14.10.13

alan töitä ja kotiseutumatkailua

Hirveästi on ollut kaikenlaista kivaa viime aikoina, mutta hauskinta oli päästä tekemään vähän oman alan hommia. Ystäväni Fleur vieraili Japanissa (tai vierailee edelleen), ja tehtiin tiiminä muotikuvausta La Bongille. Minä kuvasin liikkuvaa kuvamateriaalia behind the scenes -videoita varten. Fotattiin Shimokitazawassa, Harajukussa ja Shibuyassa, ja työ oli raskasta ja pirun kivaa. Outo lokakuinen 30 asteen helle sai homman tuntumaan totuttuakin hikisemmältä. 

Behind the scenes is here accidentally in the picture. Kuva: Fleur Beemster
Pari viikkoa sitten ehdin jo networkkailla vip-kortti taskussa Tokyo Photossa. Tutustuin kanadantokiolaiseen kuvaajaan, joka kertoi mahtavia anekdootteja muunmuassa siitä, kuinka hän teki Timen kantta varten portrettia Akira Kurosawasta. Tapasin myös japanilaisia fotoharrastajia, pari lehtikuvaajaa, yhden eri hauskan arkkitehdin ja kiinalaisen muotikuvaajan. Sähköpostiosoitteita ja käyntikortteja vaihdeltiin ja myöhemmin mennään taas porukalla katsomaan näyttelyitä ja puhumaan valokuvaa.

Regensburgin taide- ja fotomaailman jälkeen Tokio tuntuu siltä kuin olisi tullut janoisena vesiputoukselle tai nälkäisenä herkkupuotiin. (Herkkupuodeista puheenollen, Ikebukuron Tobun alakerrassa silmiini osui tänään sana "ペルナリムップ". Pysähdyin niille sijoilleni ja luin uudelleen. Kyllä siinä tosiaan lukee perunarimuppu eli perunalimppu. Sen vieressä oli vielä "ハパンレイパ", hapanreipa. Ihan kohta testaan.)

Fotojuttujen lisäksi on ollut kovasti sosiaalista elämää. Ensin olin suomalaisten naisten kanssa syömässä Ginzassa Liisa Ihmemaassa -teemaravintolassa, joka nyt ei ollut niin kovin ihmeellinen, mutta ihan hauska. Sitten scifipiireistä tuttu Mårten kävi Tokiossa ja tapasi meidät suunnitellusti olutbaarissa ja sattumalta Nikkon asemalla. Fleurinkin kanssa on tullut hengattua pariin otteeseen ja käytyä porukalla syömässä liukuhihnasushia Genkissä (joka pöydän ääressä on oma iPad, jolla tehdään tilaus, ja pian sushi ilmestyy hihnaa pitkin oman pöydän kohdalle. Odottaessa voi pelailla peliä). Nikkossa törmäsimme myös suomalaiseen matkailijaan ja baijerilaiseen matkailijaan ja sveitsiläiseen matkailijaan ja kaikkien kanssa tuli kovastipaljon juteltua. Luulen, että minun täytyy erakoitua muutamaksi päiväksi, jotta saan akut ladattua kaiken tämän sosiaalisuuden jälkeen. 

Kotiseutumatkailimme Kamakurassa pariin otteeseen, mutta siitä H on jo blogannut. Viime viikonloppuna olimme sähkökatkoksia paossa Nikkossa vuorilla (tutkimuslaitoksella tehdään jotain vuotuista sähkösäätöä, en tiedä detaljeja, mutta ainakin tänään olemme olleet vielä generaattorin varassa). Ruska on alkamaisillaan ja nyt on taas kolmipäiväinen viikonloppu (kansallinen urheilupäivä!), joten Nikkoon oli eksynyt muutama muukin ihminen.

Keganin putoukset kamerakännykkärivin takana.
Pari kellervää tai punervaa puuta näkyi, mutta ruska on parhaimmillaan kai vasta parin kolmen viikon päästä. Silloin kuulemma Nikkokin on niin tupaten täynnä, että normaalisti 50 minuuttia kestävä matka asemalta Chuzenji-järvelle neulansilmämutkaista vuoristotietä kestää 3-4 tuntia. (Emme mene sinne silloin.)

Maisema, schmaisema, tuumaa paikallisnuoriso näköalatasanteella.
Niinhän se on, että täällä kaikki tapahtuu laumassa; ihmisiä vain on niin paljon ympärillä, ettei tässä pahemmin pääse autiutta kokemaan. Nikkosta löytyi kuitenkin paikkoja, joissa hetkittäin näkyvissä oli vain polku, metsä ja koski, eikä ihmiskäden jälkeä liikaa. Se teki pääkaupunkilaiselle hyvää. 

Kanmangafuchin rotkollakin seuranamme oli vain noin 70 jizoa.

5 kommenttia:

  1. Sekä perunalimppu että hapanleipä olivat vallan mainioita! Hapanleipä maistuu melkein Kotkan torilta ostetulta ruisleivältä (paitsi että sitä on paistettu vielä vähemmän; Vaari aina sanoo, että nykyään eivät paista sielläkään ihan kypsäksi). Perunalimppu taas oli erinomaista makeahkoa tummaa leipää. Päälle vielä voita ja suolakurkkua ja vot. Itäsuomalainen onnen hetki.

    VastaaPoista
  2. Nautin kovasti tästä jutusta, kivakivakiva!

    VastaaPoista
  3. Buddhalla myssy päässä...

    VastaaPoista
  4. Jizo on matkaajien ja pienten lasten suojelija, myös vasta toivottujen lasten. Paikalliset naiset virkkaavat essuja ja myssyjä jizoille.

    Jizo does not get angry, nor does he ever give up, even when trampled and stepped upon like the earth. He guides us on our travels, gives power to those who are weak (such as children) and to those in dangerous places. His mantra is Om ka ka kabi sanmaei sowaka.

    VastaaPoista