31.3.07

Maaliskuun viimeinen



Mitä näin fillarilenkilläni:
  • 3 vastasyntynyttä karitsaa nousemassa horjuen jaloilleen
  • Kolmijalkaisen koiran, joka murisi minulle
  • Partiolaisia soutamassa
  • Fillaroivan sedän, jonka housuista pilkotti koko takamus
  • Hääparin
Dobbelplasin suuntaan oli kova vastatuuli, ja sain poljettua hädintuskin 15 km/h. Toiseen suuntaan sitten tietysti niin hyvä myötäinen, että kolmekymppiä pysyi mittarissa kevyellä pyörityksellä. Hyvä lenkki.

Pitäisi jatkaa kevätsiivousta. Olen tähän mennessä pessyt kylppärin seinäkaakelit ja kaakelien tiivisteet (kalkkia kerääntyy ikävästi niihin), pessyt keittiön kaakelit, pölyhuiskutellut kirjahyllyt ja siirtänyt kasvit ulos. Sitten aiemmin olen pyykännyt tyynyt ja peitot. Vielä pitäisi pestä lattia ja ovet, kuurata jääkaappi, pestä uuni, pestä ikkunat. Jälkimmäiset kaksi asiaa odottavat H:n saapumista Suomesta.

Pitäisi myös alkaa lukea seuraavaan tenttiin. Muutaman tehtävän olen tässä saanut tehtyä. Huomasin, että televisionkatselu on jäänyt melkein pois. Tässä parina iltana olen harkinnut television avaamista, mutta jostain syystä tällä viikolla on joku lento-onnettomuusteemaviikko (monelta kanavalta dokumentteja lento-onnettomuuksista, muilta kanavilta leffoja lento-onnettomuuksista), eikä sellaisten ohjelmien katsominen oikein tee minulle hyvää. Olisi kasa leffojakin katsottavana; Crash, Mother India, Alag, Chunking Express. Mutta kun ei jaksa keskittyä leffoihinkaan juuri nyt.

Ylihuomenna tulee vihdoin vieraita! On heitä odotettukin.


29.3.07

Valokuvatorstai 29.3.


Valokuvatorstaissa aiheena on suomen kielen kaunein sana. Minä en osaa laittaa sanoja kauneusjärjestykseen, mutta valitsin sitten yhden kauniin sanan: metsä. Murteellisesti myös mettä tai mehtä. Hollanniksi metsä on bos (jos laittaa yhden o:n liikaa eli boos, onkin vihainen). Mutta ei täällä ole kunnollisia metsiä, pieniä tekometsiä vain.

Aurinko



Sähläystä


Kämmäilin eilen filmin kanssa oikein kunnolla. Ensin kuvasin 100 asan filmin neljäsatasena (oli H:n kamera lainassa enkä pölönä tarkistanut asetuksia), sitten meinasin filmiä kehityspurkkiin siirtäessäni valottaa sen kokonaan, kun laitoin purkin väärin kiinni, ja sitten ylikehitin filmin, kun katsoin kehitysajan taulukosta väärän filmin kohdalta.

Onneksi mustavalkofilmi ei ole kovin kämmialtista ja suuremmaksi onneksi mokat 1 ja 3 osaksi negatoivat toisensa. Kun siis sekä alivalotin että ylikehitin, tuli kuvista ihan ok.

Tässä valokuvaan halunnut herra Amsterdamin kaduilta.

Street portrait



28.3.07

Kaikenlaista!


H lähti päivällä työmatkalle Espooseen ja minä kävin Schipholissa saattamassa. Koetan käydä siellä nyt suht usein siedättymässä, eli katsomassa, kun lentokoneet hyvässä järjestyksessä ja turvallisesti nousevat ja laskeutuvat, eikä mitään kamalaa tapahdu. Keli oli loistava, ja Schipholin näköalatasanne täynnä konebongareita. Näin neljä 747:n nousua ja lukuisia muita.

Schipholista lähdin Amsterdamiin ostamaan isotäti M:lle (hmm, heitäkin on kaksi, no, toiselle isotäti M:lle) salottisipulinsiemeniä. Ne löytyivät Bloemenmarktilta äkkiä, mutta niilinkaislaa en löytänyt, enkä onnistunut myöskään saamaan selville, mitä se olisi muilla kielillä. Nyt kun netistä katson, niin näyttää olevan latinaksi cyperus alternifolius ja hollanniksi parapluplant.

Opastin hetken päiväretkellä Amsterdamissa ollutta amerikkalaista perhettä, isä ja kaksi poikaa, kaikki aivan valtavan kokoisia ja ehkä itämaisen, ehkä etelämaalaisen näköisiä. Ei tarvinnut kysäistä, kun kertoivat olevansa Havaijilta. Juuri eilen tulin sanoneeksi H:lle, etten ole varmaankaan koskaan nähnyt aitoa havaijilaista (kun pähkäilimme reissua sinne). Nyt on nähty aito havaijilainen x 3. Kerroin heille, missä Dam-tori ja kanavat ovat. Toinen pojista kysyi, että "What about coffee shops and the ... the .. the ladies, where are they?" Isä katsahti kaveriin varoittavasti ja minä sanoin, että kyllä te niihin törmäätte..

Asemalla näin myös kauko-ohjattavan koiran. Ensin näin kauko-ohjaajan. Mies kulki ympäriinsä handsfree päässään ja tiuski handsfreehen "zit! zit! zit!" eli "istu! istu! istu!". Mietin kummissani, että ketä se puhelimen toisessa päässä tuolla tavalla komentaa. Sitten näin aivan toisaalla koiran, jonka päässä oli kummallinen kuulokeviritys. Koira ei tuntunut paljon kaukokomennoista piittaavan, vaan jolkotteli iloisesti ihmisjoukossa.

Otin kuvia Jordaanissa ja pitkin Amsterdamia. Pari ns. katujen miestä halusi valokuvattavaksi. Toivottavasti portretit onnistuvat (ja toivottavasti saan ilman H:n apua filmirullan kehityspurkin puolalle). Jäin myös kameran kanssa seisoskelemaan Leidsepleinille, kun siellä seisoskeli odottavan näköisinä monta muutakin ihmistä kameroiden kanssa ja tuijotti samaa ovea. Lopulta kävi ilmi, että ei sieltä kai kukaan ollut tulossa - joku oli vain ensin odottanut siinä kameran kanssa, ja muut olivat tulleet uteliaiksi ja tehneet perässä. Sama ilmiö, kuin jos tuijottaa taivaalle. Kohta kaikki muutkin tuijottavat taivaalle, eikä kukaan kehtaa kysyä miksi.

Söin kesän ensimmäisen jäätelön ja join kesän ensimmäisen terassikahvin. Paitahihasillaan tarkeni.

Palasin junalla kotiin. Junassa vieressäni istui varsin päihtynyt vanhahko hollantilainen nainen, jota keskustelutti kovasti. Ensin hän jutteli englanniksi käytävän toisella puolella istuneen meksikolaisen turistin kanssa. Rouva kertoi olevansa menossa lähiaikoina Suomeen, ja intoutui sitten kertomaan kaikkea Suomesta ja varsinkin suomalaisista. Ihastuneena hän selosti, kuinka suomalaisilla on sellaisia käteviä littania pulloja, jotka voivat olla vaikka metallia, ja joihin voi laittaa viinaa, ja sitten sen pullon voi laittaa taskuun! Ja sitten jos matkustaa vaikka taksilla, voi tarjota suoraan pullosta salaa naukut kaikille! Sen lisäksi hän kertoi, kuinka suomalaiset naiset ryyppäävät kamalasti ja pukeutuvat todella huonosti. Meksikolainen turisti jäi pois Leidenissä, ja rouva kääntyi puhumaan minulle. Juteltuamme hetken jouduin sanomaan jonkun sanan englanniksi, kun en keksinyt hollanninkielistä sanaa. Rouva hoksasi: "Ai, et olekaan täältäpäin, mistäs oikein olet?" Minä siihen, että Suomesta.. Rouvan silmät levisivät ja käsi nousi suun eteen. Vastapäisillä paikoilla istuvat kaksi nuorta miestä alkoivat tirskua. Samalla olimmekin jo Delftin kohdalla ja pääsin jäämään pois. Onnistuin pidättämään naurua junaneteiseen asti.



27.3.07

Paavo I Suuri


Tämä Hesarista:



Kansanedustajaksi valittu keskustan euroedustaja Paavo Väyrynen
ei aio tarkastuttaa kansanedustajan valtakirjaansa, ennen kuin uusi
hallitus on koottu ja eduskunnan lopullinen puhemiehistö valittu.


Väyrynen tavoittelee ministerin tai
eduskunnan varapuhemiehen paikkaa, ja ellei hän saa jompaakumpaa, hän
palaa europarlamenttiin, jossa hän jatkaa ensi vuoteen asti.

Ketku mikä ketku. Vaikea uskoa, että Kepu nostaisi Paven vielä ministeriksi, mutta mielenkiintoista nähdä, millainen mediapelinillitys ja valitus siitä alkaa, kun Paven toiveita ei kunnioiteta. (Voisiko Paavon valita suoraan Johtajaksi isolla J:llä? Sitten voitaisiin keskustella siitä, laitetaanko etuliitteeksi Suuri vai Rakas.)

Ja sitten myös Hesarista:




Suomen Posti vaihtaa nimensä Itellaksi kesäkuun alusta lähtien.

Itella? Mikä on itella? Tuosta tulee mieleen lähinnä Nutella. Mutta onhan tämä linjassa muiden idioottimaisten nimenmuutosten kanssa: Sonera, Leonia, Merita... Mistä ne näitä repii? Ja miksei ne ymmärrä, että Tele ja Posti ovat paljon selkeämpiä, luotettavampia ja kaikin puolin parempia brändejä?



26.3.07

Ei ole tottakaan



Toissaviikolla Edwin "Buzz" Aldrin piti luennon TU Delftillä. Ja minä en tiennyt siitä mitään! Luin asiasta just äsken jälkeenpäin! Ei voi käydä näin! Ei voi! Näin se nyt kostautuu, ettei ole viime aikoina jaksanut lukea paikallisia lehtiä tai pysytellä kärryillä. Voi hyvä helkavirsi.

(Toissavuonna Hollannissa luennoi Oliver Sacks ja siitäkin luin liian myöhään.)


Tekis mieli tilata t-paita.





Tänhän saa tietysti Mentalwearista.


25.3.07

Hyvää Newrozia!


Aamulla (no okei, keskellä päivää) havahduimme jostain kaupungilta kantautuvaan itämaiseen musiikkiin. Aamukaffen ja aamiaishedelmien jälkeen lähdimme katsomaan. Torilla oli paaaaljon ihmisiä värikkäissä vaatteissa. He tanssivat ringissä pienen tulen ympärillä ja ringin vieressä setä lauloi. Naisilla oli paljon kimalletta ja miehillä kansallispuvut. Useilla oli kaffiyah ja Kurdistanin lippu.

Otin kuvia pikkuisella Olympoksella ja ihmettelin. Etsimme väkijoukosta ystäväni A:n, joka on kurdi. Hän selitti, että kyseessä on newroz, kurdien uusi vuosi.

(A on tullut Eurooppaan vuosia sitten pakenemalla Irakista Turkin kautta jalkaisin. Hän on koulutukseltaan rakennuspiirtäjä ja/tai insinööri*, mutta tiskaa täällä pimeästi astioita, kun työlupaa ei kerran ole. Hän mainitsi joskus, ettei uskalla ajaa edes pyörällä, koska jos poliisi pysäyttäisi vaikkapa näyttämättä jätetyn suuntamerkin tai valonpuutteen takia, kävisi ilmi, että A on "maan alla". Nyt on toivoa, että uusi hallitus myöntää A:lle ja muille aikaa sitten tulleille oleskeluluvan. Paluuta A:lla ei ole; kurdialueilla hän on hengenvaarassa poliittisten kytköksiensä takia ja vanhassa opiskelukaupungissaan Bagdadissa ei taida olla myöskään nykyisin kovin turvallista.)

Newroz

Mietimme, että tämä oli jo kolmas uusivuosi tänä vuonna. Ensin meidän 1.1., sitten kiinalaisten tuttaviemme helmikuussa ja nyt sitten kurdien.

Kävimme fillaroimassa lämpenevässä kevätilmassa. Ensi viikolle on lupailtu jopa 18 astetta. Nyt oli kohtuulliset 12. Uusia karitsoja näkyi laitumilla.

Lammetje

Hiemanko tuo Olympos vinjetoi..

* Mä en ole varma, ymmärränkö aina oikein - ainoa yhteinen kielemme on maahanmuuttajahollanti



23.3.07

Syntymäpäivämeemi


Kirsi Nepotiasta haastoi minut syntymäpäivämeemiin. Tässä ohje:
Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim.
9. tammikuuta eli kirjoita päivä ja kuukausi). Etsi sitten kolme
tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää,
kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät. Tämän jälkeen haasta 2 kaveriasi
samaan urakkaan.
Syntymäpäiväni on 3. tammikuuta. Tässä ensin kolme tapahtumaa:
  • 1496 Leonardo da Vinci testaa (epäonnistuneesti) lentolaitettaan
  • 1925 Benito Mussolini julistautuu Italian diktaattoriksi
  • 1977 Tietokoneyhtiö Apple perustetaan
Sitten kolme syntymää:
  • 106 EAA Cicero
  • 1892 J.R.R. Tolkien
  • 1945 Stephen Stills (yhtyeestä Crosby, Stills & Nash)
Ja kolme kuoloa:
  • 1980 Joy Adamson (jolla oli leijona nimeltä Elsa)
  • 2002 Freddy Heineken (olutpomo)
  • 2005 Wil Eisner (sarjakuvapiirtäjä)
Juhlapäivät:
  • Pax-jumalattaren juhlapäivä Rooman valtakunnassa
  • Pyhän Genevieven (onko hänellä suomalaista nimeä?) päivä
  • Joulun yhdeksäs päivä niille, jotka kemuttavat koko kunnon joulua loppiaiseen asti
Haastan meemiä jatkamaan Piiliksen ja Laurasen.



22.3.07

Wat leuk



Hyviä asioita:

- Meille on pitkästä aikaa tulossa sukulaisvieraita. Sisko & täti, ja vieläpä osaksi samaan aikaan.   Teemme rynnäkön paikalliselle antiikkikirppikselle, käymme biitsillä ja hengaamme. Aivan loistavaa! Tää siis huhti-toukokuussa, mutta olen riemuna jo valmiiksi.

- Kevät tulee viikonloppuna takaisin. Nyt on ollut kylmää muutaman päivän ajan. Tai siis alle 10 astetta. Varma kesän merkki: H tanssaa ympäriinsä ja laulaa "kesämopo vaaleanpunainen".

- Suvussa on iloisia uutisia

- Sain rapussa tehdystä verkkotentistä viitosen

Huonompia asioita:

- Yksi sukulainen on sairaana

- Porvarihallitus

Epämääräisiä asioita:

-  Tulevaisuusepävarmuus

Omituisia pikkuasioita:

- Amazon.com suosittelee kirjoja jo ostettujen kirjojen perusteella.




21.3.07

Valokuvatorstai 22.3.


Aihe on kodikas, kotoinen. Tähän pitää laittaa HDR-kuva keittiöstämme, vaikka se on ennenkin vieraillut blogissa..

This is our kitchen in HDR

Jostain syystä keittiö on usein se kodikkain paikka. Tässä asunnossa keittiö on oikeastaan keittiönurkkaus, tykkäisin enemmän sellaisesta oikeasta keittiöstä, joka on huone ihan itsessään. Mutta on tämäkin kodikas.



20.3.07

Retrofoto


Olen taas menettänyt neljä lukijaa - suunta on siis jyrkästi alaspäin. En tiedä, kyllästyttääkö heitä fotopostailu vai poliittiset mielipiteeni, vai johtuuko jostain muusta. Oikeastaan pölöä edes pohtia koko asiaa.

Pitäisi kirjoittaa tulevaisuudensuunnitelmista, kun tämä kahden vuoden pesti lähestyy loppuaan. En kuitenkaan oikein halua, koska kaikki on vielä niin kovin auki. Ahistaa asioden aukioleminen ja siksi niistä asioista kirjoittaminenkin.

Muutenkin on jotenkin kovin vähän sanomista, ehkä juuri siksi, että energia menee jatkon pähkäilyyn ja opiskeluun. Kirjoitanpa siis taas valokuvauksesta.

Minulla on fotailussa selvä retrovaihe meneillään. Parin vuoden digikuvauksen jälkeen olen kaivanut filmijärkkärin esiin ja kuvannut mustavalkoa. Vieläkin se vain näyttää niin paljon digikuvaa paremmalta. Rae on kaunista. Oikeassa filmimustavalkokuvassa on jotain sellaista, mitä en digillä saa aikaiseksi.

Lisäksi olen HDR-jippoilun jälkeen palannut takaisin vanhaan innostuksenaiheeseeni, katukuvaukseen. Se on vähän hemmetin vaikea valokuvauksen osa-alue. Ideana on dokumentoida elämää, saada kiinni hetkiä tavallisesta elämästä, ja näyttää ne valokuvan keinoin muille. Katukuva ei ole järjestetty juttu, siinä ei (yleensä) poseerata eikä huomioida kameraa, eivätkä omat kuvauskohteeni useimmiten tiedä olevansa kuvassa. Tämä tekee katukuvauksesta vaikeaa. Rajanveto salakuvauksen ja katukuvauksen välillä on häilyvä. Itse koen, että jos kuljen avoimesti väkijoukossa kameran kanssa, en ole mikään tirkistelijä enkä piilokameraoperaattori. Jos taas piilottelisin pusikossa ja tähtäilisin sieltä pitkällä teleobjektiivilla, olisi homma hieman toinen.

Nykyään katukuvaus on joskus lähes vaarallista. Ihmiset käyttäytyvät aggressiivisesti, jos huomaavat tai luulevat joutuneensa kuvauskohteeksi. Lapsia ei melkein uskalla kuvata ollenkaan. Vartijat ja poliisit suhtautuvat epäluuloisesti kameran kanssa kulkevaan, ainakin, jos kamera näyttää joltain muulta kuin turistin perusdigipokkarilta. Kameran kanssa kulkiessaan sitä on joidenkin mielestä joko pervo tai potentiaalinen terroristi. Tämä suhtautuminen on mielestäni varsin uusi. Epäilemättä paparazzit, kuvien levitys internetissä ja kamerapuhelimilla otetut peffakuvat ovat vaikuttaneet asiaan. Silti ihmetyttää, että avoimesti kuvaavat epäilyttävät - jos minä olisin terroristi ja jostain ihmeen syystä tahtoisin ottaa katukuvia terrorististen päämäärieni saavuttamiseksi, tekisin sen varmasti mahdollisimman huomaamattomasti, joko kamerakännykällä tai turistipokkarilla. Jos ihmisiä taas ylipäänsä ahdistaa joutuminen mihin tahansa kuvaan, niin paras olisi tottua - Länsi-Eurooppa on nykyään valvontakameroita täynnä, ja ulkona on vaikea liikkua joutumatta ainakin muutaman kuvaamaksi.

En tarkoita, etteikö ihmisellä olisi oikeus ärtyä tai protestoida kuvaan joutuessaan. On sellaisia ärsyttäviä kameran kanssa heilujia, jotka tunkevat ihmisten naamalle objektiivi ojossa ja häiritsevät ihmisten elämää. Itsekin kiusaannun kovasti sellaisessa tilanteessa. Mutta en ymmärrä asennetta, että julkisella paikalla kuvaamisessa itsessään olisi jotain pervoa, tirkisteleväistä tai muuten inhaa.

Minulle katukuvaus on vielä verraten helppoa. Puolitoistametrinen suht tavallisennäköinen nainen ei herätä epäilyksiä pervoudesta tai terroristiudesta. Vielä kun aseistautuu hymyllä, niin yleensä ei ole ongelmia. Silti iso järkkärikamera joskus kiinnittää vähän turhan paljon huomiota. Kaivoinkin hyllystä H:n vanhan Olympus XA:n, joka on rangefinder pokkarikoossa. Kamera on melkein saman ikäinen kuin minä, ja toimii kuten vanhat filmipokkarit. Manuaalinen filminsiirto kiekkoa pyörittämällä, liukuva etulevy, joka toimittaa opiskansuojan virkaa jne. Siinä on kuitenkin hyvä 35 mm objektiivi ja paljon säätövaraa. Aukkoa voi säätää f/2.8:sta f/22:een asti. Tarkennus on manuaalinen. Kuvasin tuolla ensimmäisen koerullan eilen ja tänään, ja illalla päässen kehittämään filkan ja katsomaan, josko jälki on yhä kelpoa. Jos on, niin tässähän varteenotettava vaihtoehto ainakin johinkin katukuvaustilanteisiin. Pieni nainen vanhan filmipokkarin kanssa lienee se kaikkein vähiten uhkaava valokuvaajan versio.

Olen siis palannut alkuun - eka kamerani oli myös musta muovinen filmipokkari. Vaan niinhän se on, että ei se kamera sitä kuvaa tee vaan tilanne ja kuvaaja. Ja niinkin se on, että "oikea väline oikeaan hommaan" - ei tällä varmaan maisemia tai arkkitehtuuria kuvata, mutta niihin on sitten eri vermeet.



18.3.07

Niin.



Mä en nyt oikeastaan keksi näistä vaaleista paljon mitään hyvää sanottavaa.

Paitsi että Paavo Arhinmäki, Zahra Abdulla ja Pekka Haavisto näyttävät menevän läpi. Mutta muuten hiljaiseksi vetää.

(Olen kaikkein tyytyväisin tuosta Zahrasta. Ensimmäinen maahanmuuttajataustainen edustaja, vieläpä somalitaustainen, ja nainen. Loistavaa!)

Edit: Ei se Zahra sittenkään päässyt edes läpi. Voi suti. Sanonko minkä.


Vaalijännäystä


Muille vaaleja seuraaville ulkkareille tiedoksi, että YLE:n tulosiltaa voi seurata suorana netin kautta. YLE:n vaalisivuilla on linkki.



Lontoo vielä kerran


Niin, se viimeinen lupaamani Lontoon-polkka. Neljäntenä päivänä tuubailimme Brixtoniin etsimään erästä pientä valokuvagalleriaa. Löysimme tuubiaseman vierestä valtaisan katumarkkina-alueen. Myynnissä oli noin mitä vain ja makea marihuanan tuoksu leijui alueen yllä. Jamaikalaisia näytti olevan paljon. Emme ottaneet kameroita esiin, sillä joka puolella oli varoituksia varkaista, ja lisäksi näimme, kun vanhahko rastafari piti monen minuutin huutosaarnaa kameran kanssa heiluneelle tytölle. Tämä paikka ei selvästikään halunnut olla turistikohde, eivätkä sen ihmiset kuvauskohteita. Kamerat jäivät laukkuun.

Löysimme gallerian pieneltä kujalta. Näytteillä oli australialaisen Magnum-kuvaaja Trent Parken töitä, joista innostuin heti. Mahtava valo ja varjo, paljon kontrastia, tunnelmaa. Silti selvästi katukuvausta.

Näyttelyn jälkeen hengasimme vielä hetken Brixtonissa ja lähdimme sitten vilkaisemaan Canary Wharfin pilvenpiirtäjiä. (Tähän lisään kuvan myöhemmin.) Paikka oli hyvin kiireinen ja täynnä hyvin pukeutuneita bisneshenkisiä ihmisiä, jotka välillä suuntasivat katseitaan talojen seinissä oleviin valtaviin uutisnäyttöihin, joissa pörssikurssit vilistivät jatkuvana virtana. Pilvenpiirtäjät heijastuivat toisista pilvenpiirtäjistä. Paikan fiilis oli aika vahva kontrasti edelliselle paikalle. Ihmettelimme hetken ja lähdimme sitten Brick Lanelle. Kävelimme sinne Aldgate Eastin tuubiasemalta ja kuvasimme mennessämme.

the look

Brick Lane on bangladeshläistä aluetta ja nykyään melkein turistikohde itsekin, paikka kun mainittiin Rushdien Saatanallisissa säkeissä ja myöhemmin Monica Ali kirjoitti vielä sinne sijoittuvan menestysteoksen, nimeltäänkin Brick Lane. Sain joskus tuon jälkimmäisen Empulta lahjaksi ja siksikin halusin käydä. Brick Lanelta löytyi halpaa ja hyvää currya, islamilaista kirjallisuutta ja banglafilmejä myyviä kauppoja, trendikkäitä klubeja ja kahviloita ja rosoista kaupunkiskeneä.

Söimme hyvän myöhäisen lounaan paikassa nimeltä Monsoon ja jatkoimme eteenpäin. Harhailimme vielä pitkin Lontoota katukuvailemassa.

Human Traffic

Emme nähneet julkimoita, paitsi Jamiroquain Jay Kayn, ja hänkään ei osunut kameran tielle. Jos olisimme jääneet roikkumaan Leicester Squarelle elokuvan Becoming Jane ensi-iltajuhlallisuuksiin, olisimme varmastikin joitakin nähneet. Mutta ei jaksanut.

The Premiere

Chinatownissa oli hauska kuvata mustavalkoa - paikka oli niin värikäs ja koristeltu, että mielen saaminen mustavalkomoodiin oli minulle hankalaa, ja siksi oli tavallista haasteellisempaa koettaa löytää ne mustavalkoiset potentiaaliset kuvat värivilinästä.

Feng Shui Inn


Matching Outfits

Sateiset kadut taas tuntuivat luontaisilta mustavalkokuvilta.

Art in a bag

Kuvia on vielä negoissa ihmeteltävänä jonkin verran. Ehkä laitan niitä tänne, ehkä vain Flickriin. Jonkinlainen kokoelma on nähtävissä täällä ja sinne tullee vielä muutamia otoksia.

Lontoo oli jälleen sekä turistillisesti että valokuvauksellisesti miellyttävä kokemus. Kaupunki tuntui vähemmän ruuhkaiselta ja kiireiseltä kuin viimeksi. Näyttely- ja museotarjonta oli mahtava, samoin kirjakauppatarjonta  (mitään ei pitänyt ostaa, mutta yhdeksän kirjaa tuli hankittua). Viihdyimme suuren kaupungin vilinässä.

16.3.07

Valokuvatorstai 15.3.


Valokuvatorstain aiheena on "ajatuksen voimalla". Tähän ei ole tarjota erityisen hienoa kuvaa, mutta aiheeseen sopiva kuva on. Kuvassa H pelaa London Science Museumissa aivopalloa, peliä, jossa keskittymällä ja rentouttamalla mieli on tarkoitus siirtää pallo vastustajan päähän pelilautaa. Tällaistakin voi siis ajatuksen voimalla tehdä.



(H:n vastustaja kuvan oikeassa laidassa voitti.)



Pimiöilta


Mustavalkovedostus on yhä hubaa. Tosin käpälien tyrkkääminen seleenitooneriin ei ole. Vietinkin sitten 15 minuuttia näpit vesihanan alla.

Miksiköhän hollantilaisisten vessojen käsienpesupaikoilla on aina vain kylmävesihana?



14.3.07

Sherlock



"A ban on smoking in coffeeshops is like banning alcohol in a bar,"



Kävi se noinkin.


Kirjoitin kolme tuntia putkeen, nyt on ihan hiki. Netti on vieläkin suhtkoht sekaisin. Mutta tulipahan tehtyä. Enkä edes sitten vastannut Kekkoseen, vaikka oli tarjolla. Näistä piti valita kaksi:


1. Sosiaalidemokraatit ja Kekkonen



2. Oikeistoradikalismi Suomessa maailmansotien välillä



3. Kommunistit Suomessa II maailmansodan jälkeen


ja minä valitsin kakkosen ja kolmosen, koska olin niistä lukenut eniten. Kakkonen varsinkin oli aikamoinen tärppi. Nyt sitten vain odottelemaan tuloksia. (Ja huomenna kehitysmaatutkimuksen luentopäväkirjan kimppuun, deadline lähestyy silläkin suunnalla uhkaavasti).

Mr. Murphy


Voi kilin v*....

Pardon my French, mutta tällaista tsägää ei vain voi olla. Verkkotenttipäivän aamuna havahdun siihen, että bittipä ei enää meille kuljekaan. Tai kulkee, mutta pieninä purskeina. Packet loss 97%. Joskus harvoin saa siis yhteyden dns-serveriin tai jopa ladattua jonkun sivun, mutta hyvin harvoin. Pingatessa Caseman dns-serverin IP-osoitetta packet lossia tosiaan se 97%. Routterin buutti ei auta, kaapelimodeemin buutti ei auta. Läppärin kytkeminen suoraan eri piuhalla kaapelimodeemiin ei auta. No, otanpa puhelimen käteen ja soitan asiakaspalveluun, kunhan ensin soitan H:lle, joka voi tsekata netistä numeron..

Hmm, ei tule edes kunnon jonotusääntä. Ei onnistu. Soitto takaisin H:lle, joka muistelee, että aiemminkin on ollut ongelmia päästä Casemalle läpi meidän kännykkäliittymillä. H soittaa duunin lankaliittymällä ja pääsee läpi (tietenkin) maksulliseen asiakaspalveluun.

Vikaa ei kuulemma näy siinä päässä. Ei, ei näy mitään. Onko teillä routteria? Ai on? No laittakaa se pois päältä. Ja sitten takaisin päälle. Ai ei auta. No voi. Mikäs käyttöjärjestelmä teillä on? Ai Linux? No tätä pitäis kyllä käyttää Windows XP:llä, että ehkä se johtuu siitä..

Räjähdän toisessa päässä toista puhelinta. KUN SE BITTI EI JUMALAVITA KULJE NIIN SE EI KULJE, on siellä käyttöjärjestelmänä mikä visva hyvänsä! EI NYT OLE SIITÄ KIINNI, packet loss on 97%! Mikä packet, ei täällä näy.. Kyllä täällä Caseman puolella on kaikki kunnossa.. Voimme kyllä lähettää (tietenkin) maksullisen teknikon katsomaan teidän konetta.. Ei, emme tutki asiaa nyt enempää ennen kuin laitatte sen koneen Windows XP:hen.. Kun emme tue muita käyttöjärjestelmiä..

SELVÄ. Buutataan sitten toinen kone XP:hen. No niin. Entä nyt? Jaa, nyt pitää siis pingata. Sehän ei olisikaan onnistunut Linuxista. Ja sitähän ei tässä ole tehty viimeiseen pariin tuntiin kuin N kertaa. Mutta pingataan nyt sitten XP:stä, jos se sen kerran vaatii. Ja kappas: 97% packet loss. Jaa että mitä osoitteita pingaan? No kuulkaa muunmuassa teidän omaa dns-serveriä. Voin pingata kyllä muitakin.

Parin tunnin selvittelyn jälkeen helpdeskhenkilö ilmoittaa, että joo, meillä on täällä Caseman puolella ongelma. Ihanko totta?? Enhän minä sitä ole sanonutkaan muuta kuin aamusta. Nyt pitää sitten käydä buuttaamassa kaapelimodeemia kuulemma puolen tunnin välein ja katsoa, josko sitten alkaisi toimia.

Tenttiin on kaksi tuntia, enkä ole ehtinyt lukea muistiinpanojani tänään lähes ollenkaan. Tungen tämän vuodatuksen blogiin, kunhan bitti taas (hetkellisesti) kulkee, tai kunhan joku Caseman neropatti käy vahingossa nojaamassa jonkun senpuoleisen kytkimen reset-nappiin.

Vaan mihinköhän minä menisin tekemään sen tentin?

Edit klo 15: istun rapussa kytkeytyneenä naapurin wifiin. HUOKS.



Huoks.


Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen
Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen
Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen
Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen
Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen
Kekkonen Kekkonen Fagerholm Kekkonen Kekkonen Kekkonen
Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen
Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen



12.3.07

Murrrr


Ulkona on kesä (15 astetta ja aurinkoa) ja minä istun sisällä Kekkosen kanssa. Vaan minkäs teet, tentti on tentti on tentti, ja jo ylihuomenna.

Vielä yksi Lontoo-postaus tehtävänä, sitten on se reissu selostettu.



11.3.07

Lontoon museot



Lontoon-päivinä 2 ja 4 kävimme museoissa. Edellisillä reissuillamme on tullut koluttua lähinnä Imperial War Museumia (joka on todella mielenkiintoinen) ja British Museumia. Jälkimmäiseen päätyy toki aina uudelleen, mutta sen lisäksi halusimme jotain uutta. Jostain syystä en ole koskaan tullut käyneeksi Science Museumissa, mikä on hämmentävää, sillä olen viettänyt kuitenkin Lontoossa yhteensä nelisen viikkoa aikaa elämästäni, ja kyseinen museo on ihan selvästi aivan ykkösjuttu tällaiselle tekniikasta kiinnostuneelle puolinörtille.

Sinne siis. Science Museum sijaitsee South Kensingtonin tuubiaseman lähettyvillä Natural History Museumin vieressä. Museossa on päärakennus, jossa on viisi kerrosta, ja vielä kolmikerroksinen lisäsiipi. Eka kerros oli heti minulle kiinnostavin, sillä siellä sijaitsevat avaruusraketit ja muu avaruusskälä. Se, mitä varsinaisesti tahdoin katsomaan, on tässä:

Apollo 10 Command Module

Apollo 10:n komentomoduuli. Alus, joka on kiertänyt Kuun ja palannut takaisin. Ei mikään kopio, vaan ihan se aito. Täytyy myöntää, että tämän nähdessäni oikeasti mykistyin hetkeksi. Olen ollut tenavasta asti hyvin kiinnostunut avaruudesta ja varsinkin kuumatkoista; ala-asteen esitelmiäkin pidin Apollo-ohjelmasta ja luin asiasta kaikkia mahdollisia kirjoja. Ihan tämän takia kannatti käydä.

Mutta oli siellä muutakin. Aika paljon interaktiivista skälää Heurekan tyyliin. Niitä emme paljon testaileet, koska jokaisen vempaimen edessä oli iso lauma tahmatassuisia keskenkasvuisia läimimässä nappeja ja riekkumassa. Heillehän ne varmasti ovat enemmän tarkoitettukin..

Pari kerrosta oli omistettu lääketieteen historialle, yhdessä oli fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa ja tietokoneilua, yhdessä lentokoneita ja lentolaitteita ja sitten vielä jossain oli upea kokoelma laivojen moottoreita ja pienoismalleja. Paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen, ja kuten kaikki Lontoon isot museot, ilmainen.

Science Museum

Natural History Museumiin emme tällä kertaa menneet, sillä sen edessä oli oikein pitkä jono lapsiperheitä, ja olimme Science Museumin jälkeen jo aivan kuitteja ja ulkoilman tarpeessa. Se jäi siis seuraavalle kerralle. On kyllä kuulemma sekin oikein upea ja erinomainen.

Tiistaina oli vuorossa visiitti British Museumiin. Siellä olemme molemmat käyneet monta kertaa aiemminkin, mutta ei sitä koskaan saa kokonaan nähtyä. Paras taktiikka lienee valita pari kohdetta, joita katselee, ja sitten seuraavalla visiitillä pari lisää. Tällä kertaa minä keskityin katselemaan ihmisiä, jotka katselivat museota.

Light at the museum

Aina jaksaa hämmästyttää se, kuinka tämäkin museo on ilmainen, ja kuinka iso osa näyttelyesineistä on aivan ihmisten ilmoilla käpälöitävissä. Onneksi mitään ei ole sattunut. Mekin saimme valokuvata kolhoilla kameroillamme ihan vapaasti, eikä kukaan edes halunnut vilkaista laukkuihin. Olin kuullut huhuja, että Lontoossa on nykyään tosi tarkkaa ja hankalaa terroripelon takia, mutta osoittautuivat huhut liioitelluiksi. Kyllähän joka puolella kaupunkia on valvontakameroita, ja kuulutukset metrossa varoittelevat jättämästä tavaroita mihinkään, mutta en minä mitään pelon ilmapiiriä havainnut. Lontoo on tottunut vaikka mihin, eivätkä lontoolaiset taida antaa pelotella itseään.

Museossa oli aika rauhallista. Koululaisryhmät piirsivät näyttelyesineitä.

Drawing


At the museum

Katselimme tällä kertaa vain ensimmäistä kerrosta ja Reading Roomia. Museon ulkopuolella turistit kuvasivat toisiaan museon edessä.

meta

ja muut vain hengailivat.

Museum Yard

Seuraavalle reissulle jäi seuraava kerros British Museumista, Natural History Museum ja uusi Churchill Museum + Cabinet War Rooms. Lontoosta ei taida nähtävä loppua kesken, vaikka siellä vierailisi kuinka monta kertaa.


10.3.07

Välihuomautus



Kummallisesti heittelee tämä expatin tunnemaailma. Vähän aikaa sitten ajatus Suomeen paluusta lähinnä kauhistutti (kylmä! talvi! loska! pimeys! yksikulttuurisuus!), mutta nyt on yhtäkkiä koti-ikävä. Sitä ehkä lisäsi se, että H lähtee kuun lopussa käymään Suomessa, mutta minä en tällä varoitusajalla lähde mukaan (on se kumma, ettei tuon työnantaja tahdo maksaa minunkin lentolippuani..) Katselin parit A-studiot ja Ajankohtaiset kakkoset netistä ja fiilis laantui hieman, mutta ihmisikävä jäi. Ensi kuussa on sentään toiveita saada taas vieraita Suomen suunnalta.

Huomenna menemme käymään suurlähetystöllä, pitää käyttää ääntä. Ehdokkaan löytäminen on tällä kertaa ollut älyttömän vaikeaa. Jotenkin en ole nyt kärryillä. Pähkäiltyäni ja vaalikoneiltuani luulen, että äänestän Vasemmistoliiton Alina Mänttäriä, mutta saattaa mieli muuttua vielä äänestyskopissakin. (Puolue tosin ei kyllä muutu.) Jos olisin asunut viimeksi Uudellamaalla, niin voisin äänestää vanhaa viisasta äijää. Kun en ole, niin äänestän nuorta viisasta naista.

Lisäksi juhlimme huomenna eikun tänään H:n syntymäpäivää. Sitä ei saa sanoa syntymäpäiväksi vaan päiväksi. Kuulemma.

Sain arvosanoja takaisin. Uskontotieteen esseestä ja kurssista 5, politiikan ja diplomatian esseestä 5. Jälkimmäisen tentti on keskiviikkona. Pitäisi tankata Kekkoslovakiaa vielä.

Tämän välihuomautuksen jälkeen palaan käsittelemään kuvia, jotta voin blogata lisää Lontoosta. Seuraavana vuorossa siis museoita.

Edit: Niinhän siinä sitten kävi, että mieli muuttui viime hetkellä, ja ääni menikin Miina Kajokselle.

9.3.07

Lontoon kadut



Matkasimme Lontooseen bussilla viikko sitten perjantaina. Dösä kulki Calais'n ja sieltä lautalla yli. Olimme illalla perillä. Ensimmäinen varsinainen Lontoon-päivämme oli siis lauantai, jolloin kuljimme Minnan ja Rikun kanssa varmaan 10 - 13 kilometriä pitkin kaupungin nähtävyyksiä. Sää oli keväinen ja aurinkoinen, ihmisiä liikkeellä hyvin paljon. Kuitenkin tuntui siltä, että olimme järkevään aikaan vuodesta liikenteessä - viimeksi olimme Lontoossa keskellä kesää, jolloin ihmisiä oli joka paikassa niin paljon, ettei oikein liikkumaan päässyt.

Kuljimme ensin Chinatownissa ja Sohossa.

Chinatown, London

Soho näytti ihan kesyltä, lienemme tottuneet Amsterdamin suttutasoon.. Chinatown oli värikäs, vaikkakin tässä mustavalkoinen. Jatkoimme jokirantaan ihmettelemään nähtävyyksiä. London Eye näytti olevan vielä paikoillaan, vaikka alkujaan sen piti kai olla vain väliaikainen maailmanpyörä vuosituhannen vaihtumisjuhlallisuuksia varten.

London Eye

Vieläkään en ole itse pyörässä käynyt, kun siellä on aina hirmuinen jono. Joskus olisi kyllä mukava päästä kyytiin. Katutaiteilijoita ja niitä maalattuja miimikoita oli paikalla tosi paljon katsojista kilpailemassa. Erään sillan alta näkyi Big Ben.

Another version of Ben

Kävellessä tuli aikamoinen nälkä, ja päätimme lähteä puistojen läpi pubiin syömään pubilounasta. Matkalla ohitimme myös Buckingham Palacen, jonka mastossa oli lippu. Pölö kuningatar ei kuitenkaan tullut parvekkeelle vilkuttamaan meille.

Buckingham Palace

Kuulemma nykyään on trendikästä, että pubeissa tarjotaan piirakkojen tai ranskisten sijasta thairuokaa. Trendin kai aloitti Churchill Arms, jonne suuntasimme syömään. Se sijaitsee Kensingtonissa, joten kävelymatkaa riitti. Kävely oli kuitenkin loistavaa, koska aurinko paistoi (yksi sadekuuro sattui kohdalle) ja saimme valoa varmaan enemmän kuin koko talvena.

Pubi oli hyvin perinteinen, hyvin täysi, hyvin mukava ja ruoka hyvin herkullista. Sekä lontoolaisittain kai jopa aika edukasta. Suosittelen.

Jatkoimme vielä iltakävelylle ja sitten aivan kuitteina yöpuulle.

Seuraavana päivänä satoi, joten menimme museoon. Siitä enemmän seuraavassa polkkauksessa.
 

Kaikenlaista kuvausta



Olen kehittänyt viisi filmirullaa ja skannannut jotain sata kuvaa. Kehittely muodostautui hankalaksi, kun huomasimme, että kehityspurkissamme on iso halkeama. Hui, hyvä ettei ole vielä mitään valottunut. Piti sitten mennä kehittelemään kylpyhuoneen sijasta Klikin tiloihin. Siellä oli eräs fotokerholainen mies, paljon viinaa, ja nuoria naisia vähissä vaatteissa poseeraamassa "studiokuvissa". Sulkeuduimme pimiöön kehittämään filmirullamme ja liukenimme paikalta vauhdikkaasti.

Huomenna pitää sitten suorittaa karsintaa. Rosoista katujälkeä on ja paljon. Digillä en tällä kertaa ottanut paljoakaan kuvia. Tässä nyt kuitenkin yksi hoodeeärrä, British Museumin Reading Room.

Reading Room


8.3.07

Valokuvatorstai 8.3.


Aiheena on sininen. Tämän sinisen iltataivaan kuvasin eilen Lontoossa Blackfriar's Bridgen kupeessa.

Blackfriars



7.3.07

Paluu


Huh. Reissusta palattu, matkavaatteet pesukoneessa, nyt hetki huilausta ja sitten hieman filminkehitystä. Oli kaikin puolin oikein kiva matka, kiitoksia vain Minnalle & Rikulle vieraanvaraisuudesta! Pidempää raporttia (toivottavasti)* kuvien kera myöhemmin.

* toivottavasti siksi, että harrastin lähinnä "kokeellista" filmikuvausta - P3200 valotettuna 6400:lla jne..

1.3.07

Matkan tuntua


Nyt on vaihdettu rahaa ja etsitty sähkötökkeliadapteri sekä printattu bussiliput. Välimatkaa on alle neljäsataa kilsaa, mutta matkavalmistelut toista kuin esmes Suomeen lähtiessä, kun on eri valuutta ja eri systeemit. Vielä pitäisi pakata kamerat ja pieni määrä vaatteita ja etsiä tuubikartta.

Muita uutisia: Jeesus löydetty. Kristinusko peruttu. Film at eleven.