3.6.09

Äh


Kuinka kerpeleessä vaikka sitä muka olisi kuinka ajoissa suorittanut kaikki varsinaiset hommat, tulee kollektiiviarvioinnista kuitenkin kauhea paniikkioperaatio. Tällä kertaa printtaus ei onnistunut sitten mitenkään. Printtasin portfoliokuvia tuolla meidän Canonin fotoprintterillä, joka äityi tekemään tulosteisiin viivoja. Putsasin tulostuspäät moneen kertaa ja jätin ne vielä denaturoituun alkoholiin likoamaan. Tein kalibraatiot ja kohdistukset. Eipä auttanut. Eikun äkkiä printterikauppaan heti kun se maanantain pyhänä oli hetken auki.


Uusi Epson näyttää paperilla hyvältä mutta on ihan kamala käyttää. Jälki Ilfordin mattapaperille on ihan luokatonta. Omituisia värihäivähdyksiä mustavalkossa jne. ICC-profiilien pitäisi olla kunnossa. Printtaan portfoliopinkan ja kulutan samalla ekat musteet jo loppuun. Katson jälkeä päivänvalossa ja tajuan, ettei sellaista kehtaa edes näyttää.


Uudet printit glossylla ja kansioon. Ei ehdi tehdä layoutia. Nyt enää yksi lehti, joka pitää printata lehtimuotoon, mutta eipä hätää, sen voi teettää copyshopissa kuten aina ennenkin.


Paitsi että tällä kertaa copyshopin henkilökunta ei ehdi, halua eikä osaa laittaa printteristään asetuksia kuntoon. En saa lehteä, vaan omituisia A3-paperin keskelle printattuja yksittäisiä sivuja. Tähänkin päästään vasta pitkän taistelun kautta; eivät osaa printata kunnolla pdf:stä, eivät ps-fileestä ja paikallinen Indesignin versio on niin vanha, ettei se ymmärrä minun tiedostojani.


Kotiin tulostamaan. Eilen ostettu printteri päättää alkaa tekemään paperitukoksia. Niistä selvittyä se tekee rumia viivoja ja tahroja printteihin. Täysi susi. Mutta nyt on enää seitsemän tuntia siihen kun pitää jo olla koululla, kello on noin yksi yöllä ja mitään ei ole enää tehtävissä. Lehti jäi sitten printtaamatta, toivottavasti asia ei koidu isoksi ongelmaksi. Meillä kun on ihan turha selitellä, miksi joku on hoidettu huonosti tai ei lainkaan. Ei sellaisia selityksiä kukaan kuuntele, oli vaikka printteri kuinka rikki tai copyshopin henkilökunta kuinka avutonta.


Epsonin Stylus Photo PX700W palannee tällä viikolla vielä kauppaan. Älkää muutkaan ostako.


Käytiin H:n kanssa ripustamassa sentään työt valmiiksi seinille. Nyt jos mikään poltergeist ei ole riehunut Zwarte Studiossa, on mulla sentään aika vähän tehtävää ennen kuin showtime alkaa kello yhdeksän. Ja onhan siinä ensimmäisenä olossa se hyvä puoli, että homma on aika äkkiä omalta osalta ohi.

3 kommenttia:

  1. Heh! Tosiaan ihme juttu miten kaikki vermeet ja asiat, jotka muuten toimivat kuin ajatus heittäytyvät tyystin hervottomiksi juuri silloin kuin ei pitäisi. Ei kai tuota ole tieteellisesti mitenkään todistettu, mutta arkikokemus puhuu toista.



    Mulla hajoaa pää (taas) ihan muista syistä. Tänään kävi pomo joku lappu kourassa kyselemässä: "Oletko halukas jatkamaan yhtiön palveluksessa mikäli sinulle tehtävää tarjotaan?" Siis voihan (tässä vuolasta kiroilua) sentään! Ihme touhua kaikin puolin. Olisi jo vähitellen ihan oikeasti kivaa saada tietää, että saanko minä ne potkut vai en.



    Inkvisitioraporttia odotellessa...

    VastaaPoista

  2. No huoks sitä sun pomoa. Ei ole kiva pitää löysässä siimassa.

    VastaaPoista
  3. Statusraportti: Kiikutin sen printterinrohjon takas kauppaan. Sama kävi yhdelle kameran akulle, joka ei suostunut pihatamaankaan. Mediamarkt myy romuu, mutta ainakin antavat fyrkat takas kun menee urputtaan...

    VastaaPoista