23.4.08

Rapo Pariisinrapo


Asioita, joista pidän Pariisissa:

Quartier Latin, sen kirjakaupat ja pikkuputiikit ja kadut. Valokuvakirjakaupat, joista saa isoja fotokirjoja kympillä. Shakespeare & co. Rue Mouffetardin ruokatori.

Sorbonnen yliopiston kulmat miekkareineen ja halpoine ravintoloineen.

Metroasemat ja niiden erityistuoksu: palanutta kumia ja ihmisiä. Palanutta kumia siksi, että joillakin metrolinjoilla metrossa on autonrenkaat. Chatelet-Les Hallesin metroaseman liukukäytävät. Austerlitzin rautatieasema.

Kulmakahvilat ja ranskalainen aamiainen katunäköalalla. Kohteliaat ihmiset kaupoissa ja ravintoloissa (veikkaan, että ovat epäkohteliaita niille, jotka eivät puhu lainkaan ranskaa, ja siitä Pariisin maine tylynä kapunkina). Iltamyöhällä terasseilla istuksivat ihmiset, lapset, jotka osallistuvat ravintolaillallisiin kymmenen aikaan.

Marais'n falafelpaikat (jotka olivat nyt juutalaisen pääsiäisen vuoksi tosin kiinni). Designer-putiikit - ostin yhden t-paidan. Rue des Rosiers.

Puistot, Jardin des Plantes ja Luxembourg. Vanhat sedät pelaamassa petanqueta tai puistoshakkia. Hölkkääjät.

Leipomot, juustokaupat, viinikaupat. Vaikka niitä meilläkin kyllä on. Leipomot eivät silti toki vedä vertoja ranskalaisille.

Suurkaupungin vilinässä yksin harhailu. Se, kun muistaa edellisistä käynneistä tarpeeksi tunteakseen kaupungin jotenkin tutuksi.

Eiffel-torni pimeällä.

Mistä en Pariisissa pidä:

Hotellit, joskus. Tälläkin kertaa keskihintainen mutta ala-arvoinen. Emppu urheasti nirhaisi ensimmäisenä aamuna torakan, ja joku tuntematon ötti herätti minut toisena aamuna pyrkimällä nenääni. Ensin ajattelin, että se oli varmaan vain koppiainen, mutta nyt minulla on jalat ja selkä täynnä puremajälkiä. Olinhan toki lukenut, että Pariisissa ja Lontoossa viiden tähden hotelleissakin voi olla lutikoita - miksei sitten olisi kahden tähden paikoissa. En silti uskonut sellaisia koskaan kohtaavani.

Koirankakka kaduilla.

Autoliikenne.

Melu.



3 kommenttia:

  1. Hei, meillä on suurin osa samoja Pariisi je t'aime -kohteita, mutta täytyi tulla se oikein erikseen sanomaan, koska minustakin Pariisin metro on mahtava ja muistan tuon hajun!!



    Ja myös minun ennakkokuvitelmani Pariisista töykeyden tyyssijana muuttui: ihmiskohtaamiseni ja asiakastilanteeni olivat siellä poikkeuksellisen iloisia ja lämpimiä, flirttailevia, viipyileviä jne.

    VastaaPoista
  2. Lutikat ja torakat... ah... Euroopan suurkaupunkien virkistys.. Shakespeare & co ja muut kirjakaupat, Eiffeli, Sorbonne ja sen polytekninen koulu, Metro... joo aika tavalla vastaavat ovat jääneet meikäläisen mieleen. Sekä se että konferenssin lounaalla(kin) oli varsin runsas ja avoin viinitarjoilu :P

    VastaaPoista

  3. Pariisi tylyyden tyyssijana on kyllä juu aivan totaalisen kakkapuhetta. Omat kokemukseni Pariisista ovat kummallakin kerralla olleet erinomaisen positiiviset. Auttaa toki jos yrittää itsekin ranskaa vääntää, mutta useasti saatiin iloista ja ystävällistä palvelua ennen kuin oltiin ehditty edes yrittää. Ehkä tietysti asiaa on auttanut se, että matkaseuran kanssa keskenään rupattelu suomeksi tai ruotsiksi on tehnyt jo kättelyssä vastapuolelle selväksi ettemme ole amerikkalaisia tai saksalaisia :-)

    VastaaPoista