24.10.07

Akuuttia ja kroonista ikävää


Olen kärsinyt jo viikkoja todella kovasta koti-ikävästä. Niin kovasta ikävästä, että se tuntuu palana kurkussa. Kaipaan sukulaisia ja ystäviä Suomessa, Helsinkiä, sitä, että voi kuulla ja puhua omaa kieltään, sitä, että tuntee olevansa kotonaan. On minulla aiemminkin kausittaista ikävää ollut, mutta ei tässä määrin. Nyt ihmettelen, että mitä tehdä.

Tämä johtuu suureksi osaksi varmaan siitä, että meidän piti alkuperäisten suunnitelmiemme mukaan olla nyt jo takaisin Suomessa. Alitajuntani on koko ajan pitänyt tätä täälläoloa hyvin rajattuna ja rajallisena väliaikaisolosuhteena. Nyt sitten, kun emme palanneetkaan, se huutaa että mitä hittoa nyt, ei tästä tällaisesta ollut ollenkaan puhe. Ja nyt kun ei tiedä, koska sitä pääsee takaisin, ei ole mitään päivämäärää mihin kiinnittyä.

Haluaisin niin kovasti käydä valokuvauskouluni täällä loppuun asti, kun sinne kerran onnistuin valikoitumaan. Mutta en osaa edes kuvitella, että oikeasti asuisin täällä vielä neljä vuotta. Saati sitten viisi, mitä H tuossa maalaili jotain uutta tutkijapaikkahakemusta täyttäessään.

Suomessa käyminen auttaa, mutta ei kokonaan. Siellä ollessamme olemme ihmisten nurkissa, nukumme toisten sohvilla (mistä suuri kiitos kaikille niille sohviaan tarjoaville ihmisille!), johon hermostuu parissa viikossa, kun haluaa omaa tilaa ympärille. Kaikkia ihmisiä ei koskaan ehdi nähdä, ja lomaohjelma on juoksemista paikasta toiseen. Sitä paitsi minä kaipaan sitä Suomen arkea, jossa ollaan vaan, käydään töissä (kyllä, kaipaan työpaikkaanikin), illalla käydään saunassa ja aina välillä pelaamassa lautapelejä ystävien kanssa. Viikonloppuna ehtii porukoille syömään, siskon kanssa kaffelle tai vierailulle mummolaan. Näkee, kun kaverien ja sukulaisten uudet tenavat kasvavat, ja tuntee kuuluvansa johonkin. Täällä minä en kuulu yhtään mihinkään enkä edes oikeasti tunne ketään.

Voi itku. Toivottavasti tämä on vain kausi.



10 kommenttia:


  1. Jos olisit just nyt duunissa, niin saisit sekaantua benchmarkingin ihanuuksiin :-)

    VastaaPoista
  2. Voi sua :-( Mut se on VAIHE se on VAIHE! Oikeesti! Ei mikään noin ikävä olo kestä loputtomiin, kun päivissäsi sielläkin on kumminkin paljon hyvää!



    Voimaa & haleja!

    VastaaPoista
  3. TJ: koetat siis sanoa, että älähän haikaile? :-)



    Zep: Kiitos, koetan koetan..

    VastaaPoista
  4. Kehitetään ittemme kuoliaaksi...

    Ja yliopistolaitos uudistuu...

    VastaaPoista
  5. Hitsi. Meni roska silmään.

    Piti sanomani, että tuommoista voi tuntea ihan kotomaassaankin ollessa. Yhteydenpito välillä oma kortteli - naapurikortteli voi olla huomattavasti vaikeampaa kuin yhteydenpito välillä Suomi - Hollanti, luulen.



    Ja tiedän, ettei tämä varmasti ainakaan auta mitn. Äh. Hempeyttä tahollesi kuitenkin.

    VastaaPoista
  6. "Toivottavasti tämä on vain kausi."



    Juu, suomalaisen naisen eliniänodote on 82-83 vuotta, joten niillä hujakoilla loppuu viimeistään:p



    "Piti sanomani, että tuommoista voi tuntea ihan kotomaassaankin ollessa..."



    Uskaltaisin väittää, että oikein luulet.



    Jaksamista ja yhä iloisempaa ilmettä kaikille!!!


    VastaaPoista
  7. Joo, se on kausi. Menee ohi kun unohtaa murehtia. Se tulee sit taas takaisin kyllä, ja menee ohi taas.



    Toi "arjen" kaipaaminen on kyllä tuttua: haaveilee siitä, et olis vaan suomessa ja asuis jossain ja ois töissä jossain ja ostais kotimatkalla alepasta maitoa.

    VastaaPoista
  8. Joo, se on kausi. Menee ohi kun unohtaa murehtia. Se tulee sit taas takaisin kyllä, ja menee ohi taas.



    Toi "arjen" kaipaaminen on kyllä tuttua: haaveilee siitä, et olis vaan suomessa ja asuis jossain ja ois töissä jossain ja ostais kotimatkalla alepasta maitoa.

    VastaaPoista

  9. Oletko Tuuli jo yhtään paremmalla mielellä? Minua ilahduttivat viikonlopun kirjamessut. Vaikka ryysis oli kauhia niin oli silti hienoa törmäillä samanhenkisessä porukassa. Mark Levengoodia, Isä Mitroa ja Esko Valtaojaa kuunneltuaan ei voinut kuin olla hyvällä tuulella!

    VastaaPoista

  10. Juu, vähän, kiitos kysymästä! Nyt taas hetkellisesti koulukiirusta. Blogaanpa hieman, kun nyt vielä hereillä olen..

    VastaaPoista