Väsy

Olen yhtäkkiä ihan väsy ja pufki, vaikka olen kotiin palattuani nukkunut 10 tuntia yössä. On pitänyt saada aikaiseksi vaikka mitä, mutta olen vain nuokkunut ja lukenut. Eilen piti jo polkea koululle, mutta ukkonen esti pyöräilyn ja lopulta myös junailun, kun salamaniskut katkaisivat junaliikenteen. Yksi salama zappasi sen verran lähelle (meidän taloomme?) että tunsin juuri ennen iskua tukkani nousevan pystyyn. Tänään on ollut ukkosrintamalla rauhallisempaa, mutta on sitä jyrinää riittänyt kuitenkin.

Kävimme Rotterdamin asemalla yrittämässä ostaa Swiss Flexi Pass -junakortteja, mutta eipä onnistunut. Takaisintullessa odottelimme junassa, joka ei vain lähtenyt. Lopulta junaan tulivat poliisit, jotka noukkivat mukaansa yksinäisen pienen sinisen repun ja lähtivät pois. Konnari kuulutti, että pelästynyt matkustaja oli havainnut repun ja soittanut pommipelossaan poliisit paikalle. Eipä tainnut olla tälläkään kerralla kyse terrrrrrorismista, vaan vain jonkun onnettoman unohtuneesta laukusta.

Illalla poljimme vielä pienen lenkin. Jouduin väistämään sinkoilevaa pupua. Jossain lähistöllä lienee pupugeneraattori, sillä pikkuisia pupusia on Delftin tienoo täynnään.

Hei hei, tilaajat 57 ja 56

Yhä vain näyttää pätevän, että tilaajia tulee lisää, kun en pitkään aikaan kirjoita mitään, ja lähtee pois, kun taas päivitän blogia. Mielenkiintoinen ilmiö. Viimeisen parin päivän päivityksillä pääsin eroon tilaajista 57 ja 56. Mutta mitäs tuosta.. ne lukevat, joita jaksaa kiinnostaa.

Olin eilen Piiliksen läksiäisissä ja oli hurjan mukavaa. Iltaan mahtui sekä pussikaljaa että visiitti Kurhausin oikein fiiniin baariin. Jouduin lähtemään aikaisin, koska väsytti armottomasti, ja jatkojen sijasta haaveilin tyynystä ja peitosta. Harmitti, koska seura oli hehkeää. Mutta ei sitä aina voi jaksaa hengata.

Tänään pääsimme vihdoin katsomaan Blijdorpin eläintarhan pieniä pandoja. Viimeksi Bokito-gorilla sotki suunnitelmat. Pandat olivat oikein aktiivisella päällä. Lisäksi kuuntelimme susien ulvontakonsertin ja tsekkasimme tiikerien ruokinnan. Tiikereillä on muuten pelottavan maaninen ilme. Pandat taas näyttävät kieltä.



Huomenna pitää mennä koululle setvimään pari paperijuttua ja kirjastoon palauttamaan pari kirjaa ja lainaamaan monta. Tai siis viisi. Lukujonossa on Robert Fiskin Libanon -kirja (jonka olen omistanut jo pitemmän aikaa, mutten ole saanut luettua) ja kesken Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli hollanniksi. Sain juuri loppuun Stephen Kingin tähänastisista kehnoimman (ja se on paljon sanottu se!) tekeleen nimeltä Lisey's Story.

Ensi viikon to do -listalla on myös vaellus- ja vuorikamppeiden pakkausta (ensi viikolla tähän aikaan olemme jo paikassa nimeltä Grindelwald), fillarointia, seuraavan suomimatkan reittipohdintaa, avokadon hakeminen hoidosta ja toimittaminen seuraavaan hoitoon, ja sitten vielä jotain tähdellistä, jota en juuri nyt kuitenkaan muista. Äsken se vielä mielessä pyöri.

Ai niin, muistuihan se. Pitää taas toimittaa kovalevy takuuvaihtoon. Maxtorin takuuvaihdosta vuosi ja kolme kuukautta sitten tullut 160-gigainen on ilmoittanut olevansa rikki. Filesysteemikin hajosi jo kerran, mutta sain fsck:lla fiksattua jotain. Onneksi on backupit. Nyt kun Seagate omistaa Maxtorin, voisi toivoa, että sieltä tulisi Seagaten levy tilalle - alan kyllästyä vuodessa hajoileviin Maxtoreihin.

Kuvia suomimatkan varrelta, osa 1

Menomatkalla Suomeen ehdimme harhailla hetken Tukholman vanhassa kaupungissa.



Siellä oli kesäistä ja ruuhkaista. Jengi söi jäätelöä.

7

Ulrika haastoi minutkin tähän joka puolelta Blogistania vyöryvään meemiin. Eli pitää kertoa seitsemän faktaa tai tapaa itsestään ja sitten haastaa seitsemän muuta blogaajaa. Kokeillaanpa.

1. Astun aina oikealla jalalla pois pyörän selästä. Jos koetan laskea vasemman jalan maahan ensin, menen helposti nurin. En osaa edes nousta portaita siten, että vasen jalka aloittaa. Olen siis erittäin oikeajalkainen.

2. En kuuntele nykyisin lähes ollenkaan musiikkia. Kotona meillä soi musiikki lähinnä vain jos H on yksin kotona, ja sekin on sitten hyvin vanhaa klassista. Itse en jaksa kuunnella mitään. Silloin harvoin, kun kaipaan taustaääntä, laitan taustalle puheohjelman tai TV:n. Lapsuudenkodissa oli noin koko ajan musiikkia, ja tulihan sitä nuorempana kuunneltua itsekin, mutta nyt ei enää.

3. Pelaan mielelläni urheilupelejä tietokoneella. Lätkä on ihan ykkönen, mutta kyllä futiskin menee, ja kaikki kaahauspelit. Jos PC:lle olisi ammoisten Winter Gamesin ja Summer Gamesin hyviä vastineita, pelaisin varmaan niitäkin.

4. Tein lapsena listoja kaikista asioista. Tuntemistani ihmisistä, nimistä, ohiajavien autojen rekisterinumeroista jne. Listasin ihan mitä tahansa. Nykyään kirjoittelen vain muistilistoja: mitä pitää ottaa matkalle mukaan, mitä pitää ostaa kaupasta jne.

5. Minulla oli pienenä mielikuvituskissa. Se istui aina siinä nojatuolissa, jolle joku meinasi istua.

6. Syön hyvin hitaasti. Opin tavan, kun minulla oli muutama vuosi sitten taas hammasraudat, ja se on jäänyt päälle. Muut lopettelevat jälkiruokaansa siinä vaiheessa, kun minä pureksin vielä huolellisesti perunoita.

7. Minusta on mukava purkaa laitteita osiin ja kasata ne uudelleen. Joskus saan jotain jopa korjattua. Joskus taas vain pyrin ottamaan selvää, mikä osa menee minnekin ja miten mikäkin toimii.

Onkohan ketään haastettavaa enää jäljellä, vai ovatko kaikki jo vastanneet tähän? Katsotaan.. Haastan Empun, J. Pekan, Riitan, Janskun , Oblomovin, Laurasen ja Paren.

Hajahuomioita kotimatkalta

Risteilymatkustaminen tosiaan taitaa olla vähentymään päin. Minulla oli naispaikka, ja sain koko neljän hengen A-hytin itselleni. Laiva oli tyhjähkö ja rauhallinen. Ravintolassa luki "Smakelijk Eten".

Hässleholmin pikajunasta puuttui yllättäen vaunu numero 15. Skånea puhuva konnari yritti sitä minulle hetken paikallistaa, mutta sitten levitti kätensä ja sanoi det finns ingen 15. Mutta ei se mitään, tilaa riitti.

Öresundjunaan on vaikea tunkea Roskilden festarin aikana. Jouduin seisoskelemaan Hässleholmista Köpikseen.

Kumisaappaat ovat muodissa. Roskildeen menevä nuoriso oli pukeutunut enimmäkseen kumppareihin. Ei tennareihin tai dokkareihin, vaan ihan aitoihin kumppareihin. Lisäksi nuorilla ruotsalaiskundeilla oli lököistä lököimmät pöxyt: koko kalsaripersanders oli näkyvissä, ja housunkaltaiset vyötetty pakaroiden alle.

Köpiksessä tuli vastaan tuttuja. Nyhavnissa on varmaan Pohjoismaiden kallein kaffe: 4,5 euroa.

Dusseldorfin yöjunassa minulla oli yläpeti. Juttelin hetken sekaisin saksaa, ruotsia ja hollantia matkakumppanien kanssa. En tarkoituksella, vaan siksi, että väsynä nuo kielet tuppaavat minulla joskus sekaantumaan, varsinkin, jos olen liikkunut samana päivänä sekä Ruotsissa että Saksassa ja lukenut samalla hollanninkielistä lehteä. Seurana oli muunmuassa opiskelija, joka oli matkaamassa Uumajasta kotiin Bochumiin. Hänelle yö junassa oli jo toinen peräkkäin. Ensimmäinen oli kuulemma kulunut tuolissa. Alapetien tyypit hölöttivät yöhön asti tanskaksi, mutta ihme kyllä sain nukahdettua ja heräsin kälätykseen vain ajoittain. Aamulla heräsin sateisessa Saksassa.

Dusseldorfin asemalla vietin 20 minuuttia, paikallisjuna Hollannin puolelle Venloon löytyi heti. Samaan junaan hyppäsi suomalainen pyöräilijäperhe, jonka miespuolisen jäsenen tunnistin heti vanhaksi atkos-helpdesk-kollegaksi ja koulututtavaksi. Vaihdoimme väsyneitä kuulumisia.

Ja Venlosta pääsinkin sitten jo kotijunaan. H odotti asemalla. Kotona on hyvä olla.

Suomesta jäi vielä aiemmin raportoimatta, että istuin iltaa ystävien kanssa _myöhään_ sunnuntaina ja tapasin työystäviä maanantaina, kumpanakin päivänä oli siis oikein vänkää. Nyt olenkin ollut pari viikkoa niin sosiaalinen, että hengaan tämän kuukauden lähinnä H:n seurassa. Paitti että on sitä parit kemut ehkä käytävä.

Rumbameemi

Peesu haastoi meemiin!

Nimeä kolme suosikkieläintäsi.

1. Punainen panda eli pikkupanda eli firefox. Upea eläin, varsinkin nukkuessaan puunoksalla kieli suusta ulkona.

2. Kettu. Se ny on vaan niin kiva.

3. Kissa, tietysti.

Jos saisit olla jokin soitin jossakin biisissä, niin mikä soitin ja missä?

Tori Amosin piano Pretty Good Yearissa.

Jos musiikkisi/kirjoittamisesi/valokuvauksesi olisi rakennus, millainen rakennus se olisi?

Vanha rautatieasema jossain päin Eurooppaa.

Haastanpa .. no, en tiedä kenet - itse kukin saa kokea itsensä haastetuksi!

Kotkarapo

Poljimme (vaari melkein-82-vee ja minä) 14 kilometriä fillareilla, teimme vastoja (tai vaari teki ja minä kuvasin), kävimme mummon ja serkun ja serkunmiehen kanssa fotonäyttelyssä, törmäsimme toiseen serkkuun ja serkunmieheen kadulla, joimme kaffet enolassa ja vietimme muutenkin laatuaikaa. Vähän pikainen visiitti mutta elokuussa sit taas.

Nyt on kova koti-ikävä.