21.4.13

Oi Ukraiiiiina

Kyllä täällä vielä hengissä ollaan, vaikka e-kirjajuttukin jäi vähän puolitiehen ja päivityksiä ei ole kuulunut. En vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Olin helmikuussa Suomessa, maaliskuussa pikaisesti Itävallassa, viime viikolla Ukrainassa ja ensi viikonloppuna Hollannissa, mutta matkoistakaan ei tunnu irtoavan juttua. Yritetään nyt sitten vähän päivittää, kun huolestuneet tahot jo lähestyvät tiedusteluilla.

Ukrainassa ei tuoksunut akaasia enkä tavannut tietääkseni yhtään Nataliaa, mutta paljon muita ihmisiä tapasin. Vanhoja ystäviä ja uusia. Olin siellä Euroconissa scifiasioissa, vaikka nyt kun muistelen, en tainnut puhua scifistä kertaakaan koko reissun aikana. Con oli tietysti kovin slaavikielinen, ja englanninkielisen ohjelman aikana onnistuin melkein aina olemaan jossain muualla, joten ohjelman seuraaminen jäi vähiin. Pitäisi opetella venäjää, mutta kun tässä olisi näitä muitakin kieliä hallittavana ensin. 

Paras anti oli siis ihmisten tapaaminen ja Kiovaan tutustuminen. Kiova oli valtavan, valtavan suuri. Talotkin siellä tehdään ihan eri mittakaavassa. Oli kuin kaikki olisi skaalattu jotenkin ylöspäin. Kaoottinen paikka, jossa hyvin toimiva ja järjestelmällinen julkinen liikenne, erinomaista ruokaa, kaikenlaisia ihmisiä (ja kulkukoiria) ja suurkaupungin tuntua. Hotellimme baarissa päivystivät nuoret naiset... ammattiasuissaan, sanoisinko, ja hihaan oli tarttua jos jonkinlaista taksikuskia. Ensimmäisenä hotelliaamuna näimme myös jonkun ampuvan sarjaa konetuliaseella hotellin edessä. Miliisi korjasi pois, enkä usko, että kehenkään osui. Mitään muuta varsinaisesti pelottavaa ei sitten sattunutkaan. 

Kävimme turisteina museossa sekä katsomassa Äiti Kotimaata, valtavaa neuvostoaikaista metallipatsasta, joka katsoo vakaasti Dneprin yli. Parasta oli kuitenkin kaupunkiin tutustuminen muuten; metrolla ja funikulaarilla ajelu, johdinautot, alikulkujen "torit", ihmisvilinä, monikaistainen päätie joka oli suljettu liikenteeltä ja avattu pyöräilevälle ja rullaluistelevalle nuorisolle. Elävä kaupunki.


Kiovan profiilia Suuren isänmaallisen sodan museon edestä kuvattuna.

Meille oli järjestetty myös tilaisuus vierailla Tshernobylissä ja Pripjatissa, missä vietimme maanantaipäivän. Säteilymittarit mukanamme tutkimme hylättyjä kyliä ja kaupunkia, sekä kävimme pällistelemässä 300 metrin päästä reaktori nelosen sarkofagia. En ole vielä edes ehtinyt tutkailla kuviani (joista kaikkia en saa käyttää), saati sitten tuntemuksiani tuon retken osalta. Pitäisi oikeastaan kirjoittaa siitä illalla. Sitä ennen menemme vaihtamaan kesärenkaat - se kauan odotettu kevät on vihdoin saapunut Regensburgiin.

4 kommenttia:

  1. vai "huolestuneet tahot"... pfft.. kuulostaa liian setämäiseltä :D
    Selvisi sekin että mikä on funikulaari, googlettaa piti.

    VastaaPoista
  2. Sille on varmaan olemassa joku oikeakin suomenkielinen sana. En vain millään muista sitä. Minusta tulee koko ajan puolikielisempi.

    VastaaPoista
  3. Wikipedia sanoo funikulaarista näin:

    "Funikulaari, myös kiskoköysirata, (engl. funicular, ruots. bergbana, saks. Standseilbahn, ransk. funiculaire) on vaijerikäyttöinen rautatie, jota käytetään jyrkillä rinteillä. Funikulaari on eräs köysiradan tyyppi."

    VastaaPoista
  4. No jos vaihtoehto on kiskoköysirata niin käytän kyllä funikulaaria jatkossakin.

    VastaaPoista