28.9.09

Töihin


Näyttää siltä, että kiireinen syksy muuttuu infernaalisen kiireiseksi syksyksi. Eräs erinomainen valokuvaaja nimeltä Jan Banning haluaa palkata minut assistentikseen projektiin, joka toteutetaan Amsterdamin Rijksmuseumissa loka-marraskuussa. Homman nimenä on tehdä kirja Rijksmuseumista ja sen kunnostusprojektista ja niistä ihmisistä, jotka siellä työskentelevät. Menen ensi maanantaina keskustelemaan proggiksesta, työt taas alkanevat ensi viikon perjantaina. Tarkoitus on siis työskennellä A'damissa maanantait ja perjantait, muut päivät minulla onkin koulua. Jos saan koulun kanssa sovittua ko. proggiksesta sopivat opintopistemäärät, jätän kiireisiin vedoten sen kivan elektroniikkakurssin keskiviikolta pois, jotta voin tuolloin viedä omaa projektiani eteenpäin.


Hra Banning tarjoaisi todennäköisesti minulle myös harjoittelupaikan kevääksi. Mikä tarkoittaisi seuraavia asioita: a) en olisi lähdössä Suomeen kevääksi b) saisin loistavaa opetusta hyvän valokuvaajan oppipoikana c) joutuisin muuttamaan pikapuoliin halvempaan kämppään ja todennäköisesti Delftistä jonnekin, josta on helppo matka Utrechtiin. Tässä on nyt hetki aikaa miettiä.


Banning on kuvaajana mielenkiintoinen. Hän tekee lähinnä pitkiä dokumentaarisia projekteja, joita yhdistävät teemat valta, politiikka ja historia. Tänään keskustellessamme hän olikin sitä mieltä, että minun aiemmat opintoni ja kiinnostuksenkohteeni sopivat hänen projekteihinsa varsin hyvin.


H on vielä kotona, mutta lähtee torstaina Regensburgiin aloittamaan postdocinsa. Siinä tulee olemaan totuttelua - olemme olleet hyvin tiiviisti yhdessä kesäkuun alusta asti. Onpa hällä kuitenkin sitten mielekästä työtä. Viimeiset 2 viikkoa miäs on ollut Tetris-koukussa.


Meillä kävi tänään valokuvaajia kuvaamassa taloa. Delftin uuden aseman ja junatunnelin työmaa saattaa aiheuttaa halkeamia lähistön taloihin ja siksi halusivat nyt ottaa "ennen" -kuvat. Aseman vieressä ollut talorivistö on hajotettu maan tasalle viime viikolla. Vähän sääli. Bacinol menee kai matalaksi ensi viikolla, ja Delftin asemanseudun ilme ei kohta ole ollenkaan entisensä.

26.9.09

ze air is ze air, what can be done


Otsikolla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, tulipa vain siitä Trek-jaksosta, jota äskettäin katsoin.


Koulu jatkuu. Normaaleja koulupäiviä tähän asti. Keskiviikkona modattiin leluja, josta tuli mieleen kehittävä legoleikki; joskus penskana purin osiin yhden autorata-autoni ottaakseni siitä moottorin, kytkin moottorin paristoon ja sain siitä virtaa Lego-tuulimyllyn rattaisiin. Samankaltaisia virityksiä teemme nyt elektroniikan kurssilla. Keskiviikkona kylpyankka sanoi "kvak". Kehittävä leluleikki taas oli molekyylimallien kanssa peuhaamista aikanaan Heurekassa. Eufemia muistanee.


Ensi viikolla on konferenssi, reportaasi- ja journalismivalokuvauksesta ja työprosesseista, onneksi vain Rotterdamissa niin ei tarvitse paljon matkustaa. Huomenna yritän pohjustaa fotosarjani, jonka aiheena ovat rekkakuskit ja merimiehet.

20.9.09

Lexulous


Koukutuin taannoin Facebookin scrabble-applikaatioon. Se on vähän jäänyt, kun tosi usein en saanut sitä toimimaan, mutta nyt olen hengannut pelaamassa reaaliaikaista nettiscrabblea tuolla -> www.lexulous.com. Siellä voi siis pelata muita käyttäjiä tai robotteja vastaan. Peli ei ole aivan scrabble - kirjaimia on käytössä kahdeksan - mutta melko lähellä. Käytössä sekä brittienglanti että amerikanenglanti. Tulkaahan haastamaan! Pelaan 10 minsan pikapelejä välitunneilla ja iltaisin.

Kuluu se viikonloppu näinkin


Ekan, tokan ja kolmannen vuosikurssin oppilastietokanta toivon mukaan kuosissa. Hommassa olisi alkuosan suhteen auttanut apteekkikokemus; data oli oppilaiden itse täyttämillä lappusilla, ja käsiala oli joskus melkoista sotkua ja söhröä. Päättelykään ei aina auta, koska hollantilaisilla voi olla niminä melkein mitä vain. Miehillä voi olla naisten nimiä - tunnen yhden miespuolisen Petronellan - ja toisinpäin, ja kirjoitusasut voivat olla ihan mitä tahansa.


Monen tunnin uurastuksen jälkeen urakasta on onneksi iso osa tehty. Meinasi vähän harmittaa, kun kuulin tuossa H:n kertovan puhelimessa porukoilleen, että emme  ole tehneet tänään mitään. Noh...


Nyt pitäisi vielä valmistella alkavaa kouluviikkoa ja laittaa vanha kamera myyntikuosiin. Jos jotakuta kiinnostaa, myynnissä olisi siis Canon EOS 400D + EFS 18-55mm + langaton kaukolaukaisin, originaaliboksit, käyttöohjeet, laturit, akut, piuhat ym toki löytyy. Kyseisellä kameralla on tehty melkein kaikki tähänastiset koulutyöni. Nyt piti vain hankkia uusi, koska joudun ensi tammikuun oppilasnäyttelyyn printtaamaan isompaa kuin A0 ja tämän riittäminen siihen kokoon alkoi jo epäilyttää.. tuli sitten hankittua käytetty ykkösmallin 5D. Ja pullo salmiakkikossua kaupanpäällisiksi, myyjäsetä oli Suomi-intoilija Amsterdamista.

18.9.09

Blink blink


sanoivat ledivalot, kun opettelin Arduinoa ja pähkäilin kytkentäkaavioita. Pitää napata lukion fyssankirjat hyllystä ja vähän muistuttaa juttuja mieleen. Elektroniikan tunnilla oli hauskaa, ja Arduino on sikamagee. Kirjoittelin nopsaan ekat minikoodini (eli vilkuttelin ledejä sarjassa, vastaa varmaan osapuilleen "hello worldia") ja leikin kytkennöillä tuntikausia. Kerran nörtti, aina nörtti.


Ensi keskiviikon tunnille pitää jo ottaa juottokolvi mukaan.


Taideteorian tunnilla jaettiin tehtäviä; toverit purnaavat muutaman sivun esseestä, kun eivät taiteilijanplantut tykkää kirjoittaa. Minä taas mietin, minkä verran puppugeneraattorituotosta onnistuisi ujuttamaan sekaan, jos esseen kirjoittaisi aiheesta "Postmodernist ideas of the nature of reality and developments in documentary photography"...?


Tytöt kävivät meillä syömässä (loimme tradition; kerran viikossa laitamme yhdessä ruokaa) ja sitten hengasimme kermiksellä eli tivolissa. Tivoli on nyt tuossa Delftin torilla, mikä tarkoittaa, että ulkoa kuuluu koko ajan "iiiiiiiiiiiii!"

15.9.09

Repo (wo)man


Varauksella reportaasi. Laitan alalaitaan kirjoittamani pitkät perustelut, eli ne voi lukea jos kiinnostaa ja skipata jos ei kiinnosta. Reporyhmään tuli viisi hlöä, dokuryhmään 11. Meidän opettajallamme on siis ainakin enemmän aikaa per oppilas.


Huomenna alkaa hassu sivuainekurssi, Do It Yourself Electronics. Kurssin teemat:



  • Physical Computing

  • Art of Hacking

  • Sensitive Responsive Technology

  • Networks

  • RFID Chips

  • Robotics: stuff that moves


Kuulostaa suoraansanottuna ihan sikahauskalta. Kun vain jaksu riittäisi näiden kaikkien hommien ja projektien kanssa. Lisäksi hankin baantjen eli pikkuisen duunin. Tai oikeastaan sellaista tarjottiin. Koulu kun tietää, että en saa yli-ikäisyyden takia opintotukia, niin päätti tarjota minulle pientä hommaa. Databasejuttuja ja pientä säätämistä 15 euron tuntipalkalla, muutama tunti viikossa. Voi tehdä kotoa. Hyvä diili!


No tässä repodokupohdintaa sitten. Ja tiedoksi, että kyllä siellä Hesarin kuukausiliitteessä useimmiten on reportaasisarjoja. Dokumentaarikuvaajien työt ovat useammin kirjoissa ja gallerioissa, reportaasikuvaajien lehdissä ja kirjoissa. Mutta overlappia on paljon (ja minä niin väsynyt, että kirjoitan sekakieltä, of zoiets).


Kolme projekti-ideaakin jo on, plus muutama idea erikseen myöhemmille ajoille, mutta niistä enemmän tuonnempana...


 


Reasons for choosing Reportage



I cannot say that the choice for Reportage over Documentary is easy or completely clear for me, and in the future I naturally hope to be able to do both. But for this project, at this point in my studies, I choose reportage for the following reasons.



Practical reason is that I still have a lot to learn about the work process of reportage. I'm hoping to possibly be able to work in the media (magazines) field during my internship next year and for that I need more experience with the reportage work process.



My work has been characterized emotional or intimate and close to the subject by both myself and also by my comrades in class. Even though it seems that there are many different specifications for what makes photographic work documentary or what makes it reportage, I think these things are more in the reportage realm while documentary is perhaps more distanced. In some assignments I have been able to take a step back and distance myself, but mostly for me the interesting thing is to be close to the subject, engage the subject, and tell the story about them and show their point of view. With the emphasis on “their”.



When I think of what interests me most in photography, I think of telling a story. A story of ordinary life, perhaps, a person, a family, a group of people living their lives. A personal story, for which I am the observer and the means to bring the story to the others. And since I am a maker of images, I bring that story to the others via photography (although I've been known to dabble in writing as well). Someone, might have been William Stott, said that documentary photography always has an agenda, an axe to grind. At this point I want to tell someone else's story via photography more than to grind my own axes through it.



On the other hand, in their article written for the Nieman Foundation for Journalism at Harvard, photographers Antonin Kratochvil and Michael Persson write that “There is a division in photo reportage. There is photojournalism and there are photo documentaries: Identical mediums, but conveying very different messages. Documentary photographers reveal the infinite number of situations, actions and results over a period of time. In short, they reveal life. Life isn’t a moment. It isn’t a single situation, since one situation is followed by another and another. Which one is life?”



In their terminology, reportage is clearly the common term, divided into documentary and journalism. Journalism, for them, is about moments. Documentary is about life. If documentary is the one telling stories of “life”, it should clearly be my choice. But we are not using their terminology, and perhaps by reading further I will only confuse myself?


One way to look at the difference is to consider the conceptual process. A documentary photographer already knows what she is aiming at, has an image - if not formally and visually, then anyhow contentually and conceptually - in her mind when she goes to meet her subjects and to create her photographs. A reportage photographer, however, goes to observe and to find the images which fit her story through investigation and observation. The process, for the reportage photographer, is more reactive and less self-driven.



I do think that reportage photography and documentary photography overlap a lot. What do you call a long series of 10 photos taken during 1.5 years in a dying industrial town? Because of its work process and timeline, it sounds like documentary photography. But what if it is published only in a monthly magazine, and accompanied by a news story about globalization and its effects? Would it then be reportage? From what I have been able to gather from reading and hearing other people make the distinction, it could be either-or. Or both.



So finally I will now go back to my practical reason. I would like to choose reportage, because I am trying to catch an internship position in the magazine media. For that, reportage photography experience is
necessary.

12.9.09

Karsinointia


Hollannissa tykätään siitä, että jokaiselle asialle on oma laatikkonsa ja että jutut voi luokitella ja sijoitella niille sopiviin lokeroihin. Meidät lokeroitiin koulussa ensimmäisen kerran ekaluokan jälkeen; kaupalliset vastaan journalistiset. Kaupalliset kuvaajat jatkoivat mainos- ja muotikuvauksen parissa, journalistiset taas reportaasi- ja dokumentaarikuvauksen parissa.


Nyt on vuorossa seuraava alilokerointi. On valittava reportaasi- ja dokumentaarikuvauksen väliltä. Asiaa ei auta se, että opettajamme - kaikki viisi - ovat täysin erimielisiä siitä, mitkä noiden kahden erot oikeastaan ovat. Yhtä erimielisiä he ovat myös taipumuksistamme (yhden mielestä olen selkeästi reportaasikuvaaja, toisen mielestä vielä selkeämmin dokumentaarikuvaaja). Päätös on silti tehtävä tiistaihin mennessä, ja silloin se on perusteltava koko porukan edessä omaa kuvamateriaalia apuna käyttäen.


Että doku vai repo, kas siinä pulma.


Itse pähkäilen, että oleellinen ero lienee tällä hetkellä työprosesseissa. Dokumentaarikuvaus on hitaampaa, subjektiivisempaa, kaivautuu perusteellisemmin taustoihin. Reportaasikuvaus on emotionaalisempaa, reagoivampaa, enemmän ajan hermolla.


Kun toverit viime viikolla kuvailivat töitäni, sain kuulla tällaisia määrittelyjä: emotional, intimate, close to the subject, compassionate, investigative, observing, catching the moments. Tästä päättelisin, että nyt pitäisi ahtautua tuonne reportaasikuvaajien laatikkoon. Sitten taas toverini Raoulin työt ovat objective, conceptional, distant, intelligent - selvästi varmaan dokulaatikko hälle?


No. Jatkossa sitten "isona" saa tietysti tehdä mitä haluaa. Repo-opettaja Hans van den Bogaard vaikuttaa mukavalta ja asialliselta, toisaalta niin myös dokuopettaja Guus van Rijven. Ei siis voi tehdä valintaa opettajien mukavuuden perusteella, kuten alakoululaisena ikään. Taidan olla repo ihan suosiolla, vaikka dokuilla onkin jotenkin hienompi maine.


Tuli mahis kirjoittaa yhteen hienoon fotolehteen juttu. Mutta siitä kerron myöhemmin jos homma toteutuu.


Ja Belastingdienst eli rasitevirasto, jonka piti lähettää viiden tonnin mätkyt, lähettikin kolmen tonnin palautukset. Älkää kysykö. Emme mekään ymmärrä. Mutta kiitollisina toivomme, etteivät heti pyydä niitä takaisin - käyttökohde on jo olemassa (matkalippuja ja bentsiiniä välille Delft - Regensburg, kiitos).


Vaari täytti tänään 84 vuotta. Onneksi olkoon sanoin puhelimessa mutta sanon nyt vielä blogissa.

6.9.09

Arkeutumista


Jonkinlainen lamaannus yllättänyt tämän blogaamisen suhteen, osin siksi, että on niin hirveästi juttuja joista olisi pitänyt kirjoittaa, että ei tiedä, mistä aloittaisi. Venäjä kertomatta, samoin suurin osa Suomen kesästä ja Japanin matkasta, kuten myös tuo pieni Euroopan turnee... ja nyt on sitten koulu taas ehtinyt alkaa ja varsinainen kiire alkamassa.


Susan Meiselas Magnum Photos -kollektiivista avasi kouluvuotemme luennolla. Minulla oli ollut sellainen "DO NOT WANT" olo koko koulun suhteen, mutta luento taas jotenkin muistutti että miksi ja mitä varten ja millä asialla sitä siellä ollaan. Meiselasin Nicaragua-kuvat olen toki nähnyt monesti ennenkin (hän muuten sanoi luennollaan, että "I hope you all remember what the Nicaraguan war was all about - or I hope that you at least were born before 1978". No, on meitä varmaan kaksi tai kolme, jotka olivat syntyneet ennen tuota vuotta). Jokseenkin hienoa oli vain kuulla Meiselasilta itseltään niiden kuvien syntyyn liittyviä kertomuksia ja pystyä esittämään kysymyksiä.


Koulussa opettajat ja toverit olivat olleet melkein varmoja siitä, että lopetin ja lähdin pois. Tulivat sitten ilahtuneina halaamaan, kun ilmestyinkin tunneille. Istuttiin jo iltaa lähimpien luokkakamujen kanssa ja päätettiin, että yritetään pitää yksi ilta viikossa illanistumista ja juttelemista varten, jos vaikka se pitäisi fiiliksen parempana ja stressin kauempana.


Meillä on nyt syksyn teemana "werk, arbeid, inkoom". Teemme siis kuvasarjaa aiheesta työ, alaotsikkona talouskriisi. Pitää valita, josko tekee reportaasi- vai dokumentaarikuvaa (valintaa ei suuresti helpota se, että jokaisella opettajalla tuntuu olevan aivan eri käsitys siitä, mikä ko. genrejen ero varsinaisesti on). Samaa projektia jatkuu tammikuun loppuun asti, jolloin meillä on näyttely ja arvostelu ja sen jälkeen vilahdamme puoleksi vuodeksi työelämään. Minulla on vielä työharjoittelupaikka hakusessa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että paras vaihtoehto olisi päästä jonnekin Regensburgin lähelle harjoitteluun, sillä H asuu joka tapauksessa siellä. Toisiksi paras vaihtoehto olisi päästä Suomeen, ja sinne minulla onkin pari kolme hakua jo päällä. Kolmanneksi sitten tietenkin Hollantiin. Eli jos jollakulla blogin lukijoista on hyviä vinkkejä valokuvaajan harjoittelupaikaksi niin mielelläni, oikein mielelläni otan sellaisia vastaan.


H on nyt vielä tämän syyskuun enimmäkseen kotona ja aloittaa 1.10. Regensburgissa. Saa nähdä, miten siitä alkaa sitten arki muotoutua. Minun pitäisi pikapuoliin kehittää joku halvempi asumisjärjestely, mutta se taas ei oikein onnistu ennen kuin harjoittelukuvio on selvä. Jos nimittäin olen muuttamassa joka tapauksessa puoleksi vuodeksi pois Hollannista jo vuodenvaihteen jälkeen, ei minun kannata yrittää vaihtaa asuntoa nyt - Hollannissa suurin osa vuokrasopimuksista tehdään vähintään vuodeksi. Johonkin olisi tietysti tungettava nämä kaikki tavaratkin. Eikös sitä ole jotain vuokrattavia varastokoppeja olemassa? Ties kuinka kalliita ne sitten ovat.


Kesän kuvistakin on vielä 90 prosenttia katsomatta ja editoimatta, ja kohta pukkaa uutta kuvaa päälle. Tässä hieman Japania.


 


Shibuya, again


 

1.9.09

Blok 1, 2009


Maanantai


ei tunteja


Tiistai


09:00 - 12:20 Foto Autonoom


12:20 - 13:10 Coaching


13:10 - 14:50 Sociologie


14:50 - 16:30 Foto Reportage


16:30 - 18:10 Foto Documentair


Keskiviikko


ei tunteja


Torstai


09:00 - 12:20 Kunst- en fotografiegeschiedenis en beschouwing


13:10 - 14:50 Grafisch ontwerpen


16:30 - 17:20 Interactieve media


Perjantai


ei tunteja


 


Huomioita: joku on unohtanut tauot pois tiistain megakoulupäivästä. Kaikki fotoaineet ovat samana päivänä. Viikonloput ja maanantait kuluvat siis tehtäviin, keskiviikkona pitää hoitaa teoria- ja sivuaineita.