Let's play hockey

Aikoinaan 1995 asuin Haagassa ja kävin lukiota. Suomi pelasi hyvin
MM-kisoissa, ja lopulta luokkakaverit jotenkin päätyivät meille
katsomaan loppuottelua. Selostuksesta en kuullut silloin sanaakaan,
sillä mekkala olohuoneessa oli niin kova. Myöhemmin toki kuulin moneen
kertaan, kuinka Ruotsin puolustus pelattiin kebab-kioskille yms. Peli
sitten loppui ikimuistoisesti 4-1 ja Jari laittoi Porilaisten marssin
soimaan. Lähdettiin kaupungille juhlimaan, ja Helsinki oli aivan täynnä
väkeä. Autot tööttäilivät ja ihmiset hihkuivat, ja tuntemattomat
ihmiset juhlivat keskenään. Mantan patsaalla väki kahlasi.



Tällä kertaa menen katsomaan loppuottelua irlantilaiseen pubiin
Maastrichtissa - toivomme, että saamme pubin ylipuhutuksi, ja näyttävät
sitten Eurosportia, jotta pääsemme pelin yleensä näkemään. Kaverit ovat
muualla, ja kiekkojuhlintaa on turha odottaa. Mutta kyllä silti fiilis
on korkealla. Nyt kun vielä uskaltaisi tosiaan katsoa sen pelin. Miten
tästä taas tulikin niin tärkeää.