla huomasin, että minulta oli mennyt toinen supermielenkiintoinen konsertti ohi. Joan Baez oli toissaviikolla konsertoimassa Utrechtissa. Joan Baez!!!

Sunnuntai on pilvinen ja viileä. Pesen pyykkiä, teen hyvin hiljalleen kouluhommia ja odottelen, että H tulee fillarilenkiltään, jotta saadaan ruoka alulle. Kalakeittoa ja ruisleipää.

Kirjoitin Göteborgin yliopiston fotolinjalle ja kyselin lisätietoja. Jos tästä vaikka joutuukin Ruotsiin. Lund ja Göteborg eivät valitettavasti taida tosin olla ihan vierekkäin. H hakee nyt jatkoa Lundista ja samalla myös taas Suomesta. Saa nähdä, miten tässä käy. Eilen kumpikin meistä tunnusti, että ei tämä Hollanti nyt enää oikein ole meidän juttu. Ei tunnu hyvältä paikalta olla. Ei tunnu kodilta. Jos ei kolmessa vuodessa sopeudu, ei varmaan ihan äkkiä tulevaisuudessakaan. Ehkä on tosiaan ensi vuonna aika hakeutua kaikin voimin muualle. Jonnekin, missä voin jatkaa opintojani, mielellään, ja jonnekin, missä H:lla on tutkijanduunia. Jonnekin, mistä matka omien ihmisten luokse on ainakin lyhyempi.

Mutta pähkäiltävää riittää.



18.10.08

Software FAIL



Olen nyt viimeiset kolme tuntia yrittänyt saada puhelimeni firmwarea päivitettyä Nokia Software Updaterilla. Ensin toki käynnistin yhden koneen nurkalla vielä majailevan XP:n (Nokia ei toki tarjoa NSU:ta Linuxille tahi Macille, vaan versio on olemassa ainoastaan Windowsille) ja päivitin itse NSU:n uusimpaan versioon (aikaisempi versio ei itse asiassa edes suostunut ennen päivitystä toimimaan). Ajuripäivityksen jälkeen softa suostuu tunnistamaan puhelimeni (Nokia E65), kun se on kytketty USB-piuhalla koneeseen. NSU ilmoittaa, että minulle on softapäivitys olemassa, ja aloittaa päivityksen latauksen verkosta. Alussa lataus etenee hyvin hitaasti, mutta nopeutuu sitten. Kunnes noin 43 megatavun kohdalla vauhti hyytyy ja tulee virheilmoitus.

Virheilmoitus ei toki ole joka yrityksellä samanlainen, eikä sen saapumiskohtakaan ole sama. Välillä pääsen 54 megaan (koko tiedoston koko on 59 megaa), välillä vain 42 megaan. Virheilmoitukset tähän mennessä ovat Software update failed, Network connection error, There is no update for your phone tms (erityisen hassua, kun se update on jo kerran tunnistettu ja laitettu lataukseen). Oma verkko toimii erinomaisesti.

Uudelleenyrityksistä joka toinen onnistuu pääsemään tiedoston uudelleenlataukseen asti, joka toinen taas hukkaa yhteyden puhelimeen, jolloin joudun irrottamaan USB-kaapelin ja kytkemään sen uudelleen. Aika vakuuttavaa toimintaa, varsinkin kun firmispäivityksen epäonnistuminen voi pahimmillaan johtaa puhelimen totaalimykistymiseen.

Miksi sitten edes vaivautua? No, tällä nuubialaisella on mukava tapa tipahtaa pois verkosta, kun se yrittää siirtyä 3G-verkosta GSM-verkkoon tai toisin päin. Vielä mukavampaa on, että se ei mitenkään ilmaise olevansa verkon ulkopuolella. Näytössä näkyvät täydet täpät. Viime viikolla on kaksi kertaa käynyt niin, että puhelin on herättänyt minut aamuyöllä ilmoittaakseen vastaajaan tulleista viesteistä; joku on päivällä yrittänyt tavoittaa, mutta puhelimeni on ollut locked-out-syndroomassaan tuntikausia ja havahtunut vasta yöllä. Toiveissa on, että firmispäivitys korjaisi edes tämän ongelman.

Mutta ei siitä firmispäivityksestäkään nyt kyllä näytä tulevan yhtään mitään. Netistä löytyy kohtalontovereita, vaan ei ratkaisua.

Edit: No nyt se päivittää. Pidätän hengitystäni ja muutun siniseksi.

Edit 2: Haha, päivittyi, ja varmuuskopsukin meni takaisin puhelimeen suht kiltisti. Nyt vain odottelemaan, josko uusi firmis korjasi vanhat vaivat ja/tai toi uusia. Täytyy kyllä sanoa, että harvinaisen hankala prosessi oli hän.



17.10.08

Tulihan se loma sieltä


Lomalla pitää vain käydä kuvaamassa yksi fotoreportaasi ja tehdä yksi kokonainen 12-sivuinen lehti. Lisäksi pitäisi katsoa Saving Private Ryan, jota minulla ei ole (Raoulilla olisi ollut lainata "Shaving Ryan's Privates", mutta se ei kuulemma kelpaa). Tällaisia nämä lomat täällä.

H on matkalla kotiin käymään, joten eiköhän tästä kuitenkin kivaa tehdä.



15.10.08

Päiviä lomaan: 2


Syysloma alkaa ylihuomisen koulupäivän jälkeen. Käytännössä käyn kuitenkin fotaamassa ainakin Waddinxveenissä ja näprään jotain fototekniikkaakin. Seuraava koulupäivä on kuitenkin perjantain jälkeen vasta 31.10.

Enkä silti pääse Suomeen. Olin jo lähtökuopissa, kun Finnair tarjosi 160 euron viikonloppumatkoja, mutta myöhästyin tarjoushinnasta muutamalla tunnilla. Vain viikonlopun kestävästä reissusta en nyt oikein taida voida maksaa 310 euroa + noin 50 euroa Suomen sisäistä matkustusta. Harmittaa, ikävä on kova ja hemmetin hyvät kemut olisivat Kotkassa tiedossa. Mutta tämä taisi nyt kuitenkin mennä näin. Seuraavan kerran minut voi Suomessa bongata 18.11. kello 15:15, jos saan konetta vaihtaessani tulla toiselle puolelle kaffeelle - jatkolento lähtee 20:05. Ja sitten 16.12. kieppeillä saavun joululomailemaan. Eihän siihenkään ole kuin kaksi kuukautta enää.

Eilen kävivät Fleur ja Roos täällä syömässä, laitoin spagettia. Marloesinkin piti saapua, mutta oli huonovointinen ja jäi kotiin. Mukavaa oli kuitenkin. Kaikesta kulungintasaamisesta innostuneet hollantilaisvieraani yrittivät väkipakolla osallistua spagetin kustannuksiin, mutta minä sain väistettyä. Eihän nyt toki sentään.

Tänään tulee sitten Laura istumaan iltaa. Sosiaalista elämää, kuulkaa!

Postiosama oli yrittänyt tuoda Leonard Cohenin konserttilippua, mutta taisin vielä nukkua, kun postilaatikossa oli vain noutokehoitus. Ostin joltain lafkalta, joka välittää loppuunmyytyjen konserttien lippuja yksityisiltä yksityisille. Vähän jännittää, että onko se nyt aito lippu.



14.10.08

Waddinxveen


Waddinxveen Noordissa minua odotti varmaan maailman vieraanvaraisin perhe.

Sisään astuttuani M:n pariskunta tuli kättelemään ja pyytämään peremmälle. Sain heti juotavaa, ja minulta kysyttiin, että enhän vain ole syönyt. He kun laittavat parhaillaan indonesialaista, sellaista ei suomalainen varmaan ole aiemmin saanutkaan. Sitten minulle esiteltiin koti, sota-aiheiset kokoelmat, valokuvat, kissa, auto jne. Perheen amisviiksinen, liuhulettinen teinipoika tuli alakertaan ja heti ensimmäisenä huomasi tyhjän lasini: "saisiko teille olla lisää juotavaa? Ei tarvitse nousta, minä haen". Ruoan jälkeen ohjelmassa oli kahvia ja kakkua, ja sitten naapurinsetäkin tuli käymään ja juttelemaan. Kyselin ja haastattelin ja otin kuvia, joista valitettavasti tuli huonoja - ekalla kerralla uusia ihmisiä kuvatessa olen aina liian ujo, pitää oppia pois tästä - ja juttelin niitänäitä. Kysyin varovasti, josko voisin joskus tulla takaisinkin, kun kuvat eivät välttämättä kerrasta onnistu. "Tule vaikka 20 kertaa kylään! Meistä se on vain mukavaa!" Kun vielä kiittelin, perheen teinitytär sanoi, että "kiitos sinulle, kun kävit meillä juttelemassa".

Ensi kerralla vien kyllä pullon viiniä tuliaisiksi.



10.10.08

Rankkaa


Perjantain valokuvajournalismin tunnit vievät minusta kaikki voimat. Erinomaisia oppitunteja, mielenkiintoisia ja intensiivisiä, mutta hemmetin kovaa työtä. Neljä tuntia setvimistä ja puhumista kolmella eri kielellä, kritiikkiä ja analyysiä, kovaa työtä. Huh.

Tänään opettajamme Leo sanoi meille, että taloustilanne näyttää siltä, että valmistumme kaikki työttömiksi. Silti kuulemma tilanteemme on parempi kuin esimerkiksi muotikuvaajien. Kukaan ei osta muotikuvaajien töitä lama-aikana, mutta jonkin verran meitä journalisteja tarvitaan silloinkin. Toki vähemmän. Täällä kaatuu nyt jo lehtiä, NRC Nextin magazine meni tänään. Samalla yhdeltä opettajalta työpaikka.

Lisäksi puhuimme anonyymiudesta, itsesensuurista, sensuurista. Minä pidin esitelmän suomalaisten sotakuvien sensuroinnista. Asiaan liittyy esimerkiksi tämä Hesarin artikkeli. Samalla jouduin tietysti selittämään suomettumisen, Kekkosen-Paasikiven, YYA-sopimuksen jne jne.

Puhuimme itsesensuurista toisenlaisessakin journalismissa. Leo näytti meille artikkelin, jossa kerrottiin kahdesta vanhasta ihmisestä. Toisella kovasti fyysistä kremppaa, toisella Alzheimerin tauti. Jutun lopussa mainittiin, että henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden turvaamiseksi. Ainoa vain, että Leo sattumoisin tiesi, etteivät kyseiset henkilöt olleet tätä pyytäneet. He olivat halunneet kertoa oman tarinansa, tuoda itse itsensä esiin ja puhua tärkeästä aiheesta omilla nimillään. Jutun kirjoittanut toimittaja oli itse päättänyt, että henkilöiden nimet muutetaan, ja jutussa käytetään ainoastaan selkäpuolelta otettuja, epämääräisiä, henkilöä itsenään kuvaamattomia valokuvia. Ja mistä Leo tämän kaiken tiesi? Jutussa olivat hänen vanhempansa.

Alzheimerin tauti oli toimittajan mielestä ollut sellainen tabu, että hän melkein automaattireaktiona oli "suojellut" haastateltaviaan tekemällä heistä anonyymeja. Samalla toimittaja oli häivyttänyt kertomuksestaan persoonallisuudet, henkilöt itse, ja tehnyt jutunkohteistaan vain tyyppiesimerkkejä. Valokuvien valinta todella korosti tätä. Epätarkka kuva vanhasta naisesta, joka katsoo ulos ikkunasta, tietysti selkäpuolelta otettuna. Kaukaa otettu kuva, jossa pääasia näyttää olevan pyörätuoli eikä siinä istuva mies.*

Me emme saa muuttaa nimiä tai tehdä haastateltavistamme anonyymejä. Kaiken pitää olla tarkistettavissa. Ihmistä ei saa häivyttää, ja anonymiteetti on paikallaan vain, jos kirjoituksen tai valokuvan kohteena oleva henkilö sitä itse pyytää.

Vught-kuvat saivat kehuja. Nyt kun vielä tietäisi, missä niitä voi käyttää. Itse sotafotosarjaa menen maanantaina tekemään Waddinxveeniin. Kun jos ei ole ihmistä, ei ole tarinaa. Waddinxveenissä pitäisi olla kokonainen perhe.

* Tämän olen muuten huomannut olevan aika yleistä, kun vammaisia ihmisiä kuvataan. Kohdistetaan se koko huomio välineeseen - pyörätuoliin tai rollaattoriin tai milloin mihinkin - sen sijaan, että kuvattaisiin ihan sitä itse IHMISTÄ. Tästä olen muistaakseni kirjoittanut joskus ennenkin, mutten nyt jaksa tarkistaa.



Pitkästä aikaa valokuvatorstai


Inspiraatiokuvassa kuunnellaan.

Tässä kuvassa katsellaan.


Surveillance

8.10.08

Aurinkoa


Sää muuttui syksymyrskyisästä taas lämpimäksi ja aurinkoiseksi. Hyvä homma. Ei sitä olisi vielä jaksanutkaan talvimoodiin siirtyä. Ei silleen että tässä erityisesti ehtisi/jaksaisi säästä nauttia. Pimeässä studiossa on aika sama, minkälainen keli ulkona on.

Sotatarinaani taidan päätyä haastattelemaan perhettä, joka harrastaa toista maailmansotaa. Pukeutuvat univormuihin ja näyttelevät eri kohtalonhetkiä. Keräilevät kaikkea asiaan liittyvää. Perheen isän titteli netissäkin oli yksikönjohtaja sejase. En nyt viitsi tähän alkuperäiskielellä laittaa, jos nekin googlettavat minut kuten minä heidät.

Japan Rail Passit tulivat postissa. Tai siis ne lipukkeet, joita vastaan passit lunastamme Osakassa tai Kiotossa. Tasan kuukauden päästä olemme jo siellä. Vaikea edes kuvitella. Olen katsonut ja uudelleenkatsonut japanileffoja tarkoituksella. Memoirs of a Geisha ja Lost in Translation tässä nyt viimeksi. Vaikka kumpikaan ei ole japanileffa. Ensimmäinen on länsimaisten tekijöiden länsimainen rakkaustarina länsimaisten rakentamissa japanikulisseissa. Toinen on länsimaisten tekijöiden tarina alienaatiosta japanilaisissa kulisseissa. Molemmat lähinnä käyttävät Japania rekvisiittana, mutta Lost in Translation sentään tekee sen rehellisesti, esittämättä mitään muuta, kun taas Memoirs of a Geisha yrittää esittää japanilaista tarinaa piittaamatta pätkääkään autenttisuudesta tai japanilaisesta kulttuurista.

Lost in Translationista olen saanut päähäni, että Tokio - Kioto -shinkansenista voi nähdä Fujin. Tiedä sitten, pitääkö paikkaansa. Kohtahan sen näkee!

Mietin yhä bloginsiirtoa. Kafkikselta sain hommaan skriptit, nyt tarvitaan vielä paikka, joka tarjoaa shelliskriptimahdollisuuden, MySQL:n, paljon tilaa ja paikan, jonne ohjata domaini. Nykyinen one.comimme ei tarjoa shelliä.



7.10.08

Kummallisvaalikannatuspostaus


Minulla kun ei enää ole kotikuntaa Suomessa, en pääse äänestämään tämän vuoden kunnallisvaaleissakaan. Ehdokkaana on kuitenkin koko liuta hyviä tyyppejä, joiden soisin pääsevän kotikuntiensa asioista päättämään. Tässä siis ystävieni kunnallisvaalisivuja:

Helsinki

Yuri Akseli Höykinpuro, numero 369  (Vasemmistoliitto)

Eva Isaksson, numero 153  (Vihreät)

J. Pekka Mäkelä, numero 190  (Vihreät)

Espoo

Jerri Kämpe, numero 139
  (RKP)

Tampere

Anukaisa Alanen, numero 370  (Vihreät)

Käykääpä tutustumassa ja tehkää viisaita valintoja!



6.10.08

Kaksi viikkoa syyslomaan


Kiitos kaikista assosiaatioista. Pähkäily jatkuu!

Miksihän lentokentälle pitää mennä alkuperäisenä check-in -aikana, vaikka netin kautta näkisi jo tunteja etukäteen, että kone lähtee rutkasti myöhässä? H:n töihinpaluukone lähti kolmisen tuntia myöhemmin, mutta silti kentälle piti mennä hengaamaan jo pari tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa. Sterling sentään tarjosi lounassetelin vaivasta.

Työntäyteinen ja myrskyinen viikonloppu on tämä ollut. Koetan hokea itselleni, että kohta taas helpottaa: kaksi viikkoa enää, ja sitten ensin lomaviikko, sen jälkeen arvosteluviikko (jolloin meillä on todennäköisesti koulua vain yhtenä päivänä), sitten projektiviikko ja sen jälkeen lähdemmekin jo sinne Japaniin. Sieltä palattuamme on jo Blok 2, jonka lukujärjestys näyttää tältä:

Ma: KFB, VO, Foto Reportage 9:40 - 16:20
Ti: tyhjää
Ke: tyhjää
To: tyhjää
Pe: joka toinen viikko Ftech 13:00 - 17:10, joka toinen viikko tyhjää

Käytännössähän kaikkina noina tyhjinä päivinä tehdään vähän hemmetisti töitä, mutta oman aikataulun mukaan sentään. Vaihdoin tässä sivuaineeni elokuvasta interaktiiviseksi mediaksi, jotta sain työtaakkaani helpotettua. Filmissä oli kolmen tunnin hollanninkielisiä luentoja ja paaaaljon sekä kirjoitus- että kuvaustöitä, interaktiivisessa mediassa haahuillaan tammikuuhun asti ja sitten koodaillaan omaan tahtiin hassuja juttuja flashilla. (Lisäksi nykyinen filmiopettaja on innostunut ainoastaan avantgarde-elokuvasta ja minen taas jaksa katsoa Warholin Sleepiä enää ikinä.)

H on muuten aloittanut blogauksen. Kohta saan hänet varmaan kammettua Facebookiinkin vihdoin.

Nukkumaan pitäisi mennä. Huomenna taas kokonainen koulupäivä.



3.10.08

Assosioikaas mulle taas vähän


Kertokaapa mitä tulee mieleen seuraavasta:

- Nykyajan ilmiö, joka liittyy jollain tavalla toiseen maailmansotaan



1.10.08

Alustavaa muuttosuunnittelua


Ei omaa, mutta blogin. Tietääkö kukaan mitään näppärää tapaa saada kokonainen Vuodatuksen blogi importoitua jollekin toiselle blogialustalle? Alma Media osti Vuodatuksen tänään, ja sattuneesta syystä en erityisesti ko. lafkaa fanita.

Hirveän rankka päivä toi tuloksekseen keskinkertaisia valokuvia. Väsy.



Vught


Meemikuvajonossa: hampaiden harjaus, kuppila, vaatekaappi. Noista viimeinen voi kyllä osoittautua aikamoiseksi kehtausongelmaksi.

Tänään kävin kuvaamassa toisenlaisia juttuja, tai oikeastaan metsästämässä juttua. Matkasin 70 kilometrin päähän Vughtin keskitysleirimonumentille. Julkinen liikenne ei aina pelaa ihan täydellisesti Hollannissakaan, joten matkaan tuhrautui kolme tuntia: kolme osuutta junalla ja lopuksi kolme ja puoli kilometriä kävelyä sateessa. Ajokortin hankkimista alan koko ajan harkita vakavammin. Voisi vuokrata auton tällaisia keikkoja varten tai jotain.

Vughtissa kuvasin parakkeja.

_MG_6399


_MG_6430


_MG_6452


_MG_6489


Mutta miten tästä sitten reportaasisarja? Yksi mahdollisuus tarjoutui sattumalta. Paikalla oli toinenkin kuvaaja, kaveri, joka teki kirjaa leirissä vankina olleesta sukulaisestaan. Sain käyntikortin ja tarkoitukseni on nyt pyytää hänen ja sukulaisensa tarinaa reportaasini aiheeksi. Näitä voi sitten käyttää kuvituskuvina, tai sitten ei. Saa nähdä, mitä repo-opettaja aiheesta sanoo.

Kotiinpaluu sujui hieman juohevammin, kun minibussi nouti vankilan edestä kyytiin (keskitysleiri on nykyään suurimmaksi osaksi vankilaa, huh huh) ja kuljetti Den Boschin asemalle asti. Ehdin kuitenkin lukea yhteensä 250 sivua kirjaa tänään junaillessa, joten kyllä sitä tuli istuttua junassa ihan tarpeeksi. Tuli käytyä, kuvattua, ahdistuttua ja kylmetyttyä.