12.10.09

Metasta asiaan


Kai tähän nyt voisi jo jotain kirjoittaakin pelkän säädön ja metailun sijasta.


Perjantaina olin ensimmäistä päivää töissä siellä Rijksmuseumin proggiksessa. Aamulla piti kuuden aikaan lähteä Utrechtin suuntaan, missä kasasimme studiokamppeet. Ajoimme sitten Amsterdamiin ja museolle, lainasimme kypärät ja turvakengät ja roudasimme studiotarvikkeet remontin keskelle. Ensimmäisenä päivänä tuli lähinnä kasattua valoja ja testattua eri taustoja. Banning oli mukava mutta tarkka ja tenttasi minua koko ajan varsinkin valoista; "kuinkas sinä tämän ongelman ratkaisisit?"


Juuri sellaista suhtautumista toivoinkin. Tulee opittua paljon, kun joutuu koko ajan pähkäilemään ja miettimään. Työpäivä kesti kauan, olin kotona vasta kuuden jälkeen illalla, mutta vaikka olinkin fyysisesti ihan puhki ja henkisestikin aika väsy, palasin kotiin iloisella mielellä. Työ oli mielekästä ja pomo kiva. Nyt ongelmina on vain aivan kamala sotku palkka-asioiden suhteen ja se, miten saan koulun ylipuhuttua antamaan minulle projektista vielä opintopisteitäkin.


H ajoi kotiin Wurtzburgista perjantaina ja oli kotona viikonlopun. Minä kehitin tietysti kaikesta viikon stressaamisesta ja liiallisesta valvomisesta kamalan migreenin lauantaiksi, joten vietin koko päivän pyjamassa. Tarkoitus oli mennä synttäreille R'damiin, mutta se nyt sitten jäi. Harmitti. Lisäksi pesukone päätti hajota lauantaina, ja vietin sitten ison osan iltapäivästä sitä purkaen ja säätäen. Ei tullut edes kuntoon, enkä enempää uskalla leikkiä tee-se-itse -naista, kun kone kerran on vuokranantajan ja siitä maksetaan vuokraakin. Saa korjauttaa jollakulla Veijo Ammattilaisella. Illalla minua harmitti ohi menneet juhlat ja hukkaan mennyt päivä, ja H huolestuneen oloisena käytti parhaita tietämiään piristyskeinoja: "Katsotaanko yhdessä vaikka vähän Star Trekiä?"


Sunnuntaina teimme havainnointiretken Ikeaan (sosiologian tehtävä; havainnoi jotakuta ihmistä ympäristössä) ja ostimme sieltä silliä. Tarkoitus oli tehdä myös toinen havainnointiretki Doerakin pubiin mutta emme sitten mitenkään jaksaneet. Koti-illat ovat aika kova sana silloin kun molemmat olemme paikalla.


Tänään H lähti varhain aamulla taas kohti R'burgia ja joutui kuulemma rajalla innokkaiden saksalaisten tulliviranomaisten kynsiin (auto pengottiin). Minä olen säätänyt blogin ulkoasua ja jättänyt huomiseksi tehtävät kouluhommat illaksi.


Koetan olla stressaamatta nukkumisesta. Minulla on nyt taas sitä ongelmaa, että en nuku kunnolla jos edessä on koulu- tai työaamu. Minun on sekä vaikea saada unta että vaikea nukkua kellonsoittoon asti. Herään aamuyöllä tuntia paria ennen kelloa, ja sitten pyörin sängyssä, kun kaikki tehtävät asiat ryntäilevät eestaas pääkopassa. Lopulta tehokkaaksi uniajaksi tulee viitisen tuntia, korkeintaan, ja se ei mitenkään riitä. Olen kokeillut kamomillateetä, kahvin jättämistä vähemmälle ja iltaliikuntaa, mutta ainakaan tuohon aamuyön heräilyyn ei niistä tunnu olevan apua. Viikonloppuisin nukun kuin tukki, ja vieläpä kuin oikein sikeäuninen tukki, jos H:kin vielä on kotona.


Tähän loppuun vielä testikuva. 6x8 polaroid, tarkoituksena oli mittailla valoa. Kuvan tehnyt J. Banning.


A test photo by J. Banning


 

9 kommenttia:


  1. Hei oliko eka kommentti face liftingin jälkeen? :) Hieno kuva, vahvaa symboliikkaa... Tuo yläpuolinen passikuva on kuin Anne Ricen romaanin kannesta

    VastaaPoista

  2. Jepjep, ekana ehdit. Eikö Anne Rice kirjoita vampyyreista?? :-p

    VastaaPoista

  3. Juu taitaapi olla alan spesialisteja. Meiltä löytyy vähän hänen tuotantoaan. Ihan jees lajityyppinsä kirjailija.

    VastaaPoista
  4. Nukkumisesta: Silloin kun olin vielä työelämässä (kuulostaapa eläköityneeltä) niin mulla oli samantapaista ton nukkumisen kanssa. Su-ma yönä en nukkunut juuri ollenkaan, ma-ti huonosti, ti-ke jotenkuten, ke-to selvästi paremmin ja pe-la & la-su + lomilla lailla tukin. Nyt kun lojun yhteiskunnan elättinä niin nukun taas paremmin kuin koskaan, elintason aletessa näemmä elämänlaatu paranee:-o Jotkut kuulemma osaavat koulusta tai töistä lähtiessään jättää aivot narikkaan ja rentoutua, mulla ei onnistu. Liekö tuo omalla kohdallani hermoheikkoilua vai jotain ylikehittynyttä tunnollisuutta kun ajatukset vatvovat jo seuraavassa päivässä ennen kuin edellinenkään on päättynyt. Joillakin on kuulemma taito ottaa asia kerrallaan, mä taas otan kaikki asiat yhdellä kertaa:-(

    VastaaPoista
  5. Petri: Mä olen kai yhden sen kirjan lukenut, mutta siitä ei jäänyt paljoa mieleen. Tosin ei ole ihan mun genre.



    Harri: Just tuota tuo on. Uni paranee sitä mukaa kun työviikko etenee ja su-ma yö on mahdoton. Vaan miten tällaisesta kierteestä pääsisi pois? Nyt olen jo onnistunut kehittämään stressin siitä että pelkään etten saa unta.. Olen joskus miettinyt, että sellainen 9-5 duuni, jota ei edes voi ottaa kotiin mukaan edes ajatustasolla, voisi olla mulle elämänlaadun kannalta ihan passeli. Ei pyörisi koko ajan päässä. Toisaalta olen kans tosi tyytyväinen ettei tullut koskaan päästyä esmes lääkikseen. Murehtisin itseni tärviölle niin tärkeässä työssä.

    VastaaPoista
  6. Kuva on hieno, olet kaunis.



    Mulla oli samantyyppistä stressiä aiemmin, mutta olen vaan kouluttanut itseni pois siitä. Yksi asia, mikä itseäni auttaa, kun on tuhat rautaa tulessa, on listata asioita ja sitten laittaa niitä järjestykseen. Yksinkertainen juttu, mutta se kummasti jäsentää ajatuksia eikä ole koko ajan sellainen tunne, että pitää muistaa sitä ja tätä. Osan muistista kun voi ulkoistaa.

    VastaaPoista
  7. Joo, siis mun ongelma ei ole etten osaisi organisoida ajankäyttöäni - mä teen jokikinen viikonloppu aikataulun seuraavalle viikolle, ja siinä allokoidaan kaikille hommille omat kohdat - mutta ihan se, että hommia on paljon ja ne on kaikki paljon ajattelutyötä vaativia projekteja. Aivot eivät saa tarpeeksi lepoa, kun ei ole aikaa irrottautua proggiksista edes yhdeksi päiväksi viikossa. Mutta tammikuun puolivälin jälkeen helpottaa. Vaikka työharjoittelu eittämättä onkin rankkaa sekin, on se henkisesti kuitenkin vähemmän kuormittavaa kun ei tarvitse pähkäillä vaan se konseptinrakennus ja mietintä on suurimmaksi osaksi jonkun muun heiniä.



    Mun to do -listat on luokalla legendaarisia kun niitä on aina joka paikka täynnä. :-)

    VastaaPoista
  8. " 9-5 duuni, jota ei edes voi ottaa kotiin mukaan edes ajatustasolla"

    No näinpä. Saattaa tosin olla, että tämä edustamamme ihmistyyppi onnistuu tavalla tai toisella kehittämään itselleen jonkun enemmän tai vähemmän tietoisen stressin teki sitten mitä tahansa;-) Mulla saattaa yksi selitys piillä siinä, että olen kovasti taipuvainen yökyöpeliyteen ja sitten nysvättyäni jotain aikani havaitsenkin, että on jo kiire nukkumaan, ja kun tietää että pitäis nukkua ja tunnit ovat vähissä niin hermostun eikä koko hommasta tule mitään. Toisaalta jos menen ns. ajoissa levyksi niin herään pikkutunneilla ja sitten taas tuijotetaan kattoon ja huokaillaan. Jos saisin takautuvasti korvauksen niistä punkassa "tehdyistä" työtunneista niin olisin varmaan miljonääri:-D

    VastaaPoista

  9. Kuulostaa kyllä aivan täysin samalta kuin oma vaivani. Tosiaankin tuttua on se, että hermostuu kun huomaa nukkumatuntien olevan jo vähissä. Sitten stressaa siitä asiasta niin ettei uni tule. Mulla on kanssa se ongelma, että olen pirteimmilläni joka tapauksessa puolenyön maissa. Entisessä duunissa se olikin ihan jees - puolenyön jälkeen on hyvä aika tehdä asioita, jotka katkaisevat yliopiston postinkulun, jos niitä joskus kerran on pakko tehdä - mutta nykyään, kun jostain ihmeellisestä syystä pitää olla toisessa kaupungissa oppitunnilla aamuvarhaisella, ei tämä luontainen rytmini oikein toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla.

    VastaaPoista