tsukimi

On syyskuun katselun aika. En ole syönyt riisikakkusia enkä viettänyt juhlia, mutta illalla kävin valokuvaamassa kuuta. Pihan pesukarhu liittyi hetkeksi seuraan. Näin sen nyt kunnolla toisen kerran. Se ei ole mikään japanilainen tanuki, vaan amerikkalaistyylinen akuankasta tuttu pesukarhu, iso ja naamioitu ja raitahäntäinen. Kuulemma niitä tuotiin tänne 70-luvun lopulla lemmikeiksi, ja villiintyivät sitten luontoon.

Rapu sanoo: "Älä käy mulle!"

Taifuunin aikaan viime viikonloppuna etuovemme edessä hengasi myös rapu. Jokapäiväisempiä tuttavuuksia ovat pihan kaksi kissaa, shironeko ja kuroshironeko, valkoinen kissa ja mustavalkoinen kissa. Niiltä on molemmilta leikattu korvan kärki pois - en tiedä, tarkoittaako se, että ne kuuluvat jollekulle, vai mitä. Joissakin maissa se tarkoittaa että tämä kissa tässä on leikattu, mutta meidän pihan kollilla on kyllä karvanopat tallella.

Shironeko paistattelee päivää.

Japanintunnit alkoivat. Meitä on 10. Amerikkalainen, italialainen, slovakialainen, kiinalainen, bangladeshiläinen, britti, tanskalainen, hollantilainen ja me kaksi suomalaista. Tuntuu kovin tutulta; muistelen, kun kahdeksan vuotta sitten juuri Hollantiin muutettuani istuin samanmoisilla tunneilla ja opiskelin alkeita pienessä kansainvälisessä porukassa. Tämä ensimmäinen kurssi keskittyy käytännön asioihin ja puhumiseen ja menee vauhdilla eteenpäin. Opettajamme Endo-sensei nauraa paljon ja pitää huolen, että kaikki pääsevät ääneen. Seuraava kurssi on sitten kielioppipainotteinen.

Uutisissa on ollut taifuunin jälkien korjaamisen lisäksi kahden suuren kuolema. Toyotan Toyoda ja Nintendon Yamauchi. Lisäksi on puhuttu olympialaisista ja siitä, mitä kaikkia uudistuksia ja muutoksia niihin valmistautuminen aiheuttaa (pitää ehtiä käymään Tsukijin kalatorilla ennen kuin se siirretään). Löysin kaukosäätimestä napin, jolla kello seitsemän iltauutisten kielen saa vaihdettua simultaanitulkatuksi englanniksi, joten nyt olen vähän paremmin ajan hermolla.

Olemme suunnilleen kartoittaneet lähialueen ruokakaupat. Summit taitaa olla suosikkini, vaikkei erityisen halpa, ja päivittäiset pienet asiat hankimme Lawson 100:sta. Summitin ja Ito-Yokadon kalatiskit ovat aivan mahtavia. Summitissa kalakokki seisoo pöydän takana ja fileoi taatusti tuoreet kalat ja leikkelee sopivat palat mustekalaa asiakkaan odottaessa. Jossain erillisessä ruokapostauksessa aiheesta lisää; mainittakoon tässä kuitenkin, että Rikenin ruokala on loistopaikka syödä myös. Valtava valikoima hyvää ruokaa ja hinnat halvemmat kuin Unicafessa.

Olisi taas kolmipäiväinen viikonloppu tulossa, mutta H:n pomo ehdotti, että H tulisi maanantaipyhänä töihin, pomo kun lähtee sitten yli kuukaudeksi reissuun konferenssiputkeen. Epäilemättä tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Ei se mitään. Ehdimme huomenna Akihabaraan ja sunnuntaina taas vaikka Kamakuraan. Daibutsu kun jäi viimeksi näkemättä.

Hiekkaranta viimeksi nähtiin, mutta näen sen kovin mielelläni uudelleenkin.

Illalla ehdin juuri nukahtaa kun järistys kaukana Fukushimassa herätti. Eilen meille opetettiin järistysturvallisuutta.