22.11.08

Ei tämä elämä nyt ainakaan helpotu


Vuodenvaihde lähestyy, mutta maailma ei selkene. H todennäköisesti jatkaa pätkäsopimuksilla Lundissa, mutta matkustusrahat Delftin ja Lundin välillä jäävät pois, ja nyt kun se ainoa väliä lentänyt halpis Sterlingkin on konkassa, ei voi enää suhata muutaman viikon välein kahden kaupungin välillä. Minun ei kannata lähteä perään, kun ei ole vielä vakisopparia ja se Ruotsissa asuminen voi tyssätä keväällä, ja joutuisin sitten jättämään nykyisen koulun kesken ns. turhaan.

Toisaalta jos ja kun H jatkaa Lundissa vuodenvaihteen jälkeen ilman mitään rahnaa Delftistä, varsinkin kun omat tuloni rajoittuvat muutamiin satasiin silloin tällöin, ei meillä enää ole varaa nykyiseen asuntoomme täällä. Tämä tarkoittaa, että minä etsin nyt halpaa pientä asuntoa Haagista koulun läheltä* (max. puolen vuoden sitovalla sopimuksella, joten niitä on harvassa) ja teen päässäni listaa niistä kaikista tavaroista, joista pitää luopua.

Näin täällä. Eipä paljon naurata.

Ensi vuonna mahdollisuuksia on sitten ehkä 3:

a) H saa pysyvämmän paikan Lundista ja muutamme Skåneen, jolloin minä yritän vaihtaa koulua

b) H saa rahoituksen Suomen akatemialta ja muutamme piäkaupunkiseudulle, jolloin minä joko yritän vaihtaa koulua sinne, opiskelen HY:n opintojani eteenpäin tai haen töihin

c) Akateeminen maailma hyljeksii meitä ja H alkaa etsiä jotain ihan muuta

Pari kuukautta sitten vääntäessämme taas tästä asiasta sanoin, että minun kannaltani pahin on se jos en vielä vuodenvaihteessakaan tiedä, miten ja kuinka kauan epävarmuus kestää ja milloin se vakinaisempi asuinpaikka voisi löytyä. No, niin siinä sitten nyt kuitenkin kävi ja lisäksi pitää vielä kai lähteä tästä kauniista kodista. Oh well, itsesääli off ja asunnonhakuun.

* Saisi se muuallakin olla, mutta Haagissa asumalla säästäisin vielä junamatkakulutkin.



10 kommenttia:

  1. " itsesääli off "



    No näinpä! Ehkäpä itsekin ryhdistäydyn ja tartun härkää sarvista. Pitää vaan ensin löytää se oikea sarvekas:)

    VastaaPoista

  2. Valitse sit pieni härkä ettei ole turhan vaarallista. :-)

    VastaaPoista
  3. Otan osaa. Meillä on hyvinkin samanlainen tilanne tulossa, vaikkakin niinpäin että minä olen se joka on lähdössä ja se toinen joutuisi asumaan yksin (kauniissa) asunnossa johon ei ole varaa, eikä mitään järkeä lähteä mukaan sinne minne ikinä sitten olenkaan menossa (vaikka en tiedä vielä minne.)



    Tiedemaailma ja -elämä sukkaa jotenkin.

    VastaaPoista

  4. Jeps. Elämän ja tieteenteon yhteensovittaminen tuntuu vaativan kovasti uhrauksia monelta. Tosin saahan siinä sitten kanssa vaikka mitä, kuten vaikka reissuja :-D ja kontakteja ja sen ilon, että voi tehdä itselleen oikeata hommaa. Mutta välillä vaikuttaa, että tieteilijöillä olisi helpompaa single modessa (ei, tätä ei tarvitse tulkita niin, että mitään sellaista olisi harkinnassa..)

    VastaaPoista

  5. En oikein tiedä mihin ratkaisuun lopulta ajaudutte... mutta... rehellinen oma mielipide on paikallaan: Olisi erittäin mukavaa saada teidät takaisin Suomeen. Yrittäkää silti jaksaa! Olette ajatuksissamme.

    VastaaPoista

  6. Mutta ihmeitä tapahtuu aina välillä. Joskus asiat vaan selkenee naps just silloin kun on tosi hankalaa. Pidä mielessä tää vaikka toimitkin samalla vaikeuksien voittamiseksi!

    VastaaPoista
  7. Joo, Zepa on oikeassa... koitan itsekin luottaa siihen, että jossain vaiheessa jotenkin vain selviää miten asiat hoituu parhain päin. Ja pahin mitä voi käydä on se, että muutaman vuoden joutuisi asumaan erillään... sukkaa pahasti joo, mutta maailmanhistoriassa on ollut pahempaakin draamaa.



    Two Body Problem on hyvin yleinen tiedemaailmassa. (Google antaa ko. hakutuloksina ensinnä wikipedia-artikkelin joka puhuu klassisen mekaniikan ongelmista, seuraavat hitit on pariskuntien ongelmista tiedemaailmassa...) Sua ei varmaan suuresti lohduta se, että vielä hankalampaa olisi jos olisit itsekin tiedeuraa etsimässä...



    Suomeen palaaminen on tietysti aina esillä, lukuisat tahot sitä toivovat, mutta valitettavasti yhä vähemmän näyttää todennäköiseltä että sinne olisi asiaa lähitulevaisuudessa. Jospa kaikki tieteen perässä ulkomaille menneitä suomalaisia kaipaamaanjääneet perustaisivat kotimaassa liikkeen, jonka avulla suomen akateemisen maailman tila saataisiin korjattua ...

    VastaaPoista
  8. Kiitoksia kommenteista ja rohkaisuista ja lohdutuksista.. On toki maailmanhistoriassa pahempaakin kuin se, että joutuu muutaman vuoden asumaan erillään, mutta kyllä se muutama vuosi nyt tässä kohtaa hankaloittaisi eräitä muita suunnitelmia huomattavan liikaa. 10 tai 5 vuotta aiemmin ei olisi niin kovasti haitannut, mutta nyt on vähän paha ikä. Nimimerkillä T kohta 32 v. ja tahtoo perheen.



    Kansanliikettä kannatan! Mutta en kyl pidätä hengitystäni sen suhteen, että Suomessa kovasti mahiksia avautuisi.



    Hah, two-body problem. Olisi juu vaikeampaa, jos minullakin olisi kovasti tieteellisiä tai muita ambitioita. :-p Fotauksesta pitäisin mielelläni kiinni, mutta tiedä sitten. Oikeastihan mulla olisi täällä koulua vielä 2,5 vuotta jäljellä, enkä haluaisi yksin täällä niin kauan asua. On niitä fotokouluja onneksi muuallakin.

    VastaaPoista

  9. Tsemppiä kovasti pohdintoihin! Asiat järjestyvät varmasti pian.

    VastaaPoista
  10. Uiks. Potku peffaan.

    (Mä taas olen vaihteeksi tuon kuultuani ihan hyvilläni sinkkuudestani.)

    VastaaPoista