13.1.08

Pitäis


vedostaa kolme kuvaa, printata noin 8, tehdä kansi 24-kirjaseen, piirrellä vielä muutama luonnos, valmistaa 3 kollaasia, kirjoittaa miniessee, romputtaa kaksi kuvaprosessiesittelyä. Kaikki nämä huomiseksi.

Mitä teen? Luen sarjakuvablogeja, tietenkin. Pöh. Veikkaanpa, että ensi yön unet jäävät lyhykäisiksi.

Koetin tuossa taittaa mahdollisimman professionaalisti yhtä pientä kirjasta, jonka tulee olla huomenna beeldontwikkelingin arvostelussa. Sen kanssa tuskaillessani tuli mieleen yksi asia, joka alitajuisesti on tökkinyt koko ajan tässä koulumme opetusmetodissa: meitä testataan paljon, ihan koko ajan, mutta meille opetetaan aika vähän. Nytkin kahdessa eri aineessa pitää saada aikaiseksi kirjanen, jonka tulee olla tyylikäs ja ammattimaisen näköinen. Jotkut näyttävät siihen tarvittavia taitoja jo omaavankin, mutta minulla ei ole taittamisesta yms. mitään tietoa. Koetan sitten näpertää parhaani mukaan ja googlettaa esimerkkejä, mutta tuskin siitä erityisen hyvää tulee. Ihmettelenkin, että eikö parasta olisi vain opettaa meille vaadittavia taitoja? Oppiaksemme niitä käsittääkseni olemme akatemiassa?

Vaan ei.. meillä annetaan tehtäviä, arvostellaan tehtäviä ja pelotellaan jatkuvasti kollektiiviarvosteluilla: "koeta nyt saada se mielenkiintoinen kuva aikaiseksi tästäkin aiheesta, muista, että tammikuussa on se kollektiiviarvostelu ja jos siellä saa negatiivisen, niin se on hyvin pian hei hei.." Kuvia näytetään viikoittain, ja kyllä niistä saa kritiikkiäkin, mutta kun se kritiikki on tyyliin "onpas tylsä kuva, koeta tehdä mielenkiintoinen kuva seuraavalla kerralla". Tuntuu kuin eläisi pääsykoekevättä uudelleen ja uudelleen: meitä testataan, ja kokeilemme tuoda esille uusia juttuja, mutta hapuilemme, koska konkreettista opastusta on saatavilla aika vähän. Ainakin ottaen huomioon, että pakollisia oppitunteja on kuitenkin viikossa kolmisenkymmentä.

Mietinkin, että onko tässä nyt jippona taas  se, että meitä saa näppärästi karsittua vaatimalla meiltä koko ajan uusia pohjataitoja ja pitämällä koko ajan kilpailuasetelmallisia arvosteluhetkiä. Luokaltamme on nyt loman aikana ja sen jälkeen lähtenyt neljä ihmistä, b-luokalta kuusi. Suurin osa sanoi syyksi stressin ja kovat paineet, jotka tuhoavat luovuuden. Yksi toveri sanoi lähtiessään, että "hei, tämähän on hyvä homma teille jääjille, vähemmän kilpailua." Niin kai sitten, mutta täytyy sanoa, että ahistaa tämä kilpailun ja jatkuvan arvostelun keskeinen asema. Meille sanotaan, että pitää uskaltaa ottaa riskejä ja kokeilla uusia asioita, mutta miten sitä voi, kun kämmistä voi olla seurauksena negatiivinen arvostelu ja ulossavustus?

No, saa nähdä. Ensimmäinen kollektiiviarvostelu vasta edessäpäin. Ehkä se ei ole niin tiukkaa ja vakavaa ja inkvisitiomaista. Ehkä meitä vain pelotellaan, jotta ottaisimme homman tosissaan. Huomenna joka tapauksessa alkaa ensin ainearvosteluviikko, jossa meille jaetaan puolen vuoden numerot. Odotan jonkinlaista kasaa kuutosia ja seiskoja ja ehkä paria kasia (ysi ja kymppi ovat kuulemma olemassa vain periaatteessa; niitä on mahdoton saavuttaa).

Ja nyt olisi parasta tosiaan valmistaa ne rästissä olevat kuvat. Hamsterikin herää kohta, ja sitten en malta kuitenkaan liikahtaa terraarion viereltä.



8 kommenttia:


  1. Kuulostaa ihan italialaiselta lukiolta.

    VastaaPoista

  2. Onks sillä koululla minkälainen maine, nuin yleensä? Kuka sitä rahoittaa, onko ikää minkä verran jne. Kommentteja webissä?

    VastaaPoista

  3. Loistava maine, ikää 325 vuotta, Euroopan vanhin kuvataideakatemia tms tai vanhimpia. Ja mä veikkaan että jatkossa, sit kun syvennytään, koulu onkin loistava. Nytkin meillä on joitakin niin guruja opettamassa esim. reportaasikuvausta, että huh. Mutta alussa ne ei tunnu piittaavan opettamisesta vaan jyvien karsimisesta akanoista. Mikä on vähän penseää, kun kuvittelin, että karsinta tapahtui pääsykokeessa (josta jotain 3 - 4 prossaa pääsi läpi).

    VastaaPoista

  4. Niin, ja rahoittaja on valtio - tää on Kuninkaallinen taideakatemia eli Koninklijke Academie van Beeldende Kunsten.

    VastaaPoista
  5. Eli ihan vanha kunnon "sisäoppilaitosmetodi";) ensin luulot pois ja sitten hommiin! Voi olla, että tuo kaikki on osaltaan seurausta vanhasta perinteikkäästä nimestä ja sen oppilaitokselle mukanaan tuomista paineista. Valituistakin kelpaavat valmistumaan vain motivoituneimmat ja kyvykkäimmät. Älä anna periksi!

    VastaaPoista

  6. Jaahas, täällä tarvitaan vähän piristystä... Käväisepä blogissani, josko pieni kukkakimppu toisi tarvittavaa virtaa! :)

    VastaaPoista

  7. Ooooh, kukkia! Kiitos! Pistänpä hyvän kiertämään illalla..

    VastaaPoista

  8. Tuo kuulostaa myos hyvin paljon brittilaiselta perustutkinnolta. Stressinsietokyky on osa opintoja. Jos selviaa lapi, selviaa sitten tyoelaman paineistakin, ja taallahan mennaan toihin 21-vuotiaina suoraan kolmen vuoden perustutkinnon jalkeen, ja paiskitaan siten toita ihan niin paljon kuin tyonantaja sanoo. Akateemista vapautta ei kaytannossa ole, vaan kiireessa taytyy vaantaa esseet ym. ja siirtya suoraan seuraavaan. Toisaalta sitten laitoksellasi lienee hyva maine juuri, koska siella on vaikeaa. Taalla esim. huonommissa yliopistoissa on paljon vahemman tyota, enemman vapautta ja helpompi saada lisaaikaa, mutta naita laitoksia ei juuri arvosteta. Aikuisopiskelijalle lienee vaikeaa sopeutua siihen, ettei ole mitaan vapautta, lapsukaiset taas tulevat suoraan koulusta. Tsemppia!

    VastaaPoista