24.8.10

Radiohiljaisuus


Kuten aina, ei Suomessa ollessa tullut blogattua. Aika kului ihmisten parissa olemiseen. Eilen illalla palasimme Ruotsin ja Tanskan kautta takaisin Regensburgiin; jatkan perjantaina Delftiin. Koulu alkaa maanantaina ja ehkä siksi ahdistus alkaa hiipiä takaisin. Yksi vuosi vielä, kyllä kai minä vielä yhden vuoden jaksan?


Koulun alku näyttää sujuvan samanlaisissa sekavissa merkeissä kuin ennenkin. Kesäkuussa ryhmä meitä valittiin tekemään töitä kymmeneksi päiväksi galleria Pulchriin; saimme onnittelusähköpostin ja kehotuksen ilmaantua suunnittelukokoukseen 31.8. klo 15. Eilen saapui uusi viesti, kahden kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Se oli osoitettu koko luokalle eikä siinä mitenkään mainittu aikaisempaa viestiä. Uudessa sähköpostissa meitä kehotettiin lähettämään uudelleen suunnitelmamme viimeistään lauantaina ja olemaan kymmeneltä maanantaiaamuna portfolion kanssa Pulchrissa 'pitchaamassa' omaa projektiamme ja esiintymässä isolle komissiolle. Valinnat ovat siis jostain syystä menneet uusiksi, mutta kukaan ei ole kertonut siitä meille. 


Aiemmat valinnat tehtiin kesäkuussa toimittamiemme suunnitelmien perusteella. Moni oli unohtanut koko jutun tai jättänyt saapumatta tiedotustilaisuuteen. Epäilen, että nyt joku näistä on käynyt kuiskailemassa valitsijoiden korviin, että jospa nyt vielä kilpailutettaisiin uudestaan. Eipä olisi ensimmäinen kerta. Minua ärsyttää koko sekoilu jo niin paljon, että harkitsen tosissani jättäväni menemättä; joutuisin uudelleen kilpailemaan jo saavuttamastani paikasta, ja tavalla, joka on minulle mahdollisimman hankala. Puhumalla ja esiintymällä holskukomission edessä, kun vastakilpailijoina on suunnattomilla egoilla ja supliikkitaidoilla varusteltuja luokkatovereita.


(Lisäksi tietysti pitch on tarkoitus tehdä tasan samaan aikaan kuin lukukauden aloittava pakollinen luento pidetään. Mutta tämähän on tyypillistä Akatemian touhua, olisi kai pitänyt jo tottua.)


Kouluasioiden lisäksi ahistavat raha-asiat. Käytin viimeiset säästöpennoseni (aika hyvin ne ovat kestäneetkin!) ja nyt on lukukausimaksu maksettu, mutta muuten olen melkoisen p.a. Laskimme Viking Linellä seilatessamme minimibudjetin, jolla meidän pitäisi selvitä vielä yhdestä vuodesta. Sitten pari tuntia sen jälkeen H rysäytti auton Viking Linen rampin kaiteeseen. Korjausarvio on 2500 euroa ja autovakuutusyhtiömme meni juuri konkurssiin, eikä ole kuulemma maksanut kenellekään korvauksia viikkoihin. Ajoituksen mestareita olemme!


Regensburgissa sataa ja tuulee, ja Suomen ihanat kesäpäivät tuntuvat jo haalistuneilta muistoilta. Kesäkuussa Suomessa käydessäni olin jostain syystä sitä mieltä, etten välttämättä haluakaan muuttaa takaisin, mutta nyt elokuun visiitillä tilanne korjautui. Vaikka kuinka moni äänestäisi persuja, vaikka kepu pettäisi aina, vaikka ruokakaupassa on kallista, vaikka turhia sääntöjä olisi joka paikassa, vaikka koko maassa olisi kuinka kerrostalokyttääjämentaliteetti, on se silti koti. Helsinki on mun kaupunki ja tahdon sinne takaisin asumaan. Suomessa on mun ihmiset, mun omat ihmiset, ja niiden lähellä mun pitäisi olla.

17 kommenttia:

  1. Voi kurjuutta, monta vastoinkäymistä kerralla :-(

    Tsemppiä kovasti, häntä pystyyn ja tuulta päin!

    Terkut pimeästä ja märästä Amsterdamista!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Riitta, kyl tää tästä! Tässä kohtaa vuotta tuntuu aina vähän ankealta, mutta kunhan rutiini taas alkaa, tottuu siihen kumminkin jotenkin. Terkkuja A'damiin!

    VastaaPoista
  3. No joo, vastoinkäymisissä on se hyvä puoli, että jostain kumman syystä ne onnistuvat kasaantumaan aina nippuihin. Jahka nipusta selviää yhtenä kappaleena niin sitten on taas ainakin puoli vuotta rauhallisempaa. Näin mulle ainakin aina käy:-)



    Tuli nyt siellä Berliinissäkin käytyä! Viihdyin kyllä erinomaisesti ja reissun oikeastaan ainoaksi huonoksi puoleksi jäi ajan loppuminen kesken. Vaikka pitikin muka ottaa iisisti niin villiinnyin kuitenkin ravaamaan parta harallaan ympäri pitäjää. Siksipä tuonne pitääkin päästä uudestaan ja viellä pitemmäksi aikaa. Tosin jouduin innostuksissani myös räikeän hyväksikäytön kohteeksi. Eräs tuttavani onnistui puhumaan minut seurakseen iltalukioon lokakuussa alkavalle saksan ykköskurssille:-p

    VastaaPoista

  4. IKatsoin joo ne valokuvat tänään. Tuo auton korjausarvio on ihan posketon vaurioon nähden: vähän peltiä pitäisi oikoa ja maalata. Suosittelin lämpimästi muun kuin merkkikorjaamon käyttämistä.

    VastaaPoista
  5. Harri: Hauska kuulla, että Berliinissä oli kivaa! Mun pitäis verestää saksan puhetaitoja, tänään piti antaa puhelin jollekin muulle kun en osannut selittää hätäkeskukselle, että kadulla seisoo huutonaurava vertavuotava mies partakone kädessä (!)



    Petri: Njoo. Googlaamme just korjaamoja. Siitä konkassa olevasta vakuutusyhtiöstä ei ole kuulunut vielä mitään. Niille ei voi myöskään nykyään enää soittaa. Ovat varmaan painuneet vakuutusrahat kassissa Bahamalle.

    VastaaPoista
  6. Mikäli pelkoni osuvat oikeaan niin tuolle " kadulla seisoo huutonaurava vertavuotava mies partakone kädessä " on saksan kielessä yksi noinsatayhdeksänkymmentäseitsemänkirjaiminensana, jossa on runsaasti konsonantteja.

    VastaaPoista
  7. Ai vähän kuin vuoden sana vuodelta 1999:

    Rindfleischetikettierungsüberwachungsaufgabenübertragungsgesetz

    VastaaPoista

  8. Harri, kai olet muuten huomannut että EFHK:llä vierailee ensi kuussa A380?

    VastaaPoista
  9. "Rindfleischetikettierungsüberwachungsaufgabenübertragungsgesetz" Ääh, suuttuisikohan se kaveri jos ehdottaisi vaihtoa johonkin toiseen kieleen?:-( Nyt jo ties mitkä datiivit ja substantiivien suvut aiheuttavat mahanpuruja ja yleistä levottomuutta!



    Juu, justiin tuossa lueskelin juttua. Onneksi ostin Samyangin 8mm:n kalansilmän niin on toivoa saada edes puolikas koneesta yhteen kuvaan:-) Toivottavasti ei käy kuten yleensä "maailmantähtien" kanssa, että rundi yllättäen jättääkin piskuisen Suomen väliin.


    VastaaPoista
  10. Blutenhändenschreienlächelnstrassenstehenrasiermessermann?

    VastaaPoista

  11. Aaarrrghhh! ;-)

    VastaaPoista

  12. en tiedä missä vakuutuksenne on. hollannissa vakuutuksilla on garantiefonds jotta vakuutuksenottajat eivä turhaan joutuisi kärsimään.

    VastaaPoista

  13. Se oli hollantilainen lafka Saksassa. Veikkaisin, että täälläkin on garantiefonds, mutta voi mennä aikaa että sieltä saa rahaa. Peltipajakin sanoi muuten 2000 euroa - on meillä kalliit ovet ja lokarit!

    VastaaPoista
  14. riitta: Asian selvittely on vähän kesken. Yhdessä korjaamossa ehdotettiin asianajajan palkkaamista. :O

    VastaaPoista
  15. No mikä h*lvetti siinä auton pellissä noin vaikeaa mahtaa oikein olla? Siis sakemannien maassa? Onko Saksassa joku hintakartelli? Jos olisin kitupiikki-skottilainen mä pitäisin noi rahat itse. Prk. toi summahan on meikäläisen kuukausipalkka jolla pystyy elättämään viiden hengen perheen ja maksamaan laskut.



    Hioisin itse pahimmat pois, laittaisin pohjamaalin ja sen päälle sitten jotain suurin piirtein samanlaista maalia kuin alkuperäinenkin. Näyttäisi rumalta mutta kestäisi ihan hyvin. Kyllä se ruosteen pitää poissa. Sitten kun kaaran arvo on alle 2000 euroa niin vois vaihtaa sen uudempaan.

    VastaaPoista
  16. Petri: Veijo Werkstatt otti vähän kuvia lommosta ja otti ylös vakuutustiedot. Katotaan nyt saako se fyrkkaa irti joltain taholta. Jos saa niin viedään Veijolle fiksattavaksi. Jos ei niin sitten kai vaan maalit päälle ja purkuovi tilalle jossain vaiheessa.

    VastaaPoista

  17. H: Veijo Werkstatt? No jo on omituinen nimi...

    VastaaPoista