17.2.11

Produceren


Mihin se aika vilahti. Olin tuossa taas viikon päivät flunssassa, minkä lisäksi tein aika paljon duunia uudessa testitalossa. Taktiikka oli tällä kertaa se, että menin kerrostaloon ja soitin satunnaisia ovikelloja jotta löytäisin jonkun kuvattavan. 


Tänään oli viimeinen suunnitteluvaiheen werkschouw, mistä sain vihreän valon siirtyä tuotantovaiheeseen, eli tekemään niitä varsinaisia lopputyökuvia. Huomenna sitten Helsinkiin.


Olen siis 17.2. - 13.3. Helsingissä ja minut tavoittaa parhaiten spostitse tai Facebookissa tai suomalaisesta kännykkänumerostani.  


Tässä vielä yksi lyhytsetti harjoitustalosta. Kuvassa on herra Freeth, joka ajoi aikoinaan ensin armeijassa tankkia ja sitten Reinillä sisävesilaivaa. Nyt hän on eläkkeellä ja asuu eteläisessä Haagissa. Hän kuuntelee Jerry Lee Lewisin musiikkia ja tykkää katsella Eurosportilta snookeria. 



Koetanpa tässä myös selittää kuvan eräälle lukijalleni (Hei, Ronja O!) 


Kuva on triptyykki, eli siinä on kolme erillistä kuvaa vierekkäin. Kaksi ensimmäistä on kuvattu vaakatasossa, kolmas on pystykuva.


Ensimmäinen kuva on otettu hämärän rappukäytävän ikkunasta ulos. Ikkunan karmit ja vähän ympäröivää seinää näkyy kuvassa, mutta hyvin tummana, koska kontrasti on niin suuri valoisan ulkotilan ja hämärän sisätilan välillä. Ikkunassa on kolme pystypuin eroteltua osaa. Ikkunalaudalla on kolme pientä ruukkukukkaa, yksi jokaisessa osassa. Ikkunasta näkyy vaaleankeltainen kerrostalo, tai oikeastaan sen neljä ylintä kerrosta. Kerrostalon ikkunat ovat neliön muotoisia ja niiden lisäksi näkyvissä on yksi pystyrivi parvekkeita. Talon yläpuolella näkyy harmaa taivas.


Keskimmäisessä kuvassa seisoo herra Freeth olohuoneessaan. Tausta on vaaleankellervä tapetti. Vasemmassa alakulmassa on jonkinlainen musiikkisoitin, jonka päällä on pieni keraaminen rukoileva enkeli. Sellainen koriste-esine. Oikeassa yläkulmassa näkyy ihan pieni kaistale jotain, ehkä taulun kehystä. Oikeassa alakulmassa näkyy samoin ihan pieni kaistale sohvan selkänojaa. Herra Freeth seisoo vähän oikealla keskiviivasta hieman kääntyneenä. Hän katsoo kameraan. Hän on pieni, laiha indonesialainen mies, jolla on harmaanmustat lyhyet hiukset ja ruskea iho. (Minusta indonesialaisten ihonväri muistuttaa usein nahkasohvan väriä ja minulla onkin vähän hankaluuksia sen sävyjen korjauksen kanssa kun editoin kuvia.) Herra Freethillä on päällä musta neulepaita, jonka alla on valkoinen paita. Hänellä on korkea otsa. Hän ei hymyile. Arvioisin, että hänen ikänsä on jotain seitsemänkymmenen ja kahdeksankymmenen välillä.


Oikeanpuolimmaisessa kuvassa on yksityiskohta olohuoneesta. Vasemmassa alakulmassa näkyy osa huonekasvia, jossa on pitkät ohuet lehdet, joku palmu varmaan. Vasen reuna on tummanruskea - kuva on otettu siten, että vasemmalla näkyy nurkka, ja toinen nurkassa kohtaavista seinistä on tummempi kuin toinen. Seinällä on kaksi kehystettyä kuvaa, toinen ylempänä, toinen sen alla. Ylempi kuva on vähän isompi. Siinä on sotilaspukuinen mies. Kuvan kehyksen vasempaan alanurkkaan on laitettu toinen, pieni kuva, jossa on armeijan tankki. Alemmassa kuvassa on pieni tyttö, jolla on pitkät tummat hiukset. Kuva ei ihan mahdu kehykseensä, vaan sen alareuna ulottuu kehyksen alapuolelle.


Huh. Vielä pitäisi harjoitella kuvan kuvailua.

4 kommenttia:


  1. Sulla alkaa vähän isompi savotta olla jo aika mukavassa kuosissa! Sitkeästi olet rutistanut vaikka välillä taisi olla jo laukut pakattuna kotimatkaa varten;-) Mulla tämä hiukan pienempi puristus eli saksan opinnot etenevät kivasti. Peräti kaksi kurssia suoritettuna ja molemmista arvosana 10 pistein 134/135! Eli vielä jäi parantamisen varaa. Nyt talven ja kevään mittaan pari kurssia ennen kesälaitumia ja syksyllä jatkuu. Jos päädytte H:n kanssa Saksaan niin otatteko mut Au pairiksi, että pääseen treenamaan tuota puhepuolta?:-D

    VastaaPoista

  2. Olkoon sovittu. :-D Hyviä tuloksia olet saanut.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä kuvailusta. :) Kyllä siitä jo aika hyvin tajusi, mitä kuvassa on.



    eilen minulle selitettiin yksi Parnassossa oleva mainos, kun menin poikakaverilleni sanomaan, ettei minun käyttämissäni lehtiversioissa (äänikirjoja tai pelkkää tekstiä) ole koskaan mainoksia, enkä ole siis joutunut "mainosten uhriksi" lehtiä lukiessani moneen vuoteen. Nyt jouduin. Näkövammaisten kirjaston äänikirjoissa on selitetty kuvat, jos ne ovat jotenkin oleellisia tekstin kannalta. Siis esimerkiksi oppikirjoissa niitä aika usein selitetään. Mutta onneksi aikakauslehtien mainoksia ei selitetä... :D

    VastaaPoista
  4. Eipä kestä. :-)



    Entäpä verkkosivuilla olevat mainokset?

    VastaaPoista