Mun kaupunki, mun maa

Helsinki on parhaimmillaan. Helteinen, kesäinen ja kaunis. Tänään pyöräilimme Kaivopuistossa, Kruununhaassa ja Töölönlahdella. Näin, kun lauma pukusetiä ja jakkupukutätejä esitti monimutkaisen tanssikoreografian eduskuntatalon rappusilla, ja kun turistit reagoivat tapaukseen loksauttamalla leukansa ammolleen. Näin lokkeja, jotka vohkivat pahaa-aavistamattomilta kauppatorilaisilta jäätelöt tuutista. Näin auringonottajia ja katujonglöörejä. Ihmiset juttelivat kadulla tuntemattomille ja tutuille. Tervasaaressa pestiin mattoja.

Viikonloppuna vietin laatuaikaa sisarentyttäreni kanssa. Aika chill vauva. Kaunis pieni. Täytti tänään jo kuukauden. Siskon mies yritti viettää hetken vapaa-aikaa festareilla, mutta soitteli sieltä usein ja tuli lopulta sitten kotiin. Ei tainnut osata olla vielä lapsestaan erossa. Miehellä on prioriteetit kondiksessa, nostin sisäistä hattua.

Kävin Hyvinkäällä tapaamassa ystäviä. Ystävälapset olivat kasvaneet ja oppineet hurjasti kaikkea uutta. Lukemista ja kirjoittamista ja pyöräilyä ilman apupyöriä. Matematiikkaa ja kartanlukua. Ryömimistä ja konttaamista. Kuka mitäkin. Vuoden tapaamattomuudenkin jälkeen iloisina kertoivat juttujaan ja pyysivät mukaan leikkiin. Uusi poika oli hurjan iso, vaikka vauva - kai siksi, että olin sitä siskon tuoretta nyypiötä juuri katsellut.

Huomenna lähden Kotkaan. Siellä serkut perheineen, eno ja Kati, ja Mummo & Vaari. Hyvällä tsägällä pääsen Kukourin portille onkimaan ahvenia ja ehkä Lehmään tai Haikkolaiseen. Perjantaina pakkaamme suvun bussiin ja lähdemme kohti juuriamme Kannakselle.

Good times.

Terveisiä Helsingistä

Lento Suomeen meni hyvin. Olen ehtinyt jo ihastella sisarentytärtäni, viettää perinnejuhannusta Katumajärvellä ja asettua Museokadun kommuuniin. Helsingissä on lämmintä ja aurinkoista ja kesä.

Siirrymme Suomeen

Tässä on ollut taas kaikenlaista kivaa ja vähemmän kivaa.

Kivaa: sunnuntaina oltiin Rotterdamissa Raymondin synttäreillä ja nähtiin Laura ja pelattiin illalla pleikkajalkapalloa (Sander ja minä voitimme Raymondin ja Henrin, mutta se taisi olla täysin Sanderin ansiota).

Lisää kivaa: eilen oltiin myös Rotterdamissa Riitan ja Gerin luona illallisella. Älyttömän mielenkiintoisia keskusteluja, fotokirjoja, hyvää ruokaa ja muutenkin mukavaa. Meillä oli muuten viinipullo mukana ja se piti antaa lahjaksi, mutta se löytyi laukusta vielä kotiinpaluun jälkeen. Sori!

Vähemmän kivaa: Joku purki meidän näyttelyn vuorokauden etuajassa! Menin eilen koululle maalaamaan seinää, ja huomasin näyttelyn kadonneen. Joku muu tunki siihen huomenna alkavaa omaa näyttelyään paikalle, ja oli omatoimisesti ottanut kaikki meidän työt alas. Lisäksi minun töitäni ei nyt löydy mistään, mikä on aika ikävää.

Lisää vähemmän kivaa: Delftin Mikon työharjoittelu loppui ja hän lähti takaisin Suomeen, snif. Oli hauskaa, kun oli suomalainen kaveri ihan tuossa lähellä.

Siltä väliltä: Alakerran Gerard kutsui syntymäpäivilleen; hauskaa saada kutsu naapurin luo kylään, mutta kurjaa että emme pääse, sillä kemut ovat lauantaina ja silloin me olemme jo Hämeenlinnassa.

Nyt siivoamme asuntoa, pesemme pyykkejä ja pakkaamme laukkuja. Ja toivomme, että junat alkavat huomiseen mennessä taas kulkea. Aamulla tuli paniikkipuhelu Mikolta, joka ei meinannut päästä Schipholiin kun yöllinen ukkonen oli katkaissut junaliikenteen just sopivasti meidän kohdalta. Joku ystävällinen henkilö otti hänet kuitenkin autokyytiin.

Duunii duunii

Olen paiskinut koululla töitä loppunäyttelykandidaattien apuna. Pahaksi onneksi kohdalleni sattui meidän luokalta sellainen työpari, joka laistaa kaikki hommat, sekä sellainen työnantaja joka ei oikein tiedä mitä haluaa, saati sitten miten siihen päästä. Hän ei halua vasaroida, pitää poraa liian vaarallisena, ei ymmärrä miten mitataan eikä oikein osaa muuta kuin nostaa kädet pystyyn ja mennä paniikkiin.

Tein sitten tänään yhden näyttelypöydän ja yhden valeseinän, tasoitin ja maalasin parit seinät ja parit kaapit ja pähkäilin yhden kulman rakennusvaiheita. Siis enhän minäkään osaa, mutta pakko jonkun on jotain alkaa tehdä kun yksi ei ilmaannu paikalle ja toinen voivottelee kädet pystyssä. Jos ei tullut tarpeeksi hyvää niin saapi syyttää itseään hän. :-p

(Olisi kyllä tarvittu yksi kpl Heinoa paikalle, valmista olisi varmaan tullut tunnissa... :-) )

Huomenna tarkoitus oli että sinne menee muita, mutta nyt ne muut aikovat liueta ja minua kärtetään paikalle. Minulla on kuitenkin jo muuta sovittuna ja koko päivälle ohjelmaa ja hoitakoon muut osuutensa ja ja ja ... ja on syyllinen olo, kun en ole menossa.

Eilen oltiin koulun hippijuhlissa. Eipä tarvitse taas koulubileisiin pariin vuoteen mennä. Ihan kivaa, tavallaan, mutta taidan viihtyä paremmin kotona.

Olen nähnyt nyt lentokoneenputoamisunia kolmena yönä peräkkäin. Taitaa se Air Francen airbusjuttu vaivata alitajuntaa, kun pitää taas keskiviikkona airbussailla. Eiköhän se taas suju, ennakkojännitys on aina pahempi kuin se itse lennon aikainen pelko. Toivottavasti niin tälläkin kertaa.

Myöhä ollaaki koht avaruues

Huomenna lähtee kohti ISS-avaruusasemaa sukkula Endeavour. Sen mukana lentää ensimmäinen meikäläinen astronautti. Astronautti Timothy Kopra nähkääs on sukujuuriltaan Kannakselta. Kai Valkjärveltä eikä sentään Muolaasta, mutta sentään kuitenkin meidän väkeä. On käynyt sukunsa juhlissakin. Aito karjalainen. Ja ensimmäinen sellainen avaruudessa.

NASA-tv näyttää sukkulan lähdön suorana. Kannustetaan meidän oma nautti asemalle asti!

Eihän enää pitänyt olla kiire

Keskiviikkona avasimme näyttelyn, ja tiistaina se piti rakentaa. Sen lisäksi meillä oli kolmannen vuoden opiskelun infotilaisuus ja meidät allokoitiin orjiksi nelosluokkalaisille, jotka rakentavat loppunäyttelyään.

Kolmannen vuoden infossa proffa sanoi sen, jonka olen halunnutkin kuulla jonkun opettajan myöntävän; hän sanoi, että tietää ihan hyvin, että joudumme tekemään töitä paljon enemmän kuin neljäkymmentä tuntia viikossa. "Mutta sille nyt vain ei voi mitään." Kuulemma aiempina vuosina kolmas vuosi on ollut vielä huomattavasti ekaa ja tokaa rankempi, mutta nyt he yrittävät muuttaa sitä vähän meidän eduksemme. Siitä kai kauhistuivat, kun kolmasluokkalaisia jäi luokalle tai karsiutui 13 kappaletta nyt keväällä.

Mun nelosluokkalaisen piti alunalkaen rakentaa näyttelyään sunnuntaina ja maanantaiaamuna, ja siksi aikataulut sopivat minulle hyvin. Nyt kuitenkin näyttää siltä että minua tarvitaan myös lauantaiaamusta lauantai-iltaan JA sunnuntaina JA maanantaina JA hohhhoijaa. Sinne menee viimeinen Hollannin-viikonloppu ennen Suomeen siirtymistä. Minun oli tarkoitus käyttää lauantaiaamupäivä omien hommien lopetteluun (kuvien poltto cd:lle ja lähetys niille kaikille, joita olen dokumentti- tai reportaasisarjoihin vuoden aikana kuvannut) mutta saa nyt nähdä, milloin siihen taas on aikaa. Pakko hoitaa ennen Suomea.

No, viikon päästä tähän aikaan istun junassa kohti Hämeenlinnaa, Katumajärveä ja juhannusta. Katse sinne!

Micke

Kun pari vuotta sitten aloitin KABK:ssa, oli kaikki aika outoa ja kummaa, enkä ymmärtänyt hollantiakaan vielä kovin hyvin. Meidät uudet ulkkarit laitettiin tulemaan juttuun keskenämme, ja aika pian koulun pohjoismaalaiset - me kaikki neljä - sitten löysimme toisemme. Meitä oli Line Norjasta, Lovisa ja Micke Ruotsin Motalasta, ja minä.

Puhuimme keskenämme jonkinlaista skandinaaviskaa. Alussa hengasimme paljonkin yhdessä - varsinkin kun Lovisalla ja Mickellä ei vielä ollut kaksia kotiavaimia ja matkapuhelimia, ja jonkun piti aina tavoittaa toinen toiselle - mutta myöhemmin tietysti kiinnityimme enemmän omien osastojemme kuvioihin. Lovisa ja Micke olivat kuvataiteen puolella, eikä heidän ja meidän valokuvaajien kanssa ollut suurta yhteyttä.

Samoilla hollanninkursseilla kuitenkin aikamme kävimme, ja juttelimme käytävillä. Ruotsintoverit nauroivat huomatessaan, miten minun ruotsini hiljalleen korvautui hollannilla. He alkoivat sopeutua aika äkkiä hekin. Kuten moni meidän koulussamme, Micke harrasti kiipeilyä ja boulderointia ja kävi Haagin kiipeilyhallilla tiuhaan. Siellä on töissä pari luokkatoveriani ja kiipeämässä käy moni.

Muutama viikko sitten Micke lähti yhden kiipeilykaverin kanssa Ranskaan boulderoimaan. Matkaan lähdettiin kaverin, E:n, autolla. Pari päivää reissun alkamisen jälkeen Micken matkapuhelin vaikeni. Lovisa ei saanut häntä enää kiinni. Yhtäkkiä E:ltä tuli viesti, että pojat olivat riidelleet ja lähteneet sitten eri suuntiin. Lovisaa viesti epäilytti, ja hän otti yhteyttä poliisiin, joka otti E:n kiinni Stuttgartista muutaman päivän päästä.

Micken ruumis löytyi muutama päivä sitten. E on epäiltynä murhasta.

Minä en ole viitsinyt tästä kirjoittaa, kun asia on ollut aika huhujen peitossa. Mutta nyt se on jo lehdissä ja koululla jaetaan tiedotteita asiasta; tarkoitus on pitää jonkinlainen muistotilaisuus. Lovisa on lähtenyt takaisin Ruotsiin jo aikaa sitten ja tuskin tulee koskaan enää takaisin.

En oikein osaa ymmärtää koko kuviota. Mitä ihmettä on mahtanut tapahtua? Ja murha... tönäisy riidan tuoksinassa joltain ikävältä paikalta kiipeilyn aikana, ei kai se olisi murha, vaan tappo? Eli ikään kuin tässä olisi jostain sitä suunnitelmallisemmasta kysymys.

Äh, ei pitäisi spekuloida, kun ei tiedä. Joka tapauksessa taas yksi ihan turhan aikaisin pois lähtenyt kamu.