20.11.08

Disorientaatio


Takaisin Hollannissa. Eilen oli jo normaali arkipäivä, puursimme studiossa tehtävien parissa aamusta iltaan. Paluulennot menivät hyvin, tosin Suomen myräkässä se jälkimmäisen lennon pikku-Embraer tuntui vähän kepoiselta. Koneenvaihdossa Helsinki-Vantaalla ehdin istuskella kaffella äidin ja isän kanssa.

_MG_8728

Shibuya crossing

Tahtoo takaisin! Tokiosta ei ehtinyt nähdä paljoakaan, ja pelkästään Shibuyan tienylittäjiä olisi voinut katsoa tuntikausia. Viimeisenä päivänä oli tarkoitus nähdä vielä Kiotossa linna, mutta sen sijaan matkustin tosiaan Okayamaan hakemaan hävinnyttä laukkua. Se stoori meni näin.

Tulimme Tokiosta väsyneinä illalla kohti Kiotoa. Olimme käyneet ostoksilla Kappabashi-kadulla, jolla myydään kaikenmaailman astioita ja keittiötavaroita, joten meillä oli yksi kassi lisää niiden kolmen lisäksi, joita raahasimme Tokiossa. Kioton aseman kohdalla laskin kassit nopeasti - 1 2 3, mukaanlukien se uusi kassi, ja jäimme pois. Lähes heti asemalaiturilta laskeuduttuamme tajusin, että reppuni oli vielä hattuhyllyllä. Se sama reppu, jossa oli läppärini (sisällään reissun kaikki kuvat ja koko syksyn koulutyöni), lentolippuni jne.

Paniikki paniikki! Löysimme asemalta lost & foundin, jossa kaksi vanhaa setää yritti saada selvää kertomuksestamme. H elehti ja selitti osin englanniksi, osin aikataulua näyttämällä, osin japaniksi, ja minä näytin surkealta vieressä. Lopulta sedät kirjasivat jotain ylös, kirjoittivat nimeni katakanoilla ja elehtivät, että meidän pitäisi tulla huomenna uudelleen.

Seuraavana aamuna H lähti viimeiselle konferenssiluennolleen ja minä lähdin takaisin Kioton aseman lost & foundiin. Paikalla oli taas kaksi vanhaa setää, tosin eri sedät kuin viimeksi. Yritin selittää asiaani, mutta ei siitä oikin tullut mitään. Sedät viittoivat minut odottamaan ja soittivat jonnekin. Kymmeneltä paikalle ilmaantui japanilainen nainen, joka sanoi: "Hello, I am your English volunteer, may I help you?" Helpotuksen huokaus. Selitin asiani, ja hän kertoi minulle, että laukkuni on todennäköisesti paikallistettu Okayamaan. Minun tulisi nyt kuvailla koko laukun sisältö, jotta he voisivat tarkistaa, ja jos laukku osoittautuisi omakseni, hakea se Okayamasta.

Kuvailin läppärini ja sanoin, että lisäksi "some clothes". Tämä ei riittänyt, vaan minun piti kuvata repussa olleet alusvaatteeni. Sitten setä soitti Okayamaan ja täti tulkkasi. Antoivat minusta kuvauksen, ja kysyivät moneen kertaan anteeksipyydellen ikääni. Reppu toki osoittautui omakseni, ja pääsin matkaan.

Viiletin Shinkansenilla Okayamaan ja näytin siellä saamaani lappua asemahenkilökunnalle, joka ohjasi minut ulos asemalta jonkinlaiseen koban-poliisiboksin ja lost&foundin yhdistelmään. Siellä vakavat viivasuut ojensivat minulle laukkuni. Kumarsin monta kertaa varmaan 90 astetta ja hoin sumimasenia ja arigato gozaimasua ja näytin helpottuneelta ja vakavat viivasuut puhkesivat isoihin hymyihin. Ehdin takaisin seuraavalla junalla.

Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun a) unohdin jotain liikennevälineeseen b) hukkasin laukkuni. Näemmä niin voi sittenkin käydä kelle vain, jopa minulle.

_MG_8965

Shibuyan väkeä

Kuvia on käsittelemättä kasapäin, ja nyt alkavat kouluhommat painaa päälle. Arjessa matka epäilemättä haalistuu jonkinlaiseksi unikuvaksi. Nyyh. Koskahan sitä pääsisi takaisin Japaniin? Jää ikävä ruokaa, juoma-automaatteja, Shibuyan bladerunner-fiilistä, nuudelipystiksiä, nekoja, liikennepoliiseja, Fushimi Inari -shrinen kissoja, A-izakayaa Kiotossa, Harajukun tanssivia elviksiä, japaninvaahteroita, vuoria, Tyyntämerta, ja varsinkin japanilaisia ihmisiä.

_MG_8455

Fushimi Inari -shrinen kissa.



16 kommenttia:

  1. Huh huh, onneksi reppu löytyi, tätiM huokaa!

    Kyllä kuulostaa mielenkiintoiselta tuo reissu, ihan alkoi itsekin tehdä mieli Japaniin tai johonkin Aasiaan.

    VastaaPoista
  2. Argh. Itse olisin varmaan mennyt ihan solmuun vastaavassa tilanteessa. Onneksi sentään löytyi. Eikös jaappanilaiset ole aika pedantteja näiden löytötavaroiden arkistoinnissa? Aikasmoinen bladerunner meininki noissa joissain kuvissa.... ja kollegat kehuivat juuri kissakuvaa "ihanaksi" :P

    VastaaPoista
  3. Japani on kenties paras mahdollinen paikka hukata laukkunsa. Esimerkiksi varkaita on erittäin vähän.



    Siskoni jätti joskus Tokiossa Yamanoten (se on siis se juna, joka kiertää koko kaupungin) hattuhyllylle laukkunsa. Hänpä sitten kysymään saman tien sen perään. Ohje oli, että odota tunti, kun sama juna tulee taas tälle asemalle.



    Siellä se laukku oli.

    VastaaPoista

  4. Vaikka Japanista on kuullut ja nähnyt jotakin, niin kyllä nämä sun kertomukset avasivat maan ihan eri tavalla. On ollut hienoa lukea tarinoita ja kuvauksia sekä tietty kuvat ovat olleet huippuja.

    VastaaPoista
  5. Haluan kiittää sinua tosi hienoista matkakertomuksesta ja -kuvista: Kiitos, Tuuli!

    VastaaPoista

  6. Taisi olla paras paikka laukun hukkaamiseen. Onneksi sait takaisin. Minä olen seurannut metkakertomusta mutta en ole vielä päässyt nauttimaan kuvista koska meille laitettiin joku hemmetin firewall joka ei päästä Flickeriin. Täytyy sitten ajan kanssa tutkia koko matka uudelleen läpi

    VastaaPoista

  7. Mahtavaa näkyi teilläkin olevan!hyvä niin!kuvat ovat tooodella hienoja!!Wau!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille kommenteista!



    Täti M: Aasia suositeltava! Mä haaveilen Japaniin paluun lisäksi jo Kiinasta..



    Petri ja Jukka: Juu, Japanissa ei toisten omaisuutta viedä, kuulemma. Vähän aikaa epäilin että olinko jättänyt kassin Yamanotelle, mutta onneksi kuitenkin shinkanseniin. Yamanote-linjalta olisi ollut vielä pidempi matka noutaa.



    Täti Oo: Mä muka tiesin Japanista paljonkin ennen reissua mutta reissussa tajusin, etten tiedä koko paikasta mittää. Enkä vieläkään. :-D



    Oblomov: Kiva kun luit. :-)



    Jonna: Kumma firewall. Kaikkea sitä.



    Jaana: Kyllä mä kateellisena katsoin teidänkin Etelä-Afrikan reissukuvia. :-)

    VastaaPoista

  9. Upeita kuvia! Suosikkini on tuo kissa!!

    VastaaPoista
  10. Kawaii neko!



    Japani on ollut matkustuslistallani toistakymmentä vuotta. Tavoitteena on päästä ennen eläkeikää.

    Toivossa on hyvä elää.

    VastaaPoista

  11. Nää raportit on olleet ihania! Mutta hei, nyt sulle pukkaa haastetta, kato www

    VastaaPoista

  12. Jippii! Nuvat näkyvät minunkin koneellani! Jututin vähän pomoa ja sain koneeni vapautettua. Ohjelma estää pääsyn tietyille sivuille koko hotellissa (facebook, messenger, youtube etc.) Nyt minulla on taas free access ja voin tutkia matkaraporttisi

    VastaaPoista
  13. Hienoa että reissusta jäi noin hyvä maku:) Itse kiittelen vielä julkisesti kun jaksoitte käydä luonani piristämässä jalkavaivaisen iltaa. Huippuhienoa:)



    Katsotaan nyt miten mun jatkosuunnitelmat edistyy, mutta seuraavalla Japaninreissulla olet myös tervetullut, vaikka pidemmäksikin aikaa - vaikka Okinawan aurinkorannoille jos sinne ajaudun:)

    VastaaPoista
  14. Yoe: Samoin täällä on tietysti majapaikka, jos Hollantiin tulet joskus. :-) Tai minne me nyt sitten ensi vuonna ajaudummekin.



    Japanista jäi tosiaan hyvä maku ja kauhea ikävä päälle. Ehkä vielä joskus pääsee uudestaan..

    VastaaPoista

  15. Hmm... pitäisi perustaa ajelehtivien suomalaisten kerho...

    VastaaPoista
  16. Joo. "Ankkurittomat" tms.

    VastaaPoista