31.7.06

Col des Montets



Jalat olivat tänään aamusta aladoobia, joten fiksuina päätimme pyöräillä 25 kilometriä. 450 metrin korkeuseroilla. Ylämäkeä Col des Montetsiin, alamäkeä sieltä takaisin. Jouduin loppumatkasta ylös työntämään pyörää, koska en yksinkertaisesti pystynyt enää polkemaan. Jalat olivat aivan kuitti. Laskettiin eilen, että eilinen kävelykin oli kuitenkin kaksinumeroinen kilometrimäärä vaikeassa maastossa yli 800 metrin nousulla (ja sitten taas laskulla), joten eipä ihme, että jalat valittavat. Iris kertoi joskus jostain Nepal-vaelluksestaan suunnilleen, että "Finally my feet voted to amputate the rest of my body". Se vaihe lienee vielä edessä..

Paluumatkalla kastuimme ukkossateesta ja alamäessä oli vaikea pitää vauhtia kohtuullisena, kun tiellä oli vettä. Isot autot ohittelivat neulansilmämutkissa. Toisella puolella tietä vuorenseinämä ja metsä, toisella pudotus alas koskeen. Upeat maisemat. On täällä vähän toista fillaroida kuin lättänässä Hollannissa. Tosin vuokrafillarit olivat etujousitettuja maastopyöriä, jotka rullasivat maantiellä suunnilleen yhtä hyvin kuin traktorit. Takaisin tullessa olin silti oikein kiitollinen leveistä ja pitävistä renkaista.

Alkaa varmaan näyttää vähän narsistiselta tämä omakuvien keräys blogiin, mutta haluan vain todistaa itselleni, että tuollakin tuli oltua.



Säätiedotus näyttää ikävältä, sateita ja ukkosia tiedossa näillä näkymin perjantaihin asti. Sade ei niin paljon haittaa (paitsi että ei sateessa uskalla olla korkealla, kun tulee liukastakin), mutta ukkosta kyllä pelkään. Ei ole kiva olla korkein kohta, joka törröttää rinteestä, kun salamoi.



30.7.06

Bosson


30.7. klo 15:26

Käveltiin Chamonix'sta Bossonin jäätikön viereen jotain 1850 metrin korkeudelle, eli korkeuseroa tuli reissulle yli 800 metriä. Jäätikkö piti pahaenteistä ääntä. Muita kulkijoita ei näkynyt, ehkä siksi, että olimme tosi varhain liikenteessä. (Kotosalla H valittaa, jos pitää kävellä kilometri supermarkettiin, puhumattakaan, jos on herättävä ennen kymmentä. Täällä tuo ajaa minut vuoteesta puoli seitsemältä kävelemään kilometrikaupalla vuorenrinnettä ylös alas.) Yksi iso jäälohkare kaatui ja teki pienen vyöryn mennessään.



Alastulo olikin sitten yhtä tuskaa. Ensin riverdancesin puolet matkasta chaletin huussiin, kun juotu neste pyrki pois luonnollista tietä. (Miksi irlantilaiset ovat keksineet Riverdancen? Pubeissa on liian vähän vessoja ja liian paljon kaljaa.) Polvet yrittivät lopettaa yhteistyön tykkänään ja usko meinasi loppua. Alppimajan katto oli tervetullut näky puolivälissä matkaa. Siellä pidetystä tauosta huolimatta olin sipata täysin paluumatkalla.

Joko tuo oli oikeasti rankka reitti tai sitten kunto vain ei ole kummoinen. Huomenna jotain kevyempää, toivon.

Ylös: n. 3 tuntia
Alas: n. 2 tuntia

29.7.06

Chamonix


Perillä ollaan ja kämppäkin löydettiin, vaikka se osoittautuikin aikamoiseksi tehtäväksi. Lafka kun oli antanut meille kaikilla mahdollisilla tavoilla väärät osoitetiedot, ovikoodit ja muutkin detaljit.

Hieman ongelmia wifityksen kanssa, grr.

Parvekkeelta näkyy Mont Blanc ja Bossonin jäätikkö. Ulkona sataa, toivottavasti huomenna ei.



27.7.06

Pakkuuta



jälleen. Vähän erilanen matkatavaravalikoima kuin Suomeen. Nyt rinkka täyteen vaelluskelpoista kampetta, karttoja ja valokuvausvälineistöä. Huomenna noihin maisemiin:



Eka viikko trekkausta ja akklimatisaatiota, pitää tottua korkeaan ilmanalaan ettei tule vuoristotauti. Tokalla viikolla sitten ehkä jotain hieman hankalampaa. Sitten etelään, vähän matalammille vuorille, meren viereen.

H:n töissä on muuten meneillään Lähi-idän kriisi. Joku fiksu on sijoittanut iranilaisen ja israelilaisen samaan huoneeseen ja nyt tilanne kärjistyy uhkaavasti. H koettaa olla sekaantumatta, vaikka osapuolet tulevatkin tuohtuneina tilittämään hänelle. Onneksi suomalaisena on helppo esittää neutraalia.

26.7.06

M'n fiets is terug


Pöh. Joku oli parkkeerannut kakkosfillarini lähiterassin eteen.



Pankki


Nordea on alkanut yhtäkkiä veloittaa 50 senttiä siitä, että katson verkkopankissa luottokorttini tilannetta. Maksan jo vanhastaan ko. luottokortista 4,30 euroa kuussa, minkä lisäksi maksan verkkopankista euron kuussa ja Visa Electronista (kun ei normaalia automaattikorttia anneta) 80 senttiä kuussa. Nyt sitten klikkaus luottokorttiriville maksaa lisäksi 50 senttiä. Prkl.



Lähi-itä


Mä yritän pitää maailmanpolitiikan poissa tästä blogista, koska jos aloitan, niin ei tule kommentoinnilla loppua, enkä halua tällä hetkellä käyttää aikaani blogi- tai nyyssiriitelyyn. Mutta sen verran täytyy mainita, että noin parhaita resursseja Lähi-idän tapahtumien seuraamiseen ja ymmärtämiseen on Juan Colen blogi Informed Comment.



M'n fiets is weg


Eilen sitten huomasin, että vanha Batavukseni on kadonnut talon edustan fillaritelineestä. Siis se huonompi pyöräni. Oli se lukossa, mutta ei kiinnitettynä telineeseen. Oletan, että joku on paiskannut pyörän kanavaan reissuni aikana. Harmi juttu. Mutta kuuluu kai asiaan täällä asuessa.

Kävin aamulla Voorburgissa korvalääkärillä. Lääkäri ei ollut sieltä hygieenisimmästä päästä: yski käteensä ja otti sitten paketista sellaisen suppilon, joka laitetaan korvaankatsomisvekottimeen. Sitten vielä pudotti suppilon lattialle, nosti sen ylös, ja poisheittämisen sijasta pisti sen paikalleen ja tunki korvaani. Kuulemma tällä hetkellä ei ole tulehdusta, mutta jos kohta taas on, tiedän kyllä miksi.

Tästäkin päivästä pitäisi tulla vuoden kuumin. Vuosiennätyksiä rikotaan yhtenään. BBC tosin lupaa "vain" 35 astetta.



25.7.06

Suomi



Suomessa oli älyttömän kiva käydä. Olisin voinut olla kauemminkin. Oli upeaa nähdä kallioita ja kiviä, mäntymetsää, saaristoa. Pääsin ongelle ja terassille. Näin kovasti tärkeitä ihmisiä (vaikka jäi heitä kyllä näkemättäkin, esimerkiksi ne itäisemmän Helsingin Tuomiset..) ja tein kesäasioita. Helsinki oli yhä ihana. Mutta jotkit asiat kyllä ahdistivat. Eniten se suomalainen alkoholimentaliteetti. Ehkä mä en vain muista, mutta oliko katukuvassa tosiaan noin paljon aivan kaatokunnossa olevia ihmisiä ennenkin keskellä päivää? Taivaallisen rauhan aukiolla (jota kartoissa Vaasanaukioksi väitetään) ihmiset makasivat sammuneina, ja keskellä aukiota mies pissasi housut kintuissa osin maahan, osin kintuilleen. Känninen nuorimies, jonka hampaat olivat katkenneet, sönkötti minulle kuuden aikaan illalla Mariankadulla. Nuori tyttö makasi asemalaiturilla ja minä pelkäsin, että se kierii kännissä junan alle.

Koko vuoden aikana olen Hollannissa nähnyt yhden hyvin humalaisen ihmisen (jos omia vieraita ei lasketa). Mä en ole enää tottunut tuohon meininkiin. Silti tuntuu siltä, että ei se voinut ennen olla noin hurjaa.

Toinen silmiinpistävä asia oli yksikulttuurisuus ja yksipuolisuus. Sentään vanhempieni kotialueella oli montaa kansallisuutta, eriväriset lapsukaiset leikkivät pihalla suomeksi. Muuten Suomi on vielä kovin sinisilmäinen ja pellavapäinen. Muuttumassa oleva asia, tuo.

Lisäys: Ehdin muuten tavata vähän hemmetin monta kissaa! Tietysti vanhempien "pehmoeläin", hännätön kissani Toope (ensin Reuben, mutta nykyinen nimitys sopii jotenkin paremmin), sitten tädin Nekku, pennut Frodo ja Nimetön, enon hurrja ocicat Vertti, serkun Allu, toisen serkun Tiikeri ja vielä siskon Myy.

Toipumista


Joo, oli se aika rankka reissu. Paluumatkakin. Lähdin liikenteeseen viiden jälkeen aamulla sunnuntaina, kun piti ehtiä yhteysbussiin. Laiva lähti Hangosta ajallaan, mutta yhteysbussi oli niin aikaisin perillä, että satamaodottelua oli pari tuntia. Olin jo tuossa kohtaa rättipuhki, koska en saanut nukahdettua ollenkaan edeltävänä yönä.

Laiva oli ruotsinlaivoja laivamaisempi ja uudempi Superfast IX. Henkilökunta tuntui puhuvan vain viroa ja joskus englantia. Laivan kyltit taas olivat englanniksi tai kreikaksi. Henkilökunta ei ollut kovin tilanteen tasalla, kysyin yhteysbusseja Rostockin satamasta asemalle ja vastaus oli infossa, että "I don't know. Maybe there is bus". Ruoka oli kallista ja pahaa. Onneksi keli oli paras mahdollinen, joten istuin takakannella lukemassa kirjaa koko päivän. Itämeri oli aivan tyyni, ja aurinko paistoi. Suurimman osan ajasta näkyi vain aavaa ulappaa, mutta Gotlannin pääsin näkemään, kuten myös myöhemmin majakan todennäköisesti Bornholmissa. Seurasin reittiä tarkkailemalla, mitä kaikkia verkkoja kännykkä näkee. Bornholmin kieppeillä känny löysi pari ruotsalaista, pari tanskalaista ja yhden puolalaisen verkon.

Laivalla ei ollut tekemistä. Nettikoneet olivat rikki ja ravintolat yms. auki vain pieniä pätkiä kerrallaan. Päivällä tekemisenpuute ei haitannut yhtään, mutta yöllä ei enää viitsinyt istua kannella, joten koetin torkahdella keulabaarin sohvalla. Muutamat nukkuivat samassa baarissa makuupusseissaan, tyynyt päiden alla. Henkilökuntaa ei näyttänyt haittaavan. Kiroilin, kun ei tullut otettua läppäriä laivalle - siellä oli näemmä jonkinlainen langaton verkkoyhteys käytössä.

Aamulla väsytti niin maan pirusti. Menin taas kannelle. Siellä ryhmä saksalaisia otti ryhmäkuvia. Asettuivat riveihin, ottivat valokuvahymyn ja sanoivat "Cheese!" kunnes joku heistä huusi, että ei, sanotaan se suomeksi. Asettuivat taas riveihin, ottivat uuden valokuvahymyn ja kajauttivat "Kikkeliii!"

Välikohtauksesta piristyneenä kaivoin omankin kamerani repusta ja kuvasin lähestyvää Rostockin satamaa, joka on muuten rumin näkemäni satama.

Satamasta meni kuin menikin bussi rautatieasemalle. Sinne saavuttuani kulautin ison kupin ihanaa kahvia, ostin lipun Hannoveriin ja menin ihmettelemään DB:n vetureita. Itäisessä Saksassa näkee vielä vanhojakin sähkövetureita, vaikka tällä kertaa en onnistunut näkemään yhtään tosi vanhaa. Minulla oli pari tuntia odottelua, joten menin vielä leikkimään lippuautomaatilla, ja huomasin, että olisin voinut ostaa lipun suoraan Delftiin asti ja se olisi ollut halvempaakin. En voinut kuitenkaan enää peruuttaa lippua, koska se oli samaiselle päivälle.

Rostockista Hannoveriin sujui ok, mitä nyt jouduin laittamaan kännykän herättelemään, kun pelkäsin, että nukahdan ja herään Karlsruhessa. Hannoverista Deventeriin taas oli yhtä tuskaa, sillä junassa oli ilmastointi rikki, ulkolämpötila yli 30 astetta ja sisälämpötila varmaan yli 40. Junan henkilökunta jakeli ilmaisia vesipulloja, jotta matkustajat saataisiin pysymään hengissä. Käänsin kuulutuksia ranskalaisille reilaajille ja koetin neuvoa heille reittiä Soestiin Amersfoortin kautta. Toivottavasti pääsivät perille.

Deventerissä juoksin lippuautomaatille ja takaisin ja ehdin juuri ja juuri Rotterdamin junaan, ja siellä taas vaihdoin lähijunaan, joka toi minut kotiasemalle. H oli vastassa ja kotona odotti suihku, ruoka ja oma sänky. Nyt sitten asioiden hoitoa ja toipumista ruhtinaalliset 3 päivää, perjantaina edessä seuraava reissu.



24.7.06

Kotona


2 tuntia bussissa, 22 tuntia laivassa ja n. 10 tuntia junassa. Nyt väsy.



21.7.06

Sosiaalinen väsymys


Eilen kävin wanhalla työpaikalla ja tuli työikävä. Sitten vielä illalla tyttöjen kanssa syömässä. Alkoi sosiaalinen väsymys iskeä, en jaksanut keskustella kovinkaan henkeviä ja selitin asioita epätarkasti. Huomasin, että minut varmaan käsitettiin väärin, mutta olin niin väsy, etten jaksanut käydä selventämään. Alkaa olla yksinolon tarvetta. Normaalielämässähän minä tapaan ihmisiä ehkä parina iltana viikossa ja muut illat nysväilen tyytyväisenä kotosalla - nyt pitää tunkea kaikki tapaamiset kahteen viikkoon, eli joka ilta ja päivä on sosiaalista ohjelmaa. En toki valita, ihanaa, että ihmiset ehtivät tulla tapaamaan, mutta taidan nyt vierailun loppupuolella olla vähän kehnompaa seuraa kuin pari viikkoa sitten. No, sunnuntaina pääsee matkailemaan keskenään ja sitten voinen nyhjätä kotona seuraavat päivät. Ja kohta on taas ikävä kaikkia niitä ihmisiä, joita ei pitkään aikaan näe.

Helsinki on kiva kesällä. Espalla soi jazz ja ihmiset ovat iloisia. Tosin lisäksi jotkut ihmiset ovat aivan överikännissä. Siihen ei meinaa tottua muualla asumisen jälkeen. Ei millään. Yhtäkkiä keskustassa yöllä parveilevat humalikot hirvittävät. Vuosi sitten en vielä kiinnittänyt niihin mitään huomiota.



19.7.06

Saunavasta


Kotkassa oli mukavaa. Ehdin nähdä liudan sukulaisia, saunoa, käydä ongella ja Haikkolaisessa ja shoppailla Karhulassa. Tänään piti kuitenkin palata Helsinkiin tapaamaan monta vanhaa tuttua ja yksi ihan uusi.



15.7.06

Kotkaan


Alennusmyynnit suoritettu, nyt Kotkaan. Alkuviikosta / viikon puolivälissä varmaan takaisin Helsinkiin.



12.7.06

Suometus


Vietettiin muutama päivä mökillä. Suomi on kaunis ja puhdas ja homogeeninen. Ilmaa voi hengittää. Ihmisille voi spontaanisti puhua miettimättä, kun ei ole kielimuuria.

Nyt Helsinkiä.



7.7.06

Ruotsipolkka


Mepä missattiin laiva ja jäätiin jumiin Tukholmaan. On helle, ollaan väsyjä. Jaksettiin sentään kävellä Gamlastanissa ja muuallakin. Nyt vain odotellaan, että iltalaiva lähtisi.

Missaamisesta syytän: tietyöt Flevolandissa, liiat tauot, Ruotsin tullimiehet, joiden piti tarkistaa jokikinen matkustaja yksitellen ensin hUUUmekoiran avulla ja sitten penkomalla tavarat. Siis Ruotsissa! Samalla, kun tullimies levitteli alusvaatteitani pöydälle, piti minun selittää, miksi oikein olen maahan saapunut ja mitä olen siellä tekemässä. On se kivaa tämä Hollannista matkustaminen.



6.7.06

5.7.06

Mitähän mä olen unohtanut?


Passi on, rahat on, hammasharja + muut hygieniatarpeelliset on, vaatteita on kassillinen, lukemista on, liput on printattu... Jotain jää kuitenkin.



Matkastressi


Ensin pieni tiedote: huomisesta lähtien olen sitten todennäköisesti netin tahi sähköpostin tavoittamattomissa jotain viikon, jos ei appiukko ole kiskonut laajakaistaa mökille. Minut saa parhaiten kiinni vanhasta suomalaisesta kännykkänumerostani ja toisiksi parhaiten hollantilaisesta kännykkänumerostani. Olen jossain päin Suomea 23.7. asti.

Helle on tauonnut. Aamulla ukkosti, ja nyt on sateista ja hieman viileämpää. Tosin kuitenkin 24 astetta. Minun pitäisi käydä kirjastossa, käydä vielä alennusmyynnissä (ostin eilen itselleni henkkamaukan pikkupoikien osastolta parit housut, mutta H:lle pitäisi vielä löytää kesähousut), käydä postissa, pakata, tarkistaa, että kaikki liput on printattu...

4.7.06

Liftoff



Toisessa koneessa pyörii NASA TV, toisella polkkaan. Sukkula pääsi kiertoradalle.



Kuva: NASA.

Meidän koti on kuin huono sauna. Jo ties kuinka monetta päivää yli 30 astetta sisälläkin. Vaikea nukkua, mutta ainakin pyykki kuivuu nopeasti. Ei kai sinne Suomeenkaan mitään lämpimiä vaatteita tarvitse?

Ai niin, vielä piti mainita, että lammas puri minua tänään varpaaseen. Harvinaisempi ilmiö.

Subdued Dutch return to moderate middle


Kanadalaisessa Toronto Starissa on toiveikas artikkeli Hollannin viimeaikaisista poliittisista käänteistä. Minusta se on ehkä hieman ennenaikainen - Iron Rita on yhä maan suosituin poliitikko - mutta mieluusti näkisin artikkelin kuvaaman muutoksen.



3.7.06

Paranemista



Antibiootit rulettaa. Kuume on poissa ja yskäkin melkein. Jaksoin ajaa 13 kilometrin pyörälenkin (tulikin tässä kuukausi taukoa liikuntaan, kun ensin olin 2 viikkoa Italiassa ja sitten 2 viikkoa kipeänä). Pidin vauhdin hiljaisena, tuntui ihan hyvältä. Eipä tässä kuitenkaan ehdi kuntoa kuroa takaisin ennen reissuun lähtöä.

Lenkki oli pakko ajaa vasta puoli kymmenen aikaan illalla, kun lämpötila hieman laski. Päivällä oli aivan liian kuuma, suunnilleen 34 astetta ja tuuletonta. Pahimmillaan tälle viikolle on ennustettu 37 asteen helteitä, saapa nähdä.

Sammakot ja konnat mekkaloivat ojissa, hanhet taapersivat jonossa, hevoset laukkasivat, lehmät märehtivät ja lampaat sanoivat kovaäänisesti BÄÄ. Haikara vaaniskeli sorsanpoikasia, mutta ei onneksi saanut yhtään. Laskin 10 harmaahaikaraa reitin varrelta. Kiva tuo maaseutu tuossa vieressä.

Smog


Uutisissa oli äsken smog-varoitus. Helle ja ilmansaasteet ovat huonontaneet ilmanlaatua niin, että terveysvirasto joutuu varoittamaan ihmisiä. Ei saisi rasittaa itseään ulkoilmassa, ja huonokuntoisten pitäisi pysyä sisällä. Belgian puolella on pienennetty nopeusrajoituksia, jotta autojen päästöt vähenisivät.

Voi tuntua saaristomeren ilma mukavalta sitten perjantaina!



Balkenende III


Huhutaan, että kuningatar Beatrix on näyttänyt vihreää valoa Balkenenden suunnitelmalle kasata vähemmistöhallitus CDA:sta, VVD:stä ja parista äärioikeistopuolueesta. Vaalit pidettäisiin vasta marraskuussa. Balkie perustelee suunnitelmansa välttämättömyyttä vuoden 2007 budjettivalmistelun kiireisyydellä ja Afganistanin tehtävällä. Oppositio haluaisi vaalit jo paljon aikaisemmin. Kuningatar jatkaa pienpuolueiden tapaamisilla.



1.7.06

Countdown


Oikeasti, NASA TV on yksi maailman siisteimmistä jutuista. Jos joku olisi 10-vuotiaalle minulle kertonut, että joskus voi katsoa livenä avaruussukkulan lähtövalmisteluja koko päivän, niin olisin varmaan tikahtunut epäuskoisesta onnesta.