21.8.13

mitä jään kaipaamaan Baijerista


  • nunnia
  • nahkahousuja
  • Alppeja
  • sitä, kun kassalla pakkaa repun ja kangaskassin täyteen hyvää ruokaa ja kassatäti sanoo "9,90 bitte"
  • asuntoa, varsinkin sen kylpyhuonetta
  • muita maita tässä ihan vieressä
  • terveydenhuoltojärjestelmää
  • Dultia
  • Tonavaa
  • Baggerseen majavaa nimeltä Justin Biber
  • meidän talon rappua

mitä en jää kaipaamaan Baijerista:
  • makkaraa ja hapankaalia
  • 1-6 kk:n työsopimuksia
  • autokulttuuria (tosin omaa autoa jään kyllä kaipaamaan)
  • ystäviä, koska sain vain tuttavia

16.8.13

muutto kädestä pitäen

Olimme kuusi päivää Alpeilla ottamassa taukoa Regensburgin helteistä ja muuttoprosessista. Siitä enemmän H:n blogissa, minulle matka oli lähinnä yet-another-trip-to-Chamonix. Kävin poluilla nilkkatuettuna ja sain penikkatautikipuja jalkoihini, luin pari kolme kirjaa, hermostuin turistimassoihin ja sain vähän nauttia viileästä vuori-ilmasta.

Autossa matkalla Chamonixiin tablettini alkoi piipata kovaäänisesti. Olin edellisellä viikolla asentanut applikaation, joka varoittaa maanjäristyksistä tietyillä alueilla. Varoitus koski Osakan - Naran aluetta ja ilmoitti 53 sekunnin päästä iskevän maanjäristyksen, jonka voimakkuus olisi 7. Jopas pulssi kohosi, vaikka olimme vielä kymmenentuhannen kilometrin päässä. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli väärä hälytys.

Muuttoprosessi on jatkunut lomaillessamme. Viisumit tulivat viikossa. Äärimmäisen tehokas yhteyshenkilömme on myös sopinut puolestamme asunnon avaimen luovuttamisesta ja lähettänyt meille pohjapiirroksen, järjestänyt minut heti syyskuussa alkavalle japaninkurssille, varannut meille ajan kaupungintalolle rekisteröitymään kaupungin asukkaiksi ja pankkiin avaamaan tiliä ja luvannut tulla mukanamme hoitamaan nämä kaikki asiat, jotta kaikki varmasti sujuu hyvin. Lisäksi meitä ulkomaalaisia varten on oma helpdesk, josta saa apua kaikkiin mahdollisiin ongelmiin. Suhteellisen helppoa tällainen mantereelta toiselle muuttaminen, kun joku järjestää puolestamme melkein kaiken hankalan ja tulee vielä virastoihin pitämään kädestä.

Irtaimistomme myynnistä irtosi alle tonni. Emme me nyt kuvitelleetkaan, että omistaisimme mitään kovin arvokasta. Japaniin lähtee postitse ehkä kuusi 30 kilon pakettia (valokuvakirjat ovat aika painavia!). Tilasin vakuumipusseja, joilla vaatteet saa lättäniksi pieniksi levyiksi. Metkaa! Varsinkin villavaatteet kadottavat suurimman osan tilavuudestaan.

Jostain syystä ei kovasti jännitä. Ehkä käsittelen tätä kaikkea niin pieni pala kerrallaan, etten ihan ymmärrä muutoksen mittaluokkaa. Esimerkiksi juuri nyt olen eniten innoissani siitä, että uudessa asunnossa näyttää olevan ehkä parveke (sinne saa kasveja!), enkä osaa ajatella Tyyntämerta tai maailman suurinta metropolia.