20.2.10

Arkeen totuttautumista


Tämä uusi arki on aika hauskaa. Työpäivät ovat monipuolisia ja mukavia, työmatkojen aikoina ehdin lukea kirjaa, ja illat ja viikonloput ovat omiani. En ole tottunut tällaiseen määrään vapaa-aikaa. Päivät kyllä venyvät pitkiksi, en minä sitä, mutta kun pääsen kotiin, voin viettää illan mukavien asioiden parissa sen sijaan, että tekisin hirveällä kiireellä koulutehtäviä. Mietin jo, josko uskaltaisin aloittaa jonkin harrastuksen pitkästä aikaa - jos vaikka opettelisi sitä japania, tai pohjoissaamea, tai etsisi jonkin liikuntaharrastuksen? En välttämättä kyllä haluaisi sitoutua mihinkään aikataulutettuun toimintaan työn ja ajotuntien lisäksi.


Viime viikolla kävin työnantajani kanssa muutamissa kokouksissa. Maanantaina kävimme Rotterdamin Kunsthalissa, jossa Banningin näyttely avataan 23.4.2010. Mittailimme seinää ja valitsimme lisäelementtejä. Näyttelykuraattori oli mukava ja ystävällinen, kunnes kerroin olevani Suomesta, jolloin hän pisti minut seinää vasten maani maamiinakannasta. Ensimmäinen kerta ikinä, kun jouduin tähän tilanteeseen! En saanut suunvuoroa vähään aikaan, mutta sitten pääsin sanomaan, etten toki jaa hallitukseni kantaa. Mielenkiintoinen kokemus.


Tiistaina kokoustimme editorin kanssa uuden kirjan teksteistä. Lisäksi speksasin suunnitelmaa www-sivujen uudistuksesta ja kirjojen + printtien myynnistä niiden kautta sekä näpräsin vähän teknisten asioiden parissa. Rauhallinen päivä, joka päättyi hyvin hankalasti; kotimatkaan meni neljä tuntia. Ensin juna Utrechtista Rotterdamiin ei lähtenyt. Sitten kun vihdoin pääsin Rotterdamiin, sieltä ei enää mennyt lainkaan junia Delftiin. Törmäsin ranskalaiseen naiseen, joka yritti myös päästä sinne, ja yhdistimme voimamme. Etsimme bussin, jota odottelimme puoli tuntia. Siinä keskustellessamme seuraan liittyi myös Delftiin menevä surinamilainen nuori nainen. Heitimme herjaa kunnes vihdoin pääsimme bussiin.


Bussi ajoi pitkää suoraa muutaman minuutin, kunnes kuuli paukaus ja pysähdyimme. Bussi rikki. Uutta ei saatavilla. Seuraava tulee 45 minuutin päästä. Tässä kohtaa alkoi jo naurattaa. Lähdimme kävelemään takaisin asemaa kohti. Suunnitelmissa oli joko odottaa junaa Delftiin tai matkustaa Goudan kautta Haagiin ja sieltä raitiovaunulla Delftiin, joka olisi sellainen kolmen tunnin kieppi. Onneksi vielä puolisen tuntia odoteltuamme pääsimme junaan ja lopulta kotiin. Plussapuolena voi mainita tutustumisen taas kahteen uuteen ihmiseen (menemme ensi viikolla kahville).


Keskiviikkona työskentelin kotoa. Torstaina menimme Utrechtin oikeustalolle seuraamaan oikeudenistuntoja. Kyseessä siis alustava tiedonkeruu; miltä oikeussalissa näyttää, mitä siellä tapahtuu jne. Seurasimme kahta juttua. Toisessa oli kyse etuushuijauksesta, toisessa pahoinpitelystä. Tein viitisen sivua muistiinpanoja (voisin joskus tehdä erillisen blogauksen tästä, oli hyvin hyvin mielenkiintoista). Loppupäivän näpräsin kuvia, jotka lähetin kirjankustantajalle iltapäivällä. Illan vietin tyttöjen kanssa viikoittaisen illallisen merkeissä.


Perjantaina palautin muistioni www-sivujen uudistamisesta (ja sain siitä kovasti kehuja) ja katsoin olympialaiskoosteita, tänään ajoin ajotunnilla satasta motarilla. Sellainen oli tämä työviikko.


Hollannin hallitus kaatui viime yönä. Siitäkin pitää blogata vielä erikseen. Mielenkiintoinen tilanne; saa nähdä, mitä seuraavat vaalit tuovat maalle. Toivottavasti eivät Wildersin vaalivoittoa, mutta pahalta näyttää. 

1 kommentti:


  1. Helsingistä ei ole tänään lähtenyt juurikaan junia...

    VastaaPoista