4.11.06

Zaterdag


Viikonloppu sujuu rauhallisissa merkeissä. Kävimme päivällä shoppailemassa. Minä en kestä vaateshoppailua enkä yleensä pidä uusista vaatteista. Olen ollut samanlainen pienestä pitäen. Aikuistuttua vaateshoppaus on käynyt vielä hankalammaksi, kun koko ei ole koskaan kasvanut aikuismittoihin, mutta vaatetyylin tulisi jo olla jotain muuta kuin lapsilla. Muutama vuosi sitten luovutin täysin, ja sen jälkeen olen taas ostanut kaikki harvat uudet vaatteeni lastenosastoilta.

Tänään löysin vihdoin aivan ihanat sammarit! Tummansiniset, levenevillä lahkeilla, täsmälleen oikea pituus (11-vuotiaiden poikien koko) ja istuvatkin vielä. Hinta kokonaista 16 euroa. Jos kaupassa olisi ollut monta kappaletta jäljellä tätä kokoa, olisin varmaan ostanut ne kaikki. Nyt oli vain yhdet. Unelmasammarit. Pidän näitä, kunnes hajoavat pieniksi langanpätkiksi. (Mikä ehkä hinnan huomioonottaen tapahtuu pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin.)

Illalla kävimme vielä uudessa elokuvateatterissa katsomassa Al Goren tähdittämän ilmastonmuutoselokuvan An Inconvenient Truth. Leffan sisällössä ei ollut mitään uutta eurooppalaista mediaa seuraavalle, mutta tehokas pätkä se kyllä oli. Tehty juuri oikealla tavalla suurelle yleisölle. Paljon havainnollistavaa kuvaa ja animaatiota. Tulin leffateatterista kiukkuisena ulos. En itse leffan takia, vaan siksi, että Al Goren näkeminen hätkäyttää miettimään, minkälainen maailma voisi nyt olla, jos Floridassa oltaisiin taannoin laskettu ääniä loppuun asti.



7 kommenttia:


  1. Sammarit! Ihanat kapineet mutta valitettavan kuluvat. Shoppailuenpatiaa ~~~ Itsellä samantapainen ostosongelma, joka vielä kärjistyy sillä, että kuitenkin oon turhamainen ja tahtoisin näyttää hyvältä. Että shoppaa siinä sitten itsesi tyylikkääksi, kun pää räjähtää toinen toistaan epäsopimattomampien vaihtoehtojen kanssa.

    VastaaPoista

  2. Lisäksi olen ihan vakuuttunut, että nykyään 90% vaatteista vain tehdään perin oudoiksi. Malliltaan sellaisiksi, etteivät ne sovi kenellekään. Paitsi ehkä kaksimetrisille ja langanohuille naisille, joita näkee korkeintaan telkkarissa. Meinaan, kenen farkkukokokaan voi olla vyötärö 26 lahje 34? Ilmoittautukoon semmoinen heti.

    VastaaPoista

  3. Niin just! En käsitä tommoista muodin salaliittoa. Luulisi, että kannattaisi tehdä kansalle vaatteita, joihin ne sopivat heittämällä - kun kuitenkin suurin osa on kokoa vyötärö 34 ja lahje 26 :-) (muuallakin kuin Suomessa, persjalkaisten luvatussa maailmassa, luulen)

    VastaaPoista
  4. maailman tapahtumat ovat pienestä kiinni: mitä olisi tapahtunut

    jos Hitleristä olisi tullut taiteilija?

    muuten Rotterdam ja Hollanti ovat myös täynnään pieniä

    itämaisia naisia, kysäise joltakin mistä he vaatteensa ostavat,

    varsinkin jos näet jotakin itseäsi miellyttävää heidän yllään.

    VastaaPoista
  5. Riitta: olenkin miettinyt tuota, että jossain täytyy olla puoteja pienikokoisille naisille. Täytyy mennä kävelemään R'damiin ja katsoa, josko joltakulta kehtaisi kysyä.

    VastaaPoista
  6. hei Tuuli,



    ota yhteyttä kun jos tulet Rotterdamiin. Voin kysellä pieniltä

    työtovereiltani heidän salaisia vaatetusosoitteitaan.

    olen työmielessä aika kiinnostunut sinun inburgeringskokemuksistasi,

    rotterdamissakin valtuuston pitää piakkoin päättää uudesta inburgerinsgverordeningista

    kunhan ensin laki on Haagissa hyväksytty.



    terveisin Riitta

    VastaaPoista
  7. Justiin itse asiassa tulin Rotterdamista ja sitten luin viestisi.. Laitan sähköpostia sinulle tänään.



    Minähän en ole mihinkään varsinaiseen aktiiviseen inbugge^H^H^Hburgerointiin joutunut, näin EU-kansalaisena, mutta jos muuten sopeutumiskokemuksia kaipaat niin jutellaan.

    VastaaPoista