19.12.11

Nedut, matkustus, Hitchens ja Havel



DNA:stani on löytynyt 2,5 prosenttia neandertaalia. Hupaisia ajatus. H:lla on prosenttiyksikön kymmenys enemmän.


Huomenna on viimeinen kokonainen päivä koto-Saksassa tänä vuonna. Tiistaina matkustan junalla Freisingiin, bussilla Frans-Josef Straussille, lentsikalla Tukholmaan, potkurilentsikalla Helsinkiin ja sitten joku on toivottavasti minua vastassa. Matkan ajattelu väsyttää jo etukäteen. Joulunviettoon matkaaminen sinänsä on toki kivaa, tänä vuonna ehkä kivempaa kuin aikoihin.


Minun piti kirjoittaa myös jotakin Christopher Hitchensistä ja Vaclav Havelista ja siitä, kuinka kumpaakin kanonisoidaan nyt vauhdilla. Molempien kohdalla viimeisen vuosikymmenen suuri virhe oli Irakin sodan kritiikitön kannattaminen; Hitchens ei koskaan onnistunut myöntämään edes että oli väärässä Irakin joukkotuhoaseiden suhteen. Hitchensin ongelma taisi olla, että hänen periaatteensa olivat niin mustavalkoiset, että ne usein johtivat hänet aivan outoihin umpikujiin. Hänelle uskonto oli suuri paha, ja islam siitä pahin versio, joten hän asemoi itsensä neokonservatiivien ristiretkirintamaan. Havel taas oli osa amerikkalaisten ns. uutta Eurooppaa, johon Donald Rumsfeld tukeutui, kun perinteiset suuret eurooppalaiset maat eivät Irakin retkestä innostuneet. 


En nyt kuitenkaan ainakaan vielä ehdi formuloida näitä ajatuksia pidemmälle, joten kerron vain anekdootin.


1990-luvun alussa kun Havel oli presidentti, kävi hän vierailulla Pasilassa. En tiedä miksi, mutta hän tutustui siellä myös kaupungin vuokrataloon. Me teinit parveilimme Rahakamarintorilla ihmettelemässä Havelia ja vierailua. Kaupunki oli valmistautunut; sen rapun se kerros, jossa Havel vieraili, oli pintaremontoitu ja maalattu, mutta muita kerroksia ei.


Eivät ne sentään rakentaneet ympärille kulissimaisemaa. 

13.12.11

Tosi isot bosonit


Minä paiskin tällä viikolla kuukauden työtunteja kasaan jotta voin lennellä Ruotsin kautta Suomeen ensi tiistaina, joten kaikki jännä tapahtuu tuolla puolison blogissa. Menkää sinne käymään. Täältä taas jotain uutta viikonloppuna.

6.12.11

Itsenäisyyspäivän perinteinen livepolkka


Arvasin, että Tonava kaunoinen tulee nyt ensimmäisenä valssina. Halosen viimeiset juhlat presidenttinä. Niisk. Snif. 


Kyllä tuolla presidentti Koivistolla on komea ryhti yhä, vaikka ikää on 88 vuotta.


Japanin suurlähettilään rouvan kimonossa oli kovasti nätti obi.


Lipponen on muikea ku mikä. 


Pekka Puska bongattu. Karppaajat varmaan itkevät, kun Heikkilää ei ole kutsuttu vastapainoksi.


Olipas sillä Jussi H-a:lla taas niiiiiiin punaiset posket, niiiiiiiin punaiset posket. Ja Niinistön Jussi on yhä Herr Flickin kaksoisolento.


Antti Herlinkin tuli selostuksen mukaan kaksi kertaa kättelemään? Menevätkö ne toisesta päästä linnaa ulos ja tulevat aina uudestaan?


Silvia Modig tuli sairaalalakanat päällään. Ja sitä ennen Kimmo Elomaa, joka ei näemmä enää ole siellä toisessa linnassa. 


Jani Toivolalla on näemmä mies!


Pepe Willbergin puolison puku on aivan hirmuinen.


Eero-Johanna.. Eeva-Johanna.. Elorinne! Anteeksi Eloranta. Hyvä selostaja. No, Eva Biaudet'kin meni pieleen. Ja Pekka Haavisto. Hyvä joo. Opettelisitte vaikka noi presidenttiehdokkaat nyt eka.


Elisabeth Rehnillä on ihan jännä takki. Ja tuolta tulee taas joku, joka on ajatellut hoitaa häät ja Linnan juhlat samaan syssyyn ja hankkinut tarkoitusta varten hääpuvun.


Pertti Kurikka bongattu.


Astrid Thorsilla on hyvä kroppa.


Väätäisen puoliso on sitten kiskaissut Suomen lipun päälleen.


Mikroskoopin kautta kuvattuja soluja? Mä laittaisin varmaan printtikuvioon jonkun viruksen. Ebolan.


Tässä siis Eeva-Rii- Eeva-Maria Maijala -> iso mies lapinpuvussa.


Kamera seuraa Taiveahon peffaa.


Angry Birdsin vaimolla oli Angry Birds -kolttu :-D


Marko Kivistöllä oli kuulemma todella onnistunut fuksianpunainen odottavan äidin vaate.


Vuoden pakolaisnaisella on nätti asu. Selostajat kompastelevat sanoihinsa kuten tavallista.


Ei jaksa kommentoida Veltto Virtasen asua. 


Mikael Granlund on kovin hermostuneen pienen pojan näköinen. 


Tuo tiilimekko oli minusta aika hauska. Ja viittomakielen tulkki. Mutta kamalasti noita mustavalkomekkoja on tänä vuonna. 


Hector on aika muhkea. 


Outi Ojala. <3 <3 <3


Ei oikein onnistu moniltakaan tuo käsikynkkää pois kävely. Mihin sen käden lykkää? Kainaloon? Vai mennäänkö käsi kädessä? No tule nyt sieltä!


Eija-Riitta -paralta on näemmä valahtanut kangas tuosta selän kohdalta persauksen päälle. Mahtaa tulla selälle kylmä.


Reijo Hongistolla on hieno kansallispuku. Mutta kuka se oli se persu joka uhosi etukäteen että sanoo jotain törkeää pressalle kättelyssä? Voisiko joku portsari taklata sen jo ovella?


Presidentillä on taas käytetty puku, rispektiä. Ja nyt tuossa meni joku violettikolttuinen täti, jolla oli värikynät läntätty puvun koristeeksi. Ihan kiva. Voi sitten piirustella myöhemmin illalla, jos tulee tylsää.


Mun täytyy sanoa, että olen jo valmiiksi aika niisk siitä, että nämä ovat Tarja Halosen presidenttiyden viimeiset Linnan juhlat. On ollut niin jotenkin mukavaa kun on ollut presidentti, jota itse on arvostanut ihan älyttömän paljon. Olen melko varma, että ensi vuonna ei ole näin.


Perinteiseen tyyliin "Areenan palvelimet ovat hetkellisesti alhaalla". Katson nyt suoraa lähetystä Yleltä kännykällä BooxTV:n avulla, mutta aika on pieni tuo näyttö pukujen tarkkailuun tai ihmisten tunnistamiseen. No, näillä mennään.


Perinteiseen tapaan on taas livepolkan aika, jos vain Yle on armollinen ja kaistaa riittää. Viime vuosien jaksot näette halutessanne tästä: 2010 - 2009 ei onnistunut - 2008 - 2007 - 2006.

4.12.11

Kotona nyhjäämistä


Koti alkaa vihdoinkin olla valmis. Kaikki Delftistä tuodut vaatteet, lakanat, pyyhkeet, liinat yms. on pesty ja järjestetty, vaatteet lipastoitu, takit ripustettu naulakkoon ja vaatehuone setvitty. Kirjat ovat kirjahyllyissä ja astiat astiakaapeissa. Huonekaluja on tarpeeksi muttei liikaa. Keittiön kattolamppu vielä puuttuu, mutta se on pientä.


Perjantaina kävimme pitkästä aikaa kaupungilla iltaa viettämässä. Muut illat ovat olleet koti-iltoja. Teemme töitä, pelaamme lautapelejä, laitamme ruokaa, luemme. Meillähän ei ole ollut yhteisiä koti-iltoja ennen tätä kesää kun noin kaksi-kolme per kuukausi jotain kolmen vuoden ajan. Nyt ne tuntuvat siis juhlalta. 


Ensi vuoden alusta lähtien lupaan muuten kirjoittaa taas enemmän mielenkiintoisista aiheista, kuten ulkosuomalaiselämän kummallisuuksista, Saksasta maana ja Baijerista osavaltiona, politiikasta, scifistä, koko tuosta suuresta maailmasta. Tämän vuoden blogaukset ovat olleet jokseenkin sisäänpäinkääntyneitä.