1.3.09

Ja kuinkas sitten kävikään


Aamulla oli huono olo. Ensin ajattelin, että kyseessä on huonosti nukuttujen öiden ja eilisiltaisten tuplakemujen jälkivaikutus. Sitten alkoivat salamat välähdellä näkökentässä ja pian migreenikipu parkkeerasi itsensä tuttuun paikkaan vasemman silmän taakse. Yritin täsmälääkkeiden puutteessa buranaa, mutta mikään ei enää pysynyt sisällä. Oksensin yli kymmenen kertaa, vesikin tuli ulos saman tien. Valo sattui silmiin. Liikkuminen sattui silmiin.


Lopulta luovutin ja kävin Mehiläisessä hakemassa apua. Sain reseptin, lääkettä ja käskyn käydä neurologilla ensi torstaina. Sekä lääkärintodistuksen, jonka avulla siirsin lentoni tältä päivältä perjantaille (muita vapaita lentoja ei ollut). Olen siis nyt yhä Helsingissä, vaikka minun piti lentää jo kotiin. Aion nukkua, levätä ja lukea kirjastonkirjoja. Sosiaaliseen elämään ei nyt riitä virtaa. Johan sitä tuli tuossa harrastettuakin.

3 kommenttia:

  1. Voi kurjaa!! Pikaista toipumista!



    Siellä se lentokoneenraato makaa edelleen, tiistaina kai aikovat siirtää muualle talteen. A9:llä on ollut tänään peltikolareita kun autoilijat hidastelevat raadon ohi ajaessaan ja unohtavat siinä sitten katsoa eteensä. Ramptoeristen.

    VastaaPoista
  2. Ääk! Kuulostaa tutun kamalalta. Mulla oli aikoinaan samat oireet paitsi että salamoinnin sijaan pukkasi sahalaitaa. Onneksi edellisestä töräyksestä on jo pidemmän aikaa. Taitaa tuo migreeni tässä iän myötä vähitellen laantua. Toivottavasti sulla jäi näiltä osin tuohon kertaan ja olet jo järjissäsi.



    Iik! Huomenna mä sitten saan "virallisesti" potkut! Tai oikeastaan mulle kerrotaan, että koska mun pitää irtisanoutua:-o Nerokasta kaiken kaikkiaan. Irtisanoudun itse, mutta työnantaja määrää ajankohdan, pöh!

    VastaaPoista
  3. Noin käy kun sanoo ettei halua lähteä.

    Ei vaan, tälle jutulle en vitsaile.

    Nimimerkki sahalaitaa harrastava.

    VastaaPoista